Avoimen viestinnän merkitys: omakohtainen kokemus Taideyliopistosta

2.2.2024 1 Tykkää 0 kommenttia

Laatujärjestelmämme auditoidaan keväällä 2024. Hankkeen aikana tämä blogisarja esittelee yliopiston laatutyötä ja sen auditointia.

Laatuauditoinnissa arvioidaan myös työkalujamme ja herkkyyttämme kuunnella yhteisön tarpeita. Taidehallinnon maisteriopiskelija ja yliopistokollegion opiskelijaedustaja Angelica Begazo kirjoittaa blogiartikkelissaan kuuntelemisesta ja äänen antamisesta.

Saavuin Taideyliopistoon 2021, mutta sanoisin että koin yhteenkuuluvuutta tänne jo aiemmin. Tulin Suomeen juuri ennen pandemian alkua, ja maailman mullistusten takia halusin keskttää ajatukseni taiteeseen. Pääsin avoimen yliopiston kautta kokemaan Taideyliopistoa, ja siitä tuli minulle enemmän kuin pelkkä opiskelupaikka – siitä tuli yhteisöni. Uusista ihmisistä tuli lopulta ystäviäni, ja minulla oli uusia tulevaisuudenkuvia. Nautin monipuolisista kursseista ja opintopoluista sekä mahdollisuudesta keskustella maailmanlaajuisista aiheista ja niiden vaikutuksista kulttuuriimme. Muistan myös kuinka meillä oli vapaus pyytää parannuksia ja uusia haasteita tunneillamme ja urallamme. Erityisen huomionarvioista on se, että voin omakohtaisesti kertoa kuinka henkilökohtaisen elämän ponnistelukohdissa organisaation ihmiset antoivat tarvittaessa käytännön apua ja henkistä tukea. Apuna oli esimerkiksi opettajat, koordinaattorit, uraneuvojat, hyvinvointipalvelut ja jopa pappi. Aina oli saatavilla ihmisiä, joille puhua ja jotka kuuntelivat.

Ulkomailla syntyneenä mutta Suomessa asuvana taiteilijana olen rakentanut tänne toisen kodin, minkä myötä olen jatkuvasti pohtinut edustetuksi tulemista: miksi on tärkeää tulla edustetuksi ja kuinka kuulluksi tuleminen on oikeus, ja kuinka oma ääni voi olla erilainen kuin niillä jotka tulevat samoista ympyröistä. Nämä ajatukset ajoivat minut hakemaan paikkaa yliopistokollegiosta, ja minulla on ollut ilo osallistua sen toimintaan vuoden 2023 alusta lähtien. Jos toimielin ei ole lukijalle tuttu, niin tiedoksi, että kollegio on yksi yliopiston hallintoelimistä. Se koostuu opiskelijoiden, akateemisen henkilöstön sekä palveluhenkilöstön edustajista. Sen tehtäviin kuuluu keskustella asioista, jotka liittyvät yliopiston eri linjauksiin.

Tässä kontekstissa eteeni tuli isompi haaste: miten voisin tehdä töitä omasta näkökulmastani käsin mutta samalla edustaa niitä ääniä, joilla ei ole mahdollisuutta istua samassa pöydässä. Tämä pöytä vaikutti ensin pelottavalta ja vieraalta, ja sen äärellä käsiteltiin valtavan monimutkaisia aiheita ja vaikutettiin kenties muiden kaltaisteni kokemukseen ja unelmiin paremmasta elämästä. Velvollisuudesta puhua heidän puolestaan ja kuunnella muiden näkökantoja tuli uusi syy integroitua ja kuulua joukkoon. Ilokseni ei kestänyt kauaa ennen kuin jo koin olevani osa keskustelua. Jälleen kerran mukana olleet ihmiset antoivat minulle itsevarmuuden ilmaista itseäni. Se todisti jälleen sen, että täällä mielipidettäni arvostetaan, kunnioitetaan ja kuunnellaan.

Varmasti kaikki meistä voivat keksiä asioita joita tulisi parantaa yliopistossamme. Työn alla oleva kielilinjaus ja yliopiston kansainvälistymisen tulevaisuus tulevat päällimmäisenä mieleen. Paremman inkluusion rakentaminen yliopistossamme on vielä kesken, etenkin kun otetaan huomioon me, jotka eivät vielä osaa suomea sujuvasti.

Opintojen aikana meillä on paljon mahdollisuuksia käyttää ääntämme ja monia kanavia, joiden kautta ilmaista mielipiteitämme. Tällä hetkellä tutuin palvelu on kurssipalaute Tuudossa. Joillakin on mahdollisuus osallistua henkilökohtaisen kehittymisen kurssille, ja se on erinomainen tapa tutustua oman ohjelman tapahtumiin ja tehdä yhteistyötä muiden opiskelijoiden kanssa luokkahuoneen ulkopuolella. Tänä vuonna Rehtorin kyselyssä opiskelijoita pyydetään antamaan mielipiteensä ja arvionsa koulutusohjelmiensa, akatemiansa ja koko yliopiston tilasta. Monet yliopiston toimielimet järjestäytyvät parhaillaan uudelleen, ja yhteisö toivotetaan tervetulleeksi liittymään mukaan jäseneksi. Jos haluamme parempia tuloksia, näistä mahdollisuuksista ei kannata jäädä paitsi. Meidän pitäisi ottaa velvollisuutemme käyttää ääntämme vakavasti ja tähdätä kohti yhtenäisempää ja tiedostavampaa yliopistoa.

Taideyliopistosta olen löytänyt yhteisön, joka pyrkii ymmärtämään, oppimaan ja tarjoamaan laadukasta koulutusta ja kokemuksia opiskelijoille, tutkijoille, henkilöstölle ja muille, joiden arkeen yliopisto kuuluu.  Mikään ei ole tietenkään täydellistä, ja kun seikkailut ovat isossa mittakaavassa, niin ovat myös haasteet. Luotan ihmisiin. Tiedän, että he tekevät parhaansa auttaakseen meidän nopeatahtisessa elämässä ja tulevaisuudessa.