Suomalaisten sinfoniaorkestereiden johtajaidentiteetit ja niiden suhde orkesterimuusikon taiteilijuuteen

28.9.2021 1 Like 0 kommenttia

Päivi Rissasen tohtoriprojekti.

Väitöskirjassani tarkastelen sinfoniaorkestereiden johtajaidentiteettejä ja sitä, miten ne suhteutuvat orkesterimuusikoiden taiteilijuuteen. Tutkimukseni aihe on minulle henkilökohtainen, sillä olen toiminut orkesterimuusikon ammatissa yli kaksi vuosikymmentä, niin esimiesasemassa kuin rivimuusikkonakin.

Tänä aikana olen työskennellyt lukuisien kapellimestareiden, konserttimestareiden ja äänenjohtajien sekä useiden intendenttien alaisuudessa. Olen muusikkokoulutukseni ohella myös sosiaalipsykologi (VTM, HY). Väitöstutkimus on jatkoa sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmalleni (Rissanen, 2019), jossa tarkastelin sinfoniaorkesterin rivimuusikkojen identiteettien rakentumista haastattelupuheessa.

Orkesterimuusikko on viralliselta nimikkeeltään esiintyvä taiteilija (Rensujeff, 2010). Pro gradu -tutkielmassani taiteellisen koulutuksen saaneen sinfoniaorkesterin rivimuusikon identiteetiksi rakentuu haastattelupuheessa kuitenkin ”taiteilijan” ohella myös ”työläinen”. Työläisyyttä tuottavat orkesterin hierarkkinen rakenne ja johtamiskäytännöt. Orkesterityö asettaa muusikon taiteellisesti kompromettoituun asemaan (Rissanen, 2019).

Luovan asiantuntijaorganisaation johtamisessa pelkkä substanssiosaaminen ei riitä, vaan erityisesti sosiaaliset kompetenssit ovat välttämättömiä (Huuhka, 2010). Luovan mutta hierarkkisen orkesterin johtohahmoilta näitä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole edellytetty.

Sosiaalisten johtajuuskompetenssien kehittäminen on ollut esihenkilöiden henkilökohtainen valinta, sillä ne eivät ole sisältyneet ammattimuusikoiden koulutukseen. Niin sanotun positiivisen johtamisen (Wenström, 2020) tarvetta ei ole artikuloitu riittävän selvästi koulutuksessa eikä orkesteri-instituution sisällä.

Vaikka johtamista on tutkittu paljon, johtamisesta orkesterikontekstissa tiedetään vain vähän.
Muusikoiden psyykkistä hyvinvointia koskeva tutkimustieto kuitenkin kertoo, että orkesterimuusikot kokevat työssään paljon psykososiaalista stressiä. Tämä on tutkitusti yhteydessä orkesterin toimintakulttuuriin, johtamiskäytäntöihin ja taiteellisen integriteetin puutteeseen. (mm. Johansson ym., 2003.) Tutkimustiedon pohjalta voi siis perustellusti todeta, että oman taiteilijuuden toteutuminen vaikuttaa orkesterimuusikon työhyvinvointiin. Tutkijat ovat peräänkuuluttaneet tutkimusta orkesterimuusikkojen psykososiaalisista stressitekijöistä, ja tutkimustulosten tieteellinen ja käytännöllinen hyöty on arvioitu merkittäväksi (Jacukowicz, 2015).

Orkesterin johtamisen, toimintakulttuurin ja muusikoiden työhyvinvoinnin edistäminen edellyttää tiedon hankkimista. Tutkimukseni tarkoituksena onkin tuottaa uutta tutkimustietoa suomalaisten orkestereiden johtamisesta. Sen perusteella voidaan luotettavasti eritellä niitä tekijöitä, joita tulee kehittää orkesterimuusikoiden taiteilijuuden ja työhyvinvoinnin edistämiseksi.

Päivi Rissanen on tohtoriopiskelija tutkijakoulutus Klassisen musiikin tohtorikoulu DocMusissa.

Asiasanat:

• Johtaminen
• Identiteetti
• Orkesterimuusikko
• Taiteilijuus
• Sisäinen motivaatio
• Diskursiivinen
• Psykologia