← Takaisin blogiin

Taide häviää aina

Estetiikkaa ei ole onnistuttu saamaan tiedon muotoon, kirjoittaa taiteellista tutkimusta tekevä tutkijamme Satu Olkkonen.

Keuruun keskiaikaisen kirkon käytävä ulko-ovelle päin kuvattuna.
Keuruun vanha kirkko. Kuva: Satu Olkkonen

Kun toimimme vain funktionaalisesti, emme välitä, mitä silmä, nenä, iho tai keho aistii. Näin ajattelen teollisuusalueella, jonne koko keskusta tuntuu siirtyneen. Mieleeni palautuu vesistötutkimus, josta rannoilla asuvat sanoivat, että vihdoin heidän havainnoillaan on merkitystä. Sellainen, missä kunnioitetaan aistinvaraisuutta ja sitä pidetään arvokkaana tietona, ei siis ole jokapäiväistä. Se on pikemminkin harvinaista.

Kaikkina aikoina, riippumatta olosuhteista, kauneudella on ollut syvällinen olemassaolon merkitys ja eettinen ulottuvuus. Mutta kuitenkin ihmiskunta on eri aikoina sivuuttanut, ellei jopa pyrkinyt vieraantumaan aistinvaraisuudesta. Aistien tukahduttamista on pidetty järkevänä, niiden olemassaoloa yliherkkyytenä ja mielen heikkoutena, järjettömyytenä.

Otan sen taiteellisen tutkimuksen tekijänä raskaasti. Estetiikkaa ei siis ole onnistuttu saamaan tiedon muotoon, vaikka monet ovat sitä yrittäneet. Kauneus häviää aina. Ympäristön harmonia häviää aina, vaikka ympäristö ei kuulu vain yhdelle arvoalueelle. Taide häviää aina.

Paluu hienovireiseen osien teoriaan on ikuinen tavoite. Arkkitehtuurin laadulliset peruskriteerit; käyttökelpoisuuden, kestävyyden ja kauneuden tasapaino kelpaavat rakennusaineeksi moneen. Esteettisyys on arvo. Sen vastakohta on merkityksettömyys, joka tuhoaa sisäisyytemme. Merkityksettömyys on yksi ihmiskunnan suurimmista uhista, katsomme sitä ympäristön, maiseman, ekosysteemin, taiteen tai ihmistenvälisyyden kannalta.

Käyskentelimme tänä kesänä läänintaiteilijana toimivan kollegani kanssa läntisen Keski-Suomen kirkoissa. Puhuimme muistoja todellisista ja kuvitelluista tapahtumista, ja olimme hiljaa. Tavoitimme hetkeksi sekä esteettisen että tiedollisen nautinnon, ja elämällä oli merkitystä. Teollisuusalueen liikennevaloissa elämäni sen sijaan on merkityksetön ja aistein havaitseminen kannattaa pitää visusti jäissä.

Kirjoittajasta

Satu Olkkonen on vieraileva tutkija Taideyliopiston Taiteellisen tutkimuksen keskuksessa (CfAR) kaudella 2018-2021.

Puheenvuoroja taiteesta ja yhteiskunnasta

Tässä blogissa yhteisömme jäsenet nostavat esiin ajankohtaisia aiheita taidekentältä ja yhteiskunnasta.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia