Viikon mentori Minja Koskela vierastaa siloiteltuja uratarinoita ja ylistää haahuilua

5.3.2021 1 Tykkää 0 kommenttia

Musiikkikasvatuksen alumni Minja Koskelan työura ei ole ollut suoraviivainen, eikä hän halua yksinkertaistaa sitä onnistumisia ja rohkeutta korostavaksi uratarinaksi.

Teksti: Linda Kanninen

Harkittua rohkeutta

Minjan ura on ollut monivaiheinen: valmistuttuaan vuonna 2012 Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi hän on toiminut musiikinopettajana varhaiskasvatuksessa, yläkoulussa ja lukiossa, kirjoittanut väitöskirjaa Berliinissä ja Suomessa, valmistunut sukupuolentutkimuksen maisteriksi ja kirjoittanut kolme kirjaa. Parhaillaan Minja työskentelee Vasemmistoliiton poliittisena asiantuntijana. 

Urakertomus näyttää rohkealta ja päämäärätietoiselta, mutta siihen on liittynyt myös luopumisia, kompromisseja ja harkintaa. Uratarinoissa Minjaa usein ärsyttää niiden tarinallistaminen ristiriidattomiksi. Häntä itseään kuvataan usein pelottomana tyyppinä, joka on uskaltanut mennä erilaisia ammatillisia toimenkuvia ja haasteita kohti. 

”Todellisuudessa taustalla on aina haparointia, ja uravalintoja on edeltänyt pitkiäkin harkintajaksoja. Ehkä kyse on ollut pikemminkin harkitusta rohkeudesta. Toisaalta usein kirjoittamiseen liittyy vain vahva tarve sanoa asia ääneen ja rohkeuden sijaan jopa tunne siitä, ettei sille ole vaihtoehtoja.”

Minjan toinen, Elina Tuomen kanssa kirjoittama teos Toisin tehty – keskusteluja koulusta ilmestyi vuoden 2020 elokuussa. Se käsittelee peruskoulun tasa-arvon vahvistamista.

Kirjoittamisesta ja haahuilun merkityksestä

Minja on kirjoittanut vakituisen työnsä ohella kolme kirjaa, mikä on onnistunut vain raivaamalla sille tilaa. Kirjoittamista rajaavat niin inspiraation kuin väsymyksenkin ehdot.

”On pohdittava, että milloin sinulla on ajatus, jonka haluat kirkastaa tekstiksi, mutta myös sitä, milloin olet niin väsynyt, että se ei onnistu.”

Ajallemme tyypillinen epämukavuusalueelle kannustamisen korostus ei ole Minjan mieleen, eikä sinne tsemppaamisesta tule hänen mottoaan. Sellainen toiminta, jota tekee mielellään ja jonka pariin hakeutuu arkisesti, voi olla ammatillisestakin näkökulmasta tutkailemisen arvoista.

”Taika tapahtuu usein mukavuusalueen sisällä ja sieltä käsin kurkottelemalla. Suorittaminenkin on välillä oleellista, mutta uupuneena esimerkiksi kirjoittamaan ryhtymisestä ei ole mitään hyötyä.”

Päämäärätietoisuuden tärkeä vastapari onkin Minjan mielestä haahuilu, jolle hän toivoisi annettavan lisää sijaa.

”Kaikki kunnia haahuilulle! Sitä kirjoittaminenkin poikkeuksetta jossain määrin on. Haahuilulle tulee aina olla tilaa, ja mahdollisuuksia sille täytyy itse luoda.”

Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.
Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta

Ohjelmassa mukana olevat aktorit ovat kirjoittaneet omista mentoreistaan uraan liittyviä tarinoita, joita saamme lukea kevään aikana perjantaisin Taideyliopiston alumniblogissa.