Tasosuoritusvaatimuksista OPS-tukimateriaaleihin – mikä muuttui SML:n suosituksissa?

17.6.2021 0 Like 0 kommenttia

SML:n OPS-tukimateriaalit eivät tue musiikkioppilaitoksia muutoksessa.

Teksti: Heidi Elmgren

Kirjoitan parhaillaan artikkelia taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteiden (OPS-perusteet) luonnoksista annetuista lausunnoista. (Opetushallitus pyysi lausuntoja yht. 63 taholta ja niitä saapui 41.) Eräs lausuntoaineistosta analysoimani teema on lausujatahojen suhtautuminen yksittäisten oppilaitosten kasvavaan päätäntävaltaan opetuksen sisällöistä, minkä uudet OPS-perusteet mahdollistavat. Osa tästä päätäntävallan kasvusta johtuu siitä, että uusissa OPS-perusteissa ei enää viitata Suomen musiikkioppilaitosten liiton SML:n tasosuoritusvaatimuksiin kuten aiemmissa OPS-perusteissa (2002).

Tausta

Marja Heimonen siteeraa väitöskirjassaan Lassi Rajamaan, Sibelius-Akatemian entisen rehtorin haastattelua vuodelta 1995. Tuolloin Rajamaan arvioi, että SML:lle oli sälytetty melko paljon käytännön auktoriteettia. Musiikkiopistoissa on esimerkiksi noudatettu SML:n ohjeistusten perusteella hyvin yksityiskohtaisia säädöksiä siitä, missä vaiheessa oppilaalle tulee opettaa soiton tiettyjä teknisiä yksityiskohtia. (Heimonen 2002, 249.) Oma tutkimukseni tukee tätä arviota. Olen haastatellut yhteensä 11 musiikkiopisto-opettajaa ja rehtoria OPS-perusteiden muutoksen vaikutuksista musiikkioppilaitosten arkeen. SML:n tasosuoritusvaatimusten asema on tullut puheeksi useissa haastatteluissa. Ääriesimerkkinä eräs haastattelemani rehtori koki, että hänen johtamansa musiikkioppilaitoksen opettajat olivat nojanneet opetuksessaan hyvin vahvasti tasosuoritusvaatimuksiin: ”ei ole itse oikeesti tarvinnut ajatella … omaa pedagogiikkaa juuri ollenkaan”.

Tähän vuoteen saakka voimassa olevissa (siirtymäkausi päättyy 31.7.2021) vuoden 2002 OPS-perusteissa SML:n tasosuoritusvaatimukset mainitaan kolmeen otteeseen. Toisaalta juuri näiden vaatimusten velvoittavuuden aste jää epäselväksi. Tekstissä todetaan: ”Todistuksessa on mainittava, minkä vaatimusten mukaan päättösuoritukset on tehty (esim. Suomen musiikkioppilaitostenliiton kurssivaatimukset)” (OPH 2002, 14, korostus minun). Oppilaitosten olisi siis mahdollista tehdä myös omat vaatimuksensa. Vaikka kyseessä on aina ollut vain suositus, kurssisuoritusvaatimusten asema on voinut olla musiikkioppilaitoksesta riippuen hyvinkin vahva, ja ne ovat de facto säännelleet toimintaa vielä 2010-luvullakin joissakin musiikkiopistoissa.

SML toteaa vuoden 2017 OPS-perusteiden luonnoksia arvioivassa lausunnossaan seuraavasti:

”SML:n kevätpäivillä 2017 jäsenistön enemmistö toivoi, että SML tekisi sisältöihin edelleen jonkinlaisia suosituksia, joita voi halutessaan ottaa käyttöön. Kyseessä eivät olisi nykyisenkaltaiset tasosuoritusvaatimukset, vaan lähinnä kuvaukset perusopintojen päättymisvaiheen instrumenttikohtaisesta osaamistasosta.

Nykyään SML:n nettisivuilta on ladattavissa uudet instrumenttikohtaiset OPS-tukimateriaalit taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän perusopintoihin ja syventäviin opintoihin. Tutustuin tukimateriaaleihin ja käyn niitä läpi tässä tekstissä.

Tukimateriaalien tarkastelu

Vertailin aluksi pianonsoiton laajan oppimäärän vanhoja tasosuoritusvaatimuksia ja uusia OPS-tukimateriaaleja. Uudet tukimateriaalit on ryhmitelty uudella tavalla, mutta suurin osa sisällöistä on täsmälleen samoja kuin tasosuoritusvaatimuksissa. Nopealla vilkaisulla tämä sama on toistunut kaikkien instrumenttien kohdalla. Tätä tekstiä varten tarkastelin uusia OPS-tukimateriaaleja kaikkien instrumenttien osalta. Tutkinto on tukimateriaaleissa edelleen jaettu perusopintojen osalta kolmeen opintojaksoon ja syventäviin opintoihin, mikä on useassa musiikkioppilaitoksessa ollut perinteinen tapa jo ennen vuoden 2002 OPS-uudistusta.

Tukimateriaalit antavat edelleen hyvin pikkutarkkoja suosituksia sisältöihin, kuten että kromaattiset asteikot tulee soittaa neljän oktaavin alalta tietyssä vaiheessa opintoja. Kiinnostavaa on myös asteikkojen merkittävä rooli tukimateriaaleissa: asteikkojen soitto on mainittu erityisenä kohtanaan tukimateriaalien johdanto-osuudessa kaikkien soitinten kohdalla. Muutoksena aiempaan improvisaatio ja sävellys ovat tulleet mukaan näihin suosituksiin ja suositukset ovat aiempia suosituksia yleisluontoisemmat. Teosluettelojen kerrotaan olevan samat kuin aiempien OPS-perusteiden aikana, ja SML:n jäsenistö kokoaa niitä edelleen.

Tukimateriaalien piilo-opetussuunnitelma

OPS-tukimateriaalit ohjaavat vahvasti soitonopetuksen tapoja ja sisältöjä. Uusissa sisällöissä esimerkiksi kuulonvaraista soittamista ei mainita opintojakso 1 -kohdassa lainkaan, sen sijaan mainitaan nuottien lukeminen ja ulkoa soittamisen opettelu. Opintojakso 2 -kohdassa tavoitteeksi asetetaan, että ”oppilas saa lisää valmiuksia ulkoa sekä kuulonvaraisesti soittamiseen”. Kuulonvaraisuus tässä tarkoittaakin ehkä pikemminkin sitä, että osaa arvioida soittaako oikein vai väärin suhteessa nuotteihin. Musiikinopiskelu tulee näin rivien välissä määritellyksi nuoteista soittamiseksi ja nuotinnetun materiaalin ulkoa opetteluksi.

Toki nuotinlukutaito ja ulkoa soittaminen ovat klassisen musiikin kontekstissa tärkeitä taitoja. Ymmärrettävästi klassiseen musiikkiin erikoistuneissa oppilaitoksissa oppilaita opetetaan muun muassa lukemaan nuotteja ja soittamaan kappaleita ulkoa. Varsinainen ongelma on se, että tukimateriaalien tavoitteidenasettelun tapa on ristiriidassa uusien OPS-perusteiden eetoksen kanssa.

Opintojen tavoitteet on määritelty tukimateriaaleissa huomioimatta oppijaa millään tavalla. Johdanto-osuudessa jokaisen instrumentin kohdalla todetaan OPS-perusteiden hengen mukaisesti: ”Opettaja ja oppilas suunnittelevat opintojen sisältöjä ja tavoitteita yhdessä.” Tästä huolimatta tukimateriaalit listaavat opetuksen tavoitteet jopa melko yksityiskohtaisesti. Niissä myös määritellään joka instrumentin kohdalla opintojen ”keskeisiä sisältöjä”. Oppijalähtöisyys ei siis tukimateriaaleihin pohjautuvassa opetuksessa toteutuisi. Opettaja voisi toki toteuttaa oman opetuksensa kontekstissa rajoitetumpaa oppijalähtöisyyttä motivoimalla oppilasta työskentelemään tukimateriaaleissa esitettyjen tavoitteiden suuntaisesti. Tällöin voidaan ajatella, että oppilas on tavallaan osallistunut tavoitteiden muodostamiseen. Opettaja voisi myös muokata omaa opetustaan niin, että jokaisen oppilaan on mahdollista saavuttaa nämä tavoitteet. Kuitenkin todellinen oppijalähtöisyys tarkoittaa, että oppilaan tulisi voida osallistua myös konkreettisesti tavoitteiden ja sisältöjen määrittelyyn: tuoda opintoihin omia tavoitteita, neuvotella siitä, miten intensiivisesti haluaa opiskella, vaikuttaa siihen, millaista materiaalia soittaa, mihin mahdollisesti erikoistuu (esim. yhteismusisointi tai säveltäminen), jne.

Suositusten sinänsä itsestään selviltä vaikuttavat tavoitteet itse asiassa määrittävät myös oppimistapoja. Nuoteista soittaminen ei ole ainut tapa oppia musiikkia. Esimerkiksi kuvionuotit ovat länsimaista notaatiota helpompi nuotinnusjärjestelmä. Kysymys on myös musiikkikoulutuksen saavutettavuudesta ja yhdenvertaisuudesta: esteettömyydestä ja erilaisten oppijoiden huomioimisesta. Kaikilla kuvionuottien käytöstä mahdollisesti hyötyvistä oppilaista ei välttämättä ole mitään diagnoosia, joka ’oikeuttaisi’ niiden käytön. Kuvionuottien laajemman käytön hyödyllisyydestä on myös tutkimusnäyttöä (ks. Kivijärvi 2019).  Toisaalta myös vaikkapa korvakuulolta soittamisessa on paljon hyviä puolia: ilman nuotteja omaan instrumenttiin keskittyminen helpottuu ja se voi tulla paremmin tutuksi; samalla musiikin perusteisiin sisältyvät taidot kehittyvät. OPS-tukimateriaalien suositus on siis iso valinta ja määrittää opetusta paljon.

OPS-tukimateriaali asettaa tavoitteeksi, että jo ”perusopintojen opintojakso 1:n” aikana oppilas ”rohkaistuu improvisoimaan” ja ”saa valmiuksia musiikilliseen keksimiseen ja säveltämiseen”. Nämä tavoitteet muodostavat kuitenkin erillisen oman segmenttinsä eikä niitä ole integroitu muihin tavoitteisiin. Tässäkin rakenne määrittää oppimistapoja. Instrumentin opettelu voisi alusta lähtien perustua improvisointiin ja korvakuulolta soittamiseen, omien suosikkikappaleiden melodian tapailuun, oman improvisoidun melodian muisteluun, sen variointiin ja opetteluun ja näiden kautta omien kappaleiden rakentamiseen jne. Tämän tyyppistä opetusta jo toki tehdään monissa musiikkioppilaitoksissa. Perinteisempiin opetustapoihin tottuneille opettajille tällaisen vaihtoehtoisen opetustavan haltuunotto on haaste ja edellyttää musiikkioppilaitoksilta satsauksia opettajien täydennyskoulutukseen. OPS-tukimateriaalit sen sijaan eivät tässä haastavassa tilanteessa tarjoa tukea tai ideoita opettajille.

Sisällöt eivät moninaistu

OPS-tukimateriaalit strukturoivat musiikkioppilaitosopinnot yksinomaan instrumentin hallinnan ympärille. Tämäkin on tavallaan musiikkioppilaitosmaailman itsestäänselvyys: oppilaathan lähtökohtaisesti tulevat nykyiselläänkin opiskelemaan tietyn instrumentin soittotaitoa. Tämä strukturointitapa voi kuitenkin hankaloittaa OPS-perusteiden mahdollistamaa sisältöjen moninaistamista. Perusopintojen kohdalla suurin osa tukimateriaaleissa mainituista tavoitteista liittyy soiton yksityiskohtiin. Syventävien opintojen tavoitteet on taas ilmaistu yleisemmällä tasolla. Tämä johtunee siitä, että OPS-perusteissa laajan oppimäärän lopputyön muoto on täysin vapaa: se voisi olla esimerkiksi äänite, soolo- tai kamarimusiikkikonsertti, bändin kanssa toteutettu konsertti, oma sävellys, sovitustyö, yhteistyössä muiden kanssa toteutettu musikaali, jne. Tämän vuoksi myös opintojen sisällöt voisivat olla huomattavan erilaiset eri oppilailla. SML:n tukimateriaalit eivät perusopintojen osalta jätä juuri tilaa tällaiselle moninaisuudelle, vaan ne keskittyvät instrumentin hallintaan. Syventävien opintojen ohjeistukset eivät nekään tarjoa oppilaitoksille ideoita oppilaiden intresseistä kumpuavien erilaisten musiikkiopintopolkujen luomiseen.

Nykyisellään OPS-tukimateriaalien mukainen opetus valmistaa edelleen lähinnä perinteisten kurssitutkintojen suorittamiseen. Sen tyylisistä tasosuorituksista on monissa musiikkioppilaitoksissa luovuttu eivätkä uudet OPS-perusteet velvoita rakentamaan opintoja niiden ympärille. Mikä SML:n tukimateriaalien tehtävä siis on ja kuka niistä voi hyötyä? Ne näyttävät opettajan muistilistalta, vaikka ammattipedagogeilla on varmasti muutenkin selvä käsitys siitä, mitä heidän tehtäviinsä kuuluu. ”Tukimateriaaliksi” eli auttamaan musiikkioppilaitoksia uuden edessä niistä ei oikeastaan ole.

SML:n internetsivuilla on linkkejä erilaisten musiikinopiskelua moninaistavien hankkeiden loppuraportteihin (esim. Luova Kreativ Impro (Smulter ym. 2018)), mutta näiden tuloksia ei ole integroitu tukimateriaaleihin. Tällainen tietojen yhdistely ja tiedon tekeminen helposti saavutettavaksi oppilaitoksille olisi oman näkemykseni mukaan mielekäs keino tukea musiikkioppilaitoksia uudistamaan toimintaansa OPS-perusteiden hengen mukaisesti.

Lopuksi

Suomalainen lasten ja nuorten musiikkikasvatus joutuu etsimään itseään uudelleen vaatimusten muututtua myös virallisissa asiakirjoissa suosituksiksi. Viime vuosina tehdyn tutkimuksen valossa on tärkeää, että musiikkikasvatus uudistuu (ks. esim. Laes 2017; Laes, Westerlund, Väkevä, Juntunen 2018; Juntunen & Kivijärvi 2019; Elmgren 2019 ja 2021). Kuitenkin enemmistö SML:n jäsenistöstä kaipaa SML:n suosituksia työnsä tueksi. Syitä tälle voisi olla syytä kartoittaa: mikseivät oppilaitokset luota omaan ammattitaitoonsa ja alan ja oppilaiden tuntemukseensa? Vai onko kyse resurssien puutteesta, muutoksen pelosta ja/tai haluttomuudesta panostaa täydennyskoulutukseen?

Uudet opetussuunnitelmaperusteet näkevät oppilaan aktiivisena toimijana, joka asettaa itse tavoitteita toiminnalleen. Myös opintojen sisällöt ovat neuvoteltavissa. Sen sijaan SML:n tukimateriaalit tarjoavat musiikkioppilaitosopetuksen suunnitteluun rakenteiden ja sisältöjen kautta kaavamaista kokonaisuutta ja lähtökohtaisesti kaikille oppilaille samoja opetussisältöjä. Lisäksi sisällöt ovat muutamin lisäyksin samat kuin aiempien opetussuunnitelmaperusteiden aikana. Musiikkioppilaitosten laskevat oppilasmäärät ja opettajien vaikeudet saada oppilaita sitoutumaan harrastukseen voivat olla merkkejä siitä, että saman toistaminen ei ole kestävä strategia.

Tukimateriaalien käyttö oppilaitoskohtaisten opetussuunnitelmien pohjana ei näytä toivottavalta. Uusien opetussuunnitelmaperusteiden tärkeimpiä tavoitteita on muuttaa musiikkikasvatusta oppijalähtöisemmäksi, mutta tukimateriaalit eivät tue tätä. Ne eivät myöskään auta oppilaitoksia rakentamaan uudenlaisia, OPS-perusteiden mahdollistamia ja oppilaiden moninaisia kiinnostuksen kohteita tukevia sisältöjä musiikkikasvatukseen.

Eräs soitonopettaja kuvasi ironiseen sävyyn vuoden 2002 uusien opetussuunnitelmaperusteiden vaikutusta oppilaitoksensa opetukseen: kurssitutkintojen nimi muutettiin opetussuunnitelmassa tasosuorituksiksi. Musiikkikasvatuksen itsen etsimisen prosessi uhkaa jäädä lyhyeksi, mikäli oppilaitosten opetussuunnitelmat rakennetaan SML:n OPS-tukimateriaalien mallin mukaisesti. Tukimateriaalit edustavat musiikkioppilaitosjärjestelmän ikuista paluuta kurssitutkintojen maailmaan.

Lähteet:

Elmgren, Heidi. 2019. “Merit-based exclusion in Finnish music schools.” International Journal of Music Education, 37 (3), 425-439.

Elmgren, Heidi. 2021. “Hindrances to Recognition in Finnish Music schools.” International Journal of Music Education 39 (2), 202-217.

Heimonen, Marja. 2002. Music Education and Law. Regulation as an Instrument. Väitöskirja. Sibelius-Akatemia: Studia Musica 17. Saatavilla www-muodossa: https://taju.uniarts.fi/handle/10024/6482

Juntunen, Marja-Leena & Kivijärvi, Sanna. 2019. ”Opetuksen saavutettavuuden lisääminen taiteen perusopetusta antavissa oppilaitoksissa.” Musiikkikasvatus 22 (1–2), 70–87.

Kivijärvi, Sanna. 2019. ”Applicability of an applied music notation system: A case study of Figurenotes.” International Journal of Music Education. 37(4), 654-666.

Laes, Tuulikki; Westerlund, Heidi; Väkevä, Lauri; Juntunen, Marja-Leena. 2018. ”Suomalaisen musiikkioppilaitosjärjestelmän tehtävä nyky-yhteiskunnassa. Ehdotelma systeemiseksi muutokseksi.” Musiikki, 48 (2), 5-25.

Laes, Tuulikki. 2017. The Impossibility of Inclusion. Reimagining the Potential of Democratic Inclusion in and through Activist Music Education. Väitöskirja. Sibelius-Akatemia: Studia Musica 72. Saatavilla www-muodossa: https://taju.uniarts.fi/handle/10024/6606 .

Opetushallitus. 2002. Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet. Verkkoaineisto. Saatavilla www-muodossa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/123013_musiik_tait_ops_2002_0.pdf

Smulter, Patrik, Iivonen, Ilari Iivonen, Antikainen, Mikko ja Vänttinen Matti. 2018. ​Lu​o​v​a ​​k​r​e​a​t​i​v i​m​p​ro – ​improvisaatioon tukeutuvia työtapoja taiteen perusopetukseen / arbetsmetoder för att utveckla improvisationen inom den grundläggande konstundervisningen. Hankkeen loppuraportti. Saatavilla www-muodossa: http://www.musicedu.fi/wp-content/uploads/2019/10/luova-kreativ-impro-loppuraportti.pdf

Sekä vanhat tasosuoritusvaatimukset että uudet OPS-tukimateriaalit ovat ladattavissa SML:n internet-sivuilta: http://www.musicedu.fi/ladattavat-materiaalit/

Heidi Elmgren on yhteiskuntatieteiden tohtori, joka työskentelee vierailevana tutkijana Taideyliopiston Taidekasvatuksen tutkimuskeskus CERADAssa. Elmgren tutkii taiteen perusopetuksen uusien opetussuunnitelmaperusteiden käyttöönottoa musiikkioppilaitoksissa. Lisätietoja: https://www.uniarts.fi/projektit/taiteen-perusopetuksen-uusien-opetussuunnitelman-perusteiden-kayttoonotto-musiikkioppilaitoksissa/