Suomalaisten ammattiorkestereiden toimintakultuuri: itseohjautuvuus, johtajuus ja psykologinen turvallisuus

Väitöskirjassani tutkin suomalaisten orkestereiden toimintakulttuuria. Tutkimukseni keskiössä on orkesterimuusikoiden keskinäinen johtajuus sekä sen suhde muusikon psykologisiin perustarpeisiin ja psykologisen turvallisuuden kokemuksiin. Nämä osa-alueet – johtajuus, psykologiset perustarpeet ja psykologinen turvallisuus − ovat tutkitusti yhteydessä työntekijöiden ja työyhteisöjen hyvinvointiin ja työn laatuun.

Tutkimukseni pääkysymys on, minkälaista on suomalaisten orkestereiden sisäinen johtajuus.

Sinfoniaorkesteri on työpaikkana erittäin vaativa ja konservatiivinen, ja orkesteriympäristön tuottaman psykososiaalisen stressin on todettu heikentävän työhyvinvointia. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että orkesterimuusikot ja etenkin orkesterihierarkian alimmalla tasolla toimivat ns. rivimuusikot kokevat työssään arvostuksen, sosiaalisen tuen ja taiteellisen autonomian puutetta. Hierarkkisessa ja vaativassa työympäristössä heillä on vain vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työtehtävien ja työnkuvien sisältöön, saati työolosuhteisiin ja työn vaatimuksiin. Lisäksi sosiaalinen vuorovaikutus työajan puitteissa on niukkaa johtuen työn luonteesta ja organisaation rakenteesta. Orkestereiden sisäinen haavoittuvuus tuli näkyväksi koronaviruspandemian myötä, ja on kiistatonta, että orkesterimuusikoiden työympäristön kehittämiseen on panostettava aiempaa enemmän.

Tutkimukseni perustuu itseohjautuvuusteoriaan ja psykologisen turvallisuuden teoreettiseen viitekehykseen, jotka ovat keskeisiä toimintakulttuurin tutkimuksessa. Työhyvinvoinnin ja motivaation edellytyksenä on työympäristö, jossa yksilö voi toimia omaehtoisesti, hyödyntää kykyjään ja kokea yhteisöllisyyttä. Psykologisesti turvallinen ilmapiiri, jossa yksilöt tuntevat kuuluvansa joukkoon ja voivat turvallisesti oppia, luoda uutta ja haastaa, on niin ikään keskeinen osa työhyvinvointia. Johtamiskäytännöt ovat olennaisia sekä kolmen psykologisen perustarpeen että psykologisen turvallisuuden toteutumiselle.

Väitöstutkimuksessani pyrin löytämään niitä orkestereiden toimintakulttuuriin ja muusikoiden keskinäiseen johtamiseen liittyviä tekijöitä, joihin konkreettisesti vaikuttamalla voidaan kehittää orkestereiden toimintaa ja parantaa muusikoiden työhyvinvointia. Tuloksia hyödynnetään myös taideoppilaitosten työelämätaitojen koulutuksessa.

Päivi Rissanen on väitöstutkija Sibelius-Akatemian tohtoriohjelmassa.

Asiasanat:

• Johtaminen
• Identiteetti
• Orkesterimuusikko
• Taiteilijuus
• Sisäinen motivaatio
• Diskursiivinen
• Psykologia