Tutkimus tyhjyydestä

22.12.2020 3 Tykkää 0 kommenttia Soili Huhtakallio

Lue Mammu Rankasen väitöstutkimusta käsittelevä kirjoitus tanssitaiteen blogissa.

Maarit ”Mammu” Rankanen on suomalaiselle tanssin kentälle rakas hahmo. Hänet tunnetaan Tommi Kitti Companyn tanssijana, koreografina ja pitkäaikaisena Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen lehtorina. Syksyllä 2019 hän aloitti väitöstutkimuksen tekemisen Tutkessa. Vuodenvaihteessa hän siirtyy lehtorin tehtävistä kokoaikaiseksi väitöstutkijaksi, ja aloittaa tutkimuksensa ensimmäisen taiteellisen osan työstämisen. 

Rankasen väitöstutkimuksen aiheena on ”ma tanssijan sisäisen ja ulkoisen tilan muotoutumisessa.” Ma on japanilainen tila-aikaa kuvaava käsite, joka on läsnä japanilaisessa kulttuurissa useissa eri konteksteissa; toiminnan harkitun verkkaisessa etenemisessä, tauluun jätetyssä tyhjässä tilassa ja asuintilan tyhjässä kohdassa, jonka tarkoitus on esitellä jotain tärkeää kohdetta, kuten taideteosta. (Matsumoto, 2020)

Mammun taiteellisten töiden taustalla vuosikymmeniä vaikuttaneet japanilaiset tila-aika käsitteet ma (intervalli tilassa ja ajassa) ja oku (piilotettu tila) sekä aasialaiset ja somaattiset kehomielipraktiikat nousevat tutkimuksessa etualalle. ”Käsitteet ovat antaneet taiteellisiin töihini kehykset, joiden läpi olen voinut havainnoida ja rakentaa teoksissa ilmeneviä kompositionaalisia suhteita sekä nähdä tiloja, jotka muodostuvat teosten ainesosien väleihin. Nämä hiljaiset välit ovat avautuneet teosten merkittäväksi sisällöksi,” Mammu kertoo.

Harjoitettuaan ja opetettuaan vuosiakymmeniä tanssitaidetta, joogaa ja somaattisia metodeja Mammu syventyy nyt tutkimaan ja käsitteellistämään omaa taiteellista praktiikkaansa ja siitä avautuvaa ymmärrystä kehollisesta maailmassaolosta. Praktiikka on kehkeytynyt vuosien saatossa harjoittamisen myötä kultivoituneeksi hiljaiseksi tiedoksi, joka on tutkimuksessa tarkoitus saattaa niin käsitteellistämisen kuin kehollisen praktiikan edelleen syventämisenkin kautta uudella tavalla artikuloiduksi sekä jaettavaksi. 

”Tutkimuksen tavoitteena on löytää tietoa ja käytänteitä, joilla olisi mahdollista herkistää tanssijan kehomieltä tiedostamatonta ruumiillista kokemusta kohti ja tutkia mitä vaikutuksia sillä on esiintyjäntyöhön ja mahdollisesti intuitiokykyyn,” Mammu kirjoittaa tutkimuksen abstraktissa.

Tanssitaide on erityisen kiinnostava konteksti tiedostamattoman ruumiillisen kokemuksen äärellä olemiselle, ja aihe on monessakin mielessä ajankohtainen. 

Alitajuinen ruumiillisuus tanssin tapahtumahorisonttina

Tanssijan keho on monessakin mielessä yhteiskunnallisten arvojen lihallistumisen paikka. Kehollisen harjoittelun traditioihin heijastuu toisaalta ajatukset kehon välineellisyydestä. Se kuuluu esim. sellaisessa puheessa, jossa kehosta puhutaan koneistona tai instrumenttina, jota koulutetaan teknisesti taitavaksi ja tuotteliaaksi.

Toisaalta nykytanssin ja uuden tanssin parissa pitkään vaikuttaneiden somaattisten metodien vaikutuksen myötä pidetään lähes itsestään selvänä, että keho itsessään on ajatteleva. Tanssijan taito ulottuu kauas yli taitavan liikkeen. Keho kommunikoi informaatiota, jonka perustalle symbolisaatio (Pitkänen-Walter, s.77), ja näin ollen myös kieli, käsitteet ja käsitykset kehityksellisesti perustuvat.

Tanssija on luultavasti tottunut tanssitekniikoiden ja muiden taiteellisten praktiikoiden avulla abstrahoimaan ruumiillista kokemusmaailmaa osana taiteellista prosessia. Mutta millaisia työkaluja tanssijalla on ymmärtää henkilökohtaisia ruumiin syviä, tiedostamattomia kokemuksia, jotka saattavat joskus nousta esiin taiteellista työtä tehdessä tai olla jopa sen esteenä? Terapiaprosesseissa usein tuodaan tiedostamattomasta asioita tietoisuuden piiriin. Mitä tapahtuu, kun samanlaista liikettä on myös taideprojektissa?

Kun teosprosessissa pyritään löytämään tietoisen keho-mielen reunoilta näyttämölle astuvia tekoja, sanoja ja ilmiöitä, tanssija neuvottelee joka hetki omia henkilökohtaisia rajojaan erityisellä tavalla. Jotta tämä olisi ylipäänsä mahdollista, sekä turvallista, on tanssijalla oltava edistyneet kyvyt itsereflektioon, ja hyvä itsetuntemus.

Tila, tai eräänlainen “reflektioetäisyys”, on asia joka auttaa muodostamaan tällaiselle itsereflektiolle hedelmällisiä tilanteita. Siis ma! 

Vaikuttaa siltä kuin Rankasen tutkimus tarttuisi samaan haasteeseen kuin affektiteoria, mutta toisesta tulokulmasta, pyrkien vakiinnuttamaan sisäisen tilan havainnointikykyä eräänlaisena tila-ajallisena rakenteena, joka mahdollistaa affektiivisen, tiedostamattoman ruumiillisen kokemuksen tarkastelun. Ottaessaan käsittelyyn tanssijan kehon sisäisen ja ulkoisen tilan ja niiden lomittaisuuden, Rankanen nostaa esiintyjän kokemuksen tutkimuksen keskiöön tavalla, joka tullee kiinnostamaan taiteen tekijöitä myös muilla kuin tanssitaiteen aloilla.  

Tutkimuksen taiteelliset osat

Tutkimukseen kuulu kolme taiteellista osaa, joissa Rankanen toimii eri rooleissa: opettajana, esiintyjänä ja koreografina.

Tutkimuksen ensimmäisessä taiteellisessa osassa Rankanen tutkii aihetta esiintyjänä esiintyjän näkökulmasta. Sen on tarkoitus valmistua kesällä 2021. Syksyllä 2021 hän jatkaa tutkimusprosessia residenssissä Islannissa. Toinen ja kolmas osa toteutuvat alustavasti vuosina 2022-2023. Tällä hetkellä tutkimusta tukee Wihurin rahasto.

Taiteellisten osien tuottamaa tietoa Rankanen jäsentää mm. fenomenologian ja erityisesti filosofi Timo Klemolan ja 1900-luvun puolivälissä kuolleen japanilaisen filosofin Nishida Kitaron kirjoitusten avulla. Klemola on tunnettu ruumiillisen tiedon ja taidon filosofian kirjoittaja, joka on myös yksi suomalaisen asahi -terveysliikuntametodin kehittäjistä. Hänet tunnetaan kenties erityisen hyvin tanssin kentällä teoksestaan Taidon filosofia, joka on ladattavissa ilmaiseksi täältä. Nishida (1870-1945) yhdisti filosofiassaan ajatuksia idästä ja lännestä, luoden perustan Kioton koulukuntana tunnetulle filosofiselle perinteelle. Hän käsitteli työssään mm. itsen, tyhjyyden ja kulttuurin kysymyksiä, perustaen filosofiansa zen- meditaation harjoittamisen kautta syntyneen kokemuksellisen ymmärryksensä päälle. (https://plato.stanford.edu/entries/nishida-kitaro/#Bio, 2.12.2020)

Tutkimus tuo filosofisen kehyksen yhteyteen somaattisista menetelmistä avautuvaa tietoa ruumiin sisäisistä tiloista, virtauksista, rakenteista ja niiden muotoutumisesta. Sekä filosofista viitekehystä että Rankasen taiteellista praktiikkaa yhdistää kokemusperäinen tieto, joka nousee keho-mielen kokonaisuudesta ja sen harjoittamisesta.

Lähteet: 

• Rankasen haastattelu ja tutkimuksen abstrakti
• https://en.wikipedia.org/wiki/Kitaro_Nishida (2.12.2020)
• Kiyoshi Matsumoto ( https://medium.com/@kiyoshimatsumoto/ma-the-japanese-concept-of-space-and-time-3330c83ded4c, 2.12.2020)
• Standford Encyclopedia of Philosophy (https://plato.stanford.edu/entries/nishida-kitaro/#Bio, 2.12.2020)
• Tarja Pitkänen-Walter, Liian haurasta kuvaksi, Like 2006