Mitä musiikkiteatteriproduktio opetti minulle?
Taideyliopiston musiikkiteatterin opintokokonaisuuden The Addams Family -esityksessä näytellyt Niina Rajaniemi pohtii blogikirjoituksessaan, mitä produktioon osallistuminen hänelle antoi.
Tässä blogitekstissä kerron työskentelystäni musiikkiteatteriopintoihini kuuluvassa The Addams Family -musikaaliproduktiossa. Heijastelen tekstissä musiikkiteatteriopinnoissa oppimaani.
Olen 31-vuotias, Tampereen ja Helsingin väliä kulkeva esittävän taiteen moniosaaja. Olen suorittanut monipuolisia ja laaja-alaisia esiintyjän ja tanssijan ammatillisia opintoja eri esittävän taiteen koulutusohjelmissa vuosien 2009 ja 2022 välillä. Valmistuin tanssijaksi Outokummun nykytanssin koulutusohjelmasta (2013) sekä Kansallisoopperan balettioppilaitokselta (2012). Olen suorittanut tanssiopintoja ja pedagogisia opintoja Turun Taideakatemialla tanssinopettajakoulutuksessa (2014), Teatterikorkeakoulussa (2017) sekä Tampereen yliopistossa (2014–2018). Viime vuodet olen opiskellut Taideyliopiston avoimessa yliopistossa töiden ohella maisteritason syventävässä musiikkiteatterin opintokokonaisuudessa. Olen työskennellyt Tampereella vuodesta 2015 lähtien laajasti esiintyjän, tanssijan, koreografin ja tanssinopettajan työtehtävissä freelancerina nykytanssin ja musikaalien välimaastossa.
MusTe:n kevään 2022 loppuproduktiona työstimme The Addams Family -musikaalin. Esityksen harjoitusjakso toteutettiin todella tiukalla aikataululla noin neljässä viikossa. Esitykset lähtivät pyörimään heti harjoitusjakson päätyttyä Teatterikorkeakoululla teatterisali 2:ssa, kuuden näytöksen verran. Roolitusta varten järjestettiin pienimuotoinen koe-esiintyminen helmikuussa, jonka pohjalta roolit jaettiin näyttelijöille. Produktiossa esiintyy 11 näyttelijää Teatterikorkeakoulusta, Sibelius-Akatemiasta ja avoimelta yliopistolta. Aikataulutuksen ja tuplabuukkausten takia rooleja jouduttiin muuttamaan pariin otteeseen, ja lisäksi ohjaaja vaihtui juuri ennen yhteisten treenien alkua. Musikaalin ohjasi Jermo Grundström. Esitän musikaalissa Lucas Beinekea, joka on Wednesdayn kumppaniehdokas.
Aloitimme prosessin huhtikuussa muutamilla stemmalaulutreeneillä, joissa jaoimme stemmat näyttelijöiden kesken ja kävimme läpi musikaalin kappaleet. Produktio toteutettiin ilman laulavaa-tanssivaa ensembleä, joten näyttelijät hoitavat omien solististen osuuksiensa lisäksi kappaleiden stemmat ja ensembletehtävät. Laulan itse musikaalissa alttostemmaa. Stemmaharjoitusten tarkoituksena oli saada nopea läpikahlaus kaikista kappaleista sekä omista solistisista osuuksista niin, että itsenäinen työskentely olisi mahdollista tulevina viikkoina. Tämä tarkoitti sitä, että kaikkien annettujen materiaalien täytyi olla hallussa treenien alkaessa toukokuussa. Itsenäiseen työskentelyyn kuului oman roolin repliikit, ensemblebiisit (8–10 kappaletta) sekä omat solistiset osuudet (kahdessa kappaleessa). Itsenäinen työskentely alkoi pari viikkoa ennen yhteisten treenien aloitusta ja jatkui harjoitusten ohella ensi-iltaan saakka.
Itsenäisen materiaalin opiskelu stemmojen osalta ei lähtenyt liikkeelle niin jouhevasti kuin olin ajatellut. Aikataulullisesti huhtikuu oli minulle kiireistä aikaa ja resurssit kaiken hallitsemiseen ja uuden oppimiseen olivat rajalliset. Stemmojen osalta kompastelin alussa hieman musiikinteorian osaamisessa ja pianistin taidoissani. Lisähaastetta toi se, että teen miehelle suunniteltua roolia eli kaikki laululliset osuudet oli sovitettu miesäänelle. Lähes kaikki solistiset osuuteni menevät siis todella matalalta tai todella korkealta. Suhtaudun tähän hyvänä oppimishaasteena. Onneksi stemmatreeneistä ja niiden nauhoitteista sai hyvän pohjan omien stemmojen harjoittelulle, mikä paikkasi omaa tietämystäni epävarmuuden hetkinä. Onneksi musiikkiteatteriopintojen aikana on päässyt paljon harjoittamaan nuotinlukutaitoa, sillä omista teoriaopinnoistani on kulunut jo noin 15 vuotta.
Stemmalaulaminen ei ole ollut omaa vahvuusaluettani, mutta koen kehittyneeni siinäkin valtavasti opintojen aikana. Itsenäinen treeni ei vielä riitä kappaleiden kokonaiskuvan hahmottamiseen ja äänten yhteensovittamiseen, vaan se täytyy tehdä yhteisen harjoitusjakson aikana. Kappaleiden sanojen ja repliikkien muistaminen alkaa luonnistua jo hyvin, kun on viime vuodet opintojen aikana päässyt opettelemaan lyhyessä ajassa paljon tekstiä. Veikkaan, että viimeisen parin vuoden aikana on tullut opeteltua ulkoa ainakin 100 musikaali-/musiikkiteatterikappaletta. Minulle on kehittynyt hyväksi todetut keinot ensinnäkin muistaa tekstiä ulkoa, mutta myös käsitellä ja sisäistää tekstiä. Minulle toimivia keinoja ovat olleet seuraavat menetelmät: tekstin kirjoittaminen, värien käyttäminen tekstissä, jaottelu ajatuskaariksi, sanaparien muodostaminen, assosiaatiot ja tahdonsuunnat. Ennen MusTe:n opintojani yhdenkin kappaleen haltuunottaminen kesti vähintään viikon, mutta nyt pystyn oppimaan sen ulkoa keskimäärin 1–2 päivässä.
Ensimmäinen treeniviikko piti sisällään käsikirjoituksen läpiluvun, muutamia kohtaustreenejä ja kahden päivän stemmaharjoitukset. Valitettavasti tulin kipeäksi juuri ensimmäisen treeniviikon alussa ja jouduin jäämään kotiin lepäilemään. Onnekseni ensimmäisellä viikolla käytiin lähinnä muiden kohtauksia läpi. Pääsin mukaan stemmaharjoituksiin Zoomin kautta, jossa kertasimme itsenäisesti opittua materiaalia kuroen sitä yhteen. Kipeänä ollessani harjoittelin omia osuuksiani ensimmäisen viikon ja yritin toipua parhaani mukaan. Kipeäksi tulemisen sietäminen harjoitusjakson aikana on myös hyvää mentaalista treeniä tällä alalla.
Toisella treeniviikolla pääsin mukaan työryhmän yhteisiin harjoituksiin paikan päälle. Olimme päässeet tutustumaan hieman toisiimme stemmaharjoitusten aikana ja osa porukasta oli tuttuja toisilleen jo entuudestaan. Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista produktioissa on ollut hyvä työryhmä ja sen luoma hyväksyvä ilmapiiri. On ollut ihana tutustua uusiin ihmisiin, kuulla heidän erilaisista taustoistaan ja oppia uutta jokaiselta. Työryhmä on ollut produktiossa aivan upea! Kohtaustreenit eivät omalta osaltani lähteneet kovin lennokkaasti käyntiin omien epävarmuuksieni ja itselle asettamieni tavoitteiden vuoksi. Onneksi on aivan ihanat kanssanäyttelijät ja ohjaaja, jotka takovat rennompaa asennetta ja luottamusta omaan osaamiseen. Välillä on hyvä sanoittaa ääneen omia epävarmuuksia ja myös kohdata ne turvallisessa oppimisympäristössä. Silloin voi oppia jotain uutta itsestään ja aueta uudelle tekemisen tasolle. Välillä voi käydä niin, että kasaa itselleen aivan järkyttävät paineet, jolloin blokkaa kaiken luovuuden, leikin, hengityksen, virtaavuuden ja läsnäolon.
Jermon tapa ohjata inhimillisesti mutta tarkasti avasi monia uusia ajatuskaaria omassa näyttelijäntyössä ja tekniikoissa. Haimme Wednesdayn ja Lucasin kohtauksia Meisner-tekniikan avulla sekä paljolti improvisoiden kohtausten sisällä. Suurimpia haasteita näyttelijäntyössäni oli pudottautuminen ja juurtuminen hetkeen sekä kehon rentouden ja hengittävyyden säilyttäminen kohtauksien sisällä. Lisäksi liike ja kohtausten sisällä eläminen aiheuttivat haasteita puhe- ja äänenkäytöllisesti sekä lauluteknisesti. Kävimme ensimmäisellä viikolla läpi kaikki isoimmat solistiset osuudet ja ryhmäkohtaukset (omat: Normaalia ja Sua Hullumpi) hakien niille hyvää pohjaa. Ensimmäisen treeniviikon aikana tapahtui hieno käänne tekemisessä, kun uskalsin olla avoin ja jakaa myös ne kipeät ajatukset työryhmän kesken.
Kolmannen treeniviikon aloitimme yhdellä isommalla ryhmäkohtauksella (Kalma kurkkii) työstäen stemmoja sekä koreografiaa kuntoon. Aluksi olin vain tuuraamassa yhtä näyttelijää harjoituksissa mutta lopulta päädyin kohtaukseen mukaan. Ominaisinta minulle on tanssiminen ja liikkeen kanssa työskentely, ja siihen minulla on kaikista vahvin pohja. Liikkuminen ja laulaminen yhtä aikaa on minulle hieman uudempi asia, ja tähän olenkin pyrkinyt panostamaan viime vuodet. Oma stemma täytyy olla todella hyvin kehossa, jotta liike ja koreografia ei lähde sekoittamaan päätä. Koreografiat ovat mielestäni huikeita ja haastavia läpi musikaalin. Liikkeen ja äänen yhtäaikainen tuottaminen alkaa olla jo hyvin hallussa, kun vain pohjatyö stemmojen osalta on tehty huolella. Kyseisellä viikolla osa harjoituspäivistä oli vapaita, ja käytin ne omien osuuksieni hiomiseen.
Kävimme myös läpi edeltävällä viikolla työstettyjä ryhmäkohtauksia ja solistisia osuuksia sekä muutamaa uutta dialogia. Saimme tarkennettua kohtauksia ja syvennettyä hahmoja ja niiden kaarta läpi teoksen. Tässä vaiheessa harjoituskautta pääsin jo käsiksi oman roolin kokonaiskaareen ja musikaalin kokonaiskuvaan. On ollut mielenkiintoista hypätä Lucasin rooliin ja päästä rakentamaan roolista omannäköinen versio. Suurin osa aikaisemmista ammattiproduktiorooleistani on ollut paljolti ”nuori neito” -osastoa, joten pääsin luovimaan tällä kertaa hieman eri suuntaan roolia rakentaessani. En ole aikaisemmin päässyt tekemään tässä mittakaavassa äänenkäytöllisesti tai näyttelijäntyöllisesti haastavaa musikaaliroolia. Ennen MusTe:tta laulutunteja oli ollut vain muutamia, vaikka pienestä pitäen olen laulanut itsenäisesti ja kuorossa. Koulutus ja MusTe:n produktiot ovat tuoneet hurjan määrän teknistä ja äänenkäytöllistä tietämystä lyhyessä ajassa sekä produktioiden kautta mahdollistaneet opitun harjoittamisen myös käytännössä.
Neljäs treeniviikko sisälsi kolme kohtaustreenipäivää, yhdet tarkentavat stemmatreenit ja koko musikaalin ensimmäisen läpikahlauksen. Kohtaustreeneissä haimme lähinnä tarkennuksia rytmin ja iskujen osalta. Stemmatreeneissä kohdistimme katseen roikkuviin stemmoihin, sanojen painotuksiin, artikulaatioon ja laulun tekstitykseen. Ensimmäinen läpirämmintä sujui yllättävän hyvin koko porukasta ja hieman yllätti koko työryhmän! Tarkoituksena oli saattaa yhteen kaikki musikaalin osa-alueet: näyttelijät, bändi, tekniikka, valo, ääni ja tarpeisto.
Ensi-iltaviikolla teimme hitaat läpimenot kahtena ensimmäisenä päivänä korjauksineen. Näissä treeneissä haimme lähinnä sopivaa rytmiä läpi esityskaaren eri osa-alueiden välillä. Teimme korjauksia ja kuulimme viimeisiä palautteita ohjaajalta. Kolmantena treenipäivänä teimme kaksi läpimenoa yleisölle. Toinen läpimeno sijoittui aamuun ja kenraali iltaan. Oli hyödyllistä päästä vetämään kenraalia isommalle yleisölle, vaikka koko produktion ajan katsomossa on ollut heijastuspintaa. Kahdesta läpimenosta oli hyvä ponnistaa kohti ensi-iltaa (to 2.6.2022) sekä perjantain esitystä. Ensi-ilta sujui mallikkaasti lukuun ottamatta muutamia teknisiä ongelmia. Ensi-illassa kanssaesiintyjien energia oli huikeaa ja ammattimaista. Yleisöä riitti, sillä esitykset myytiin loppuun jo muutama viikko ennen ensi-iltaa.
Ensi-iltaviikko oli rankka, mutta hyvällä energialla jaksoi pitkälle. Työryhmällä on ollut todella hyvä yhteishenki läpi harjoituskauden. Työryhmässä kaikki tukevat toisiaan ja takahuoneessa on ollut sopivan rento mutta energinen tekemisen meininki, mikä näkyy varmasti lavalle asti. Näin esityksien yhä pyöriessä tuntuu, että ei olisi voinut parempaa työryhmää sattua ympärille ja tästä positiivisesta kokemuksesta ammentaa varmasti useampikin tekijä kentälle.
Haluan kiittää kaikki produktiossa mukana olleita kaikista kohtaamisista, tuesta ja opeista. MusTe kokonaisuutena ja The Addams family -musikaali ovat olleet minulle korvaamattomia kokemuksia. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mun MusTe:n matkassa mukana. <3
Muistakaa kentälläkin, Jermoa lainatakseni, ”You’re the BEST!!!”
Kirjoittaja: Niina Rajaniemi
Kuvat: Roosa Oksaharju