Variaatioita taiteesta ja johtamisesta

Taideyliopistossa arvioidaan parhaillaan tutkimusta kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa. Ulkoisen arviointipaneelin tulokset saadaan ensi vuonna. Vararehtori Jaana Erkkilä-Hill kirjoittaa arvioinnin syistä ja tärkeydestä.

Luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa sen, että uskallamme puhua siitä, mitä ajattelemme ja nostamme myös ongelmat käsittelyyn, kirjoittaa HR-asiantuntija Mia Seppälä.

Aineettoman arvon luominen ei ole vähäisempää kuin lumikinosten siirtely, kirjoittaa Taideyliopiston vararehtori Jaana Erkkilä-Hill.

Suomalaisessa työelämässä kaivataan lisää luottamusta työntekijöihin, kirjoittaa työsuojelupäällikkö Jyri Pulkkinen.

”Brittenin yhteiskuntakritiikki kohdistuu siihen, miten painavan taakan yhteisön odotukset voivat muodostaa yksilölle”, kirjoittaa Stella Tähtinen.

Johtamisen tehtävä on auttaa yhteisön jäseniä yksin ja yhdessä onnistumaan työssään, kirjoittaa HR-asiantuntija Esa Pohjanheimo.

Taiteen tuottamaa tietoa tarvitaan ja siksi sen sivuuttamisesta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tulisi olla huolissaan, kirjoittaa tutkija Satu Olkkonen.

Estetiikkaa ei ole onnistuttu saamaan tiedon muotoon, kirjoittaa taiteellista tutkimusta tekevä tutkijamme Satu Olkkonen.

Tasa-arvon toteutuminen ei tapahdu itsestään, vaan sen eteen on aktiivisesti tehtävä töitä.

Tämän kolumnin otsikko on temmattu tuulesta. Oikeasti en ole kuullut, että menestynyt taiteilija jättäisi esiintymisen väliin ympäristösyiden vuoksi.

Radio Helsingistä pyydettiin anteeksi, kun kaksi suomalaista kansanperinnelaulajaa Stig ja Paperi T olivat sovitelleet mustien käyttämää kampaushattua duragia. Ei ollut sopivaa puuhaa valkoiselle suomalaiselle.

Taidekoulutus arvostaa menneisyyttään, mutta ei tingi tarpeesta luoda pohjaa uudenlaisille tavoille olla taiteilija, kirjoittaa Karri Kaitue Issue X -lehden kolumnissaan.

Talousvaaka. Kehto. Kiiltonahkakärkiset naisten saappaat. Riekale punaista lippua. Pala leipää. Kivääri, jolla Maiju Lassila väitetään ammutun.

Taideyliopiston tapahtumat ovat taidetta tuoreimmillaan ja rikastavat helsinkiläistä kulttuurielämää ja elävöittävät kaupunkikuvaa.

Taideyliopisto on Helsingille merkittävämpi kulttuuritoimija kuin itsekään ymmärtää. Ja toiseen suuntaan ei ole Helsingin kaupunkikaan oikein huomannut, millainen runsauden sarvi Taideyliopisto sen kulttuuritarjonnalle on. Kun vielä muistaa, ettei taiteen ylintä opetusta anneta muualla Suomessa kuin rippeiden ja perkeiden verran, tajuaa, että suhde on kadehdittava ja ainutlaatuinen.

Yliopistoilla on yhä suurempi rooli yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentajina. Koulutuksen, tiedon ja ymmärryksen tarjoamisen lisäksi meiltä odotetaan enemmän ja enemmän myös uusia innovaatioita ja hyvinvointiin liittyviä ratkaisuja.

Taideyliopiston neljäs toimintavuosi on takana. Otimme sen aikana aimo harppauksia eteenpäin kohti uutta visiotamme, jonka mukaan taide tekee tulevaisuuden.