Viikon alumni Tarja Pitkänen-Walter: Taiteilija, tutkija

29.5.2020 1 Tykkää 0 kommenttia

Tyhjyydestä, merkityksettömyydestä – sieltä taide voi lähteä kasvamaan, materiaali ottamaan muotoaan, sanat löytää sijansa.

Teksti: Alisa Methuen

Taiteilija tutkii tyhjyyttä, tarkkailee, ennen kuin teos muotoutuu käsin kosketeltavaksi, korvin kuultavaksi, katsojan havaittavaksi – aistittavaksi.

Kuvataiteen tohtori, maalaustaiteen professori Tarja Pitkänen-Walter on saanut teillään tutkia ja kokea, raivata omia polkujaan. Jo nuoresta saakka oli selvää, että Tarjaa kiinnosti erilainen elämä kuin silloisessa kodinpiirissä Varpaisjärvellä tutuksi tullut ympäristö. Kumpikaan vanhemmista ei työskennellyt taiteen alalla, mutta äiti harrasti monenlaista luovaa tekemistä: musiikki, teatteri ja vaatteiden ompelu kuuluivat arkeen ja Tarjakin oli aktiivisesti monessa mukana koko lapsuutensa ajan.

Lukioikäisenä luovuus purkautui usein fiktiota kirjoittamalla. Erään kerran omassa huoneessa silmien eteen avautui sisäinen visio, tulkitsematon näky. Tarja katsoi sitä ikään kuin ulkopuolisena, ei kokijana vaan tarkkailijana. Mieleen piirtynyttä kuvaa ei dominoinut yksi tulkinta vaan mahdollisia selityksiä oli monia. Merkittävä kokemus ja sitä seurannut oivallus jättivät jälkensä tulevan taiteilijan työhön.

Halu ymmärtää maailmaa oman kokemuksen ja tiedon kautta oli niin vahva, ettei yliopisto-opintojen valitseminen tullut kysymykseen lukion jälkeen, vaikka psykologia ja filosofia olivat siinä vaiheessa olleetkin erityisiä kiinnostuksenkohteita. Tie avautui Vapaan taidekoulun kautta Oriveden opiston kirjoittajalinjalle, joka kuitenkin pian vaihtui kuvataiteeseen opettajan todettua Tarjan tekstien olevan hyvin visuaalisia.

Suomen Taideakatemiankoulusta valmistumisen jälkeen kyseenalaistetuksi tuli taiteilijan työn mahdollisuus ja mahdottomuus: millä tavalla taiteilija elättää itsensä? Työtä oli kuitenkin monenlaista sekä taiteilijana että opettajana, kunnes 1997 Tarja pääsi muiden pioneerien kanssa Kuvataideakatemian juuri aloitettuun tohtorikoulutusohjelmaan. Tohtoriksi valmistumisen jälkeenkin tutkiminen, katsominen ja tarkkailu ovat jatkuneet ja jatkuvat yhä Tarjan kaikissa kolmessa työroolissa – taiteilijana, opettajana ja tutkijana. Eri taiteenalojen väliset projektit kannustavat kuuntelemaan, havainnoimaan mitä muilla on sanottavana ja toisaalta taas ottamaan oman tilan rohkeasti, kun on sen aika.

Ja niin taiteilija muuttaa teoksen kanssa muotoaan: näkymättömästä näkyväksi ja taas takaisin taustalle, tutkijasta tekijäksi ja jälleen tarkkailijaksi. Silloin katsoja ottaa roolinsa ja tulkitsee teoksen, maailman – oman ymmärryksensä kautta.

Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian opiskelija ja mukana alumnimentorointiohjelmassa.
Lisätietoja Sibelius-Akatemian alumnitoiminnasta

Ohjelmassa mukana olevat aktorit ovat kirjoittaneet omista mentoreistaan uraan liittyviä tarinoita, joita saamme lukea kevään aikana perjantaisin Taideyliopiston alumniblogissa.