← Takaisin blogiin

Hajatellen hakemista

Opinnäytteen pikakirjoitusta, pyristelyä ja pyrkimyksiä kirjoitusretriitissä lapsuuden maisemissa Pohjois-Karjalassa.

Ruutukaappaus kirjoittajan desktopilta
Kun desktop alkaa muistuttaa elämäsi sisältöä.

Viimeinkin, kahden päivän uurastuksen jälkeen on kotisivutkin rempattu kuntoon ja kalenteri ajan tasalla. Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin vältellessään opparia…

Palattuani kirjailijaresidenssistä, Sysmän huurteisen rauhoittavasta hiljaisuudesta, kävi muutamassa päivässä kipeästi ilmi, ettei kirjallistani noin vaan puristettaisi loppuun samaan tyyliin 30 neliön helsinkiläisessä kaksiossa. Ajatuksen alinomaan katkeillessa seinän takaa kantautuvien Fortnite-matsin tai naapurien mojovan parisuhderiidan takia koin ainoaksi vaihtoehdokseni karata nauttimaan pidennettyä kirjoituslomaa kotikonnuilleni Pohjois-Karjalaan.

Tänään hymyilytti tajuaminen tän kaiken ähellyksen keskellä, että kaupasta hakemani lohtumässyt oli tismalleen samat kuin yläasteen pahimpina teiniangstivuosina ja vieläpä tismalleen samasta lähikaupasta. Täytelakut ja mansikkasuklaa. Pohjis. 🧡 (Kauppa sentään vielä on vaikka yläastekin purettiin viime vuonna…) Välillä on ollut apua myös siitä, että on voinut chättäillä muiden samassa ahdingossa kärsivien sielujen kanssa näiltäkin etäisyyksiltä.

Sinä lähetit 1. maaliskuu klo 18.25
Tahmeeta on ollut joo ja erityisen epämiellyttävää. Muutamia hyviä kokemuksia, niinku olin tossa tammikuun kirjailijaresidenssissä niin siellä pääs vauhtiin, mutta kun palas takas helsinkiin niin iski ihan täydellinen lamaantuminen.
Sinä lähetit 1. maaliskuu klo 18.29
Kuvaavaa on että esim. Helsingin kirjastosta tuli tänään viestiä että aineisto on noudettavissa. :DDDD
Siis lähdeaineisto minkä ois pitäny olla mulla kuukausia sitten.
Sinä lähetit 1. maaliskuu klo 18.30
En taida kyl enää sisällyttää yhtään mitään uutta tohon. Meininki on että näillä mennään.

Vanhempien itsestään täyttyvä jääkaappi ja säännölliset ruoka- ja nukkumaanmenoajat. Illalla ajatukseton pitkä lenkki halki Karsikon lapsuudesta tutulla omakotitaloalueella. Ymmärrän nyt paljon enemmän kirjoittamisen reunaehtoja, miten tärkeitä nämä asiat ovat ettei vain hauras ajatus katkea. Etten syöksyisi sen hulluuden kielekkeen yli, etten ymmärrä enää itsekään mitä kirjoitan ja mitä järkeä tässä missään on. Voin vain toivoa, että tunnelin toisella puolella on valoa ja helpompi hengittää. Vapisevin käsin lähetän puolikkaan valmista kirjoitustani ystävälleni, joka on kuin pelastusrengas keskellä avomerta. Hän tarjoaa minulle myrskyssäni väylän selkeyteen ja vahvistaa, että kirjoittamassani on edes hitunen punaista lankaa. Saan jo seuraavana iltana tekstin takaisin hienovaraisilla korjausehdotuksilla ja tsemppausviesteillä. Kiitos, kiitos, kiitos. Tämä ei ole helppoa, ei.

  • Ilai Elias Lehto

Kirjoittaja opiskelee viimeistä vuottaan maisteriopintoja Kuvataideakatemian kuvanveiston opetusalueella. Hän painiskelee tällä hetkellä Pohjois-Karjalassa opinnäytteensä kirjallisen osion parissa.

Taideopiskelijan elämää

Taideyliopiston opiskelijat jakavat hetkiä arjestaan niin kotimaassa kuin vaihdossa ulkomailla. Pääset myös kurkistamaan esiripun taakse, kun opiskelijat kertovat valmistautumisestaan näyttelyyn, konserttiin tai esitykseen.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia