Onnea Muka 60v. – onnea kokonaisvaltainen sivistys!
Satavuotiaan itsenäisen Suomen juhlavuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Sibelius-Akatemiaan perustettiin oma osastonsa, jonka tehtävänä oli kouluttaa musiikkikasvattajia erityisesti koulujen musiikinopetuksen tarpeisiin.
Tulevalla viikolla töräytetään fanfaari musiikinopettajankoulutuksen kunniaksi. Satavuotiaan itsenäisen Suomen juhlavuonna tulee siis kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun (nykyisen Taideyliopiston) Sibelius-Akatemiaan perustettiin oma osastonsa, jonka tehtävänä oli kouluttaa musiikkikasvattajia erityisesti koulujen musiikinopetuksen tarpeisiin.
Tuolloinen koulumusiikkiosasto, nykyinen Musiikkikasvatuksen koulutusohjelma(tuttavallisesti Muka) on muuttunut ja mukautunut yhteiskunnan muutosten myötä. Monet vuoden 1957 musiikinopetusta koskevista tavoitteista ja arvoista tuntuvat nyt kovin kaukaisilta.
Vaan löytyy vuosikymmenten takaisista opetussuunnitelmateksteistä helmiäkin, joiden kertaamisesta ei olisi haittaa nykyihmisellekään.
Kuten vaikka oivallus siitä, että jokaiselle lapselle tulee tarjota mahdollisuuksia ottaa haltuun musiikkisivistys, nauttia musiikista ja kehittää siinä taitojaan. Että kyse ei ole vain luontaisesta ”lahjakkuudesta”, vaan että ”näennäisesti puuttuviakin laululahjoja [voi] herättää ja kehittää” (Komiteamietintö 1952).
Musiikinopettajankoulutuksen 60-vuotista taivalta juhliessa kannattaa vilkaista myös vielä kauemmas historiaan. Maljan voisi nostaa esimerkiksi pastori Uno Cygnaeuselle kumppaneineen. He kun ymmärsivät jo vuonna 1860, että sivityksessä on kyse muustakin kuin lukemisesta ja laskemisesta.
Taatakseen kansalle syvällisen opin, koulun ei Cygnaeuksen (1860) mukaan tule ainoastaan varustaa oppilaita ”välttämättömimmillä tiedoilla, joita meidän aikamme vaatii jokaiselta sivistysvaltion jäseneltä,” vaan antaa mahdollisuuksia hankkia ”sellainen yleinen kätevyys, joka on suureksi hyödyksi kullekin ihmiselle” unohtamatta musiikkia (tuolloin laulu-niminen oppiaine), joka ”yhdistää ja kohottaa sydämiä”.
Cygnaeus oli aikansa radikaali, mutta ei mikä tahansa taivaanrannanmaalari. Päinvastoin.
Vastustuksesta huolimatta hän ajoi vallankumouksellista ehdotusta valtion koulusta, jossa opetusta annettaisiin tytöille ja pojille kaikista yhteiskuntaluokista. Koulusta, jossa teoriaa ei erotettaisi käytännöstä. Koulusta, jossa opetus tähtäisi oppilaiden itsenäiseen kehitykseen.
Jo kauan ennen aikamme kilpailukykyhysteriaa, Cygnaeus tajusi, että tällainen sivistys kantaisi hedelmää myös kansakunnan aineellisena hyvinvointina.
Korostaessaan taito-ja taideaineiden kasvatuksellista merkitystä Cygnaeus toki ymmärsi niiden ns. välineellisen arvon. Näppärä pärjää elämässä paremmin kuin tumpelo. Ja tuskin mikään toimii tehokkaampana kristillis-isänmaallisen tunteen kohottajana kuin laulu.
Kesti vielä lähes vuosisata, ennen kuin koulun musiikinopetuksen esteettinen tehtävä alkoi varsinaisesti hahmottua.
Väittäisin silti, että puhuessaan kaikille kuuluvasta sivistyksestä, Cygnaeus tähysi pidemmälle kuin 1800-luvun maatalousyhteiskunnan tarpeisiin: kouluun, jossa – nykyajan termein – ihminen ymmärretään holistisesti ja jossa taidetta ei kahlita jähmettyneisiin taideteoksiin vaan ymmärretään kokemuksena, joka on ytimeltään yhteisöllinen.
”Sentähden opitaan koulussa laulamaan ei vain vastaisuutta varten, vaan yhdessäolon virkistämiseksi ja jalostamiseksi itse koulussa”, kirjoitti Cygnaeus vuonna 1860.
Cygnaeuksen ajan Suomi ei ollut vielä edes itsenäinen valtio. Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosaston perustamisen ajan Suomi oli hädintuskin päässyt sotaveloistaan.
Historian kuohuista ja niukoista resursseista huolimatta maassamme sitouduttiin vaalimaan jokaisen tytön ja pojan mahdollisuutta paitsi lukemiseen ja laskemiseen, myös kädentaitojen kehittämiseen ja esteettisiin kokemuksiin.
Suomella oli varaa investoida ihmisen kokonaishyvinvointiin ja syvälliseen sivistykseen tuolloin. On vakavasti kysyttävä, onko meillä varaa romuttaa tätä hyvinvointia nyt?
Onnea Muka 60 vuotta! Onnea sivistys!
Lähteitä
Cygnaeus, U. (1860). Ehdotus Suomen kansakoulujen järjestämiseksi. Teoksessa (toim. G. F. Lönnbäck) Uno Cygnaeuksen kirjoitukset Suomen kansakoulun perustamisesta ja järjestämisestä. Helsinki: Kansanvalistusseura.
Muukkonen, M. 2010.Monipuolisuuden eetos. Helsinki: Sibelius-Akatemia.
Pajamo, R. 2009. Laulusta tulee kansakoulun pakollinen oppiaine. Teoksessa J. Louhivuori, P. Paananen & L. Väkevä (toim.), Musiikkikasvatus: Näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen. Jyväskylä: FiSME.
Heidi Partti
Heidi Partti on tutkija, muusikko ja musiikkikasvattaja. Hän on koulutukseltaan musiikin tohtori ja soveltavan musiikkipsykologian maisteri. Heidi matkustelee työkseen ja huvikseen, juoksee vuodessa yhden tossuparin puhki ja suhtautuu intohimoisesti espresson nauttimiseen.
Uusimmat julkaisut
Seuraa blogia