Lap­set ja nuo­ret ur­ku­pen­kil­le. Urkujensoiton alkeisopetuksen yh­teis­toi­min­nal­lis­ten ra­ken­teel­lis­ten ja pe­da­go­gis­ten mal­lien ke­hit­tä­mi­nen.

Kehitän väitöstutkimuksessani lasten ja nuorten urkujensoiton pienryhmäperusteista pedagogiikkaa ja oppimateriaalia sekä toimintaa tukevia yhteistyömalleja. Lähtökohta työlleni on lasten ja nuorten kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen yhteismusisoinnin avulla sekä positiivisen musiikkisuhteen vahvistaminen. Tavoitteena on innostaa lapsia ja nuoria urkujensoittoon ja myös viestiä uudenlaisesta toimintamuodosta. Väitösprojektiin sisältyykin positiivissävyistä tutkimusviestintää, jossa hyödynnetään myös sosiaalista mediaa.

Kehittämisprojektissa korostuvat eettiset periaatteet saavutettavuus, osallistavuus ja yhteistoiminnallisuus; teoreettisen perustan luovat pragmatistinen musiikkikasvatusfilosofia ja sosiokonstruktivismi.

Viime vuosina on havahduttu urkujen mahdollisuuksiin myös ensisoittimena. Uruilla onnistuu yhteismusisointi saman soittimen ääressä. Tämä luo perustan monipuoliselle soittamiselle, onnistumisen kokemuksille, esiintymisiin osallistumiselle ja rikkaalle ohjelmistolle; uruilla mahdollistuu jo alussa musiikillisesti ja sosiaalisesti merkityksellinen toiminta. Haasteena lasten ja nuorten urkujensoitolle näyttäytyvät soveltuvan oppimateriaalin vähyys, pedagogisen taidon puute ja tiloihin liittyvät rajoitteet. Tutkimukseni vastaa näihin kysymyksiin. Kehittämisprojektin uudet pedagogiset ja rakenteelliset mallit vahvistavat lasten ja nuorten yhdenvertaista osallisuutta taiteeseen ja kulttuuriin ilman eriarvoistavia lähtökohtia.

Tutkimukseni käytännön osuuden toteutan toimintatutkimuksena alakoulujen, Suomen ev.lut. kirkon lapsikuorojen ja taiteen perusopetuksen tahojen kanssa. Uudenlainen urkutoiminta ja syntyvä yhteistyöverkosto tukevat koulun ja seurakunnan musiikillista, kasvatuksellista ja sivistyksellistä tehtävää. Kartoitan tarttumapintoja myös taiteen perusopetuksen kanssa, jotta halukkaille lapsille ja nuorille tarjoutuisi jatkossa helpommin mahdollisuus urkuharrastuksen pariin.

Emilia Soranta on tohtoriopiskelija soveltajakoulutuksessa DocMus-tohtorikoulussa.

Asiasanat: urut, lapset, nuoret, pedagogiikka, musiikkikasvatus, yhteistoiminnallisuus, osallistavuus, saavutettavuus