← Takaisin blogiin

Yhteiskuntakritiikkiä ja tunteenpurkauksia

”Brittenin yhteiskuntakritiikki kohdistuu siihen, miten painavan taakan yhteisön odotukset voivat muodostaa yksilölle”, kirjoittaa Stella Tähtinen.

Teksti: Stella Tähtinen

Yksilönvapaus ja sen rajoittamisesta aiheutuvat ongelmat ovat painava teema Benjamin Brittenin (1913−1976) Albert Herringissä. Teema peilaa vahvasti aikakautta, johon ooppera sijoittuu. Partituurin alkuun säveltäjä on kirjoittanut tapahtumien sijoittuvan kuvitteellisen Loxfordin kylään Itä-Angliassa ja vuoteen 1900. Oopperan henkilöhahmot elävät näin ollen tietämättään kahden aikakauden välisessä taitosvaiheessa, sillä Iso-Britannian kuningatar Viktoria (1819–1901) menehtyi vuonna 1901. Viktoriaanisen ajan arvot ja yhteiskunnalliset ongelmat, kuten suuri syntyvyys, lapsityö, sairaudet ja rikollisuus sekä niiden kanssa painiminen ovat selkeästi esillä oopperan juonessa ja nämä ongelmat henkilöityvät myös oopperan hahmoissa. Viktoriaanista aikaa leimasi tiukka moraali, jonka epätoivoisena valvojana Loxfordissa toimii Lady Billows kätyreidensä Miss Wordsworthin, kirkkoherra Gedgen, poliisimestari Buddin ja pormestari Upfoldin avustuksella. Henkilöt edustavat viktoriaanista näkemystä siitä, miten yhteiskunnan ongelmia pitäisi kitkeä: siveydellä, uskonnolla, koulutuksella, poliisivoimilla ja yleisellä järjestyksellä.

Mennyttä aikaa edustavia Lady Billowsia ja Loxfordin silmäätekeviä vastassa ovat uudempaa aikakautta edustavat nuoret, kuten Nancy ja Sid. Brittenin yhteiskuntakritiikki kohdistuu oopperassa siihen, miten painavan taakan yhteisön odotukset voivat muodostaa yksilölle ja miten katastrofaalista voi olla, kun hänet pakotetaan muottiin, johon hän ei sovi tai halua. Albert Herringissä tämä näkyy henkilöhahmojen omina pieninä tunteenpurkauksina, jolloin hahmot paljastavat haluamattaan itsestään puolia, jotka eivät aina ole kylän yhteisön tai heidän itse itselleen asettamiensa normien mukaisia. Nämä tunteenpurkaukset kuuluvat myös musiikissa erityisesti juhlakohtauksen aikana. Albert jopa selittää omaa “vapautumistaan” oopperan lopussa sanomalla “The only way out was a wild explosion!” (suom. “Ainoa tie ulos oli villi räjähdys!”). Oopperan henkilöistä Nancy ja Sid ovat loppujen lopuksi ainoat ‘‘normaalit’, vapaat ja modernit ihmiset, vaikka kylän normien mukaan heidän käytöksensä on siveetöntä ja sopimatonta.

Lady Billowsin elämäntapa ei ole kestävä. Hän elää menneisyydessä ja menneisyyden ehdoilla, joita vastaan jopa puhtoinen Albert lopulta kapinoi. Billows ei anna kylän ihmisille tilaa olla omia itsejään. Vain hänellä on lupa toteuttaa mielivaltaisesti omaa agendaansa, ja muut ovat vain välikappaleita. Lady Billows on kuitenkin menetetty tapaus, vähän kuten vanha maailmakin, ja toimillaan hän tahtomattaan aiheuttaa sen, että Albert lopulta tekee juuri päinvastoin kuin häneltä odotetaan: juopottelee ja sortuu “paheisiin”.

Variaatioita taiteesta ja johtamisesta

Blogissa Taideyliopiston johto, asiantuntijat, ystävät ja haastajat pohtivat taiteen merkitystä ja tulevaisuutta. Blogissa käsitellään myös johtamisen tematiikkaa Taideyliopistossa.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia