Taideopiskelijan elämää

Kaikki alkaa perehtymisestä, omien etuoikeuksien tunnistamisesta ja tunnustamisesta sekä kuuntelemisesta. Sen jälkeen on aika toimia, kirjoittaa Sini Kaartinen blogipostauksessaan.

Yritys pukea sanoiksi ripustusviikko Saimaan taideluola Retretin ympäristötaidepolulla, joka sisälsi kirjoittajan maisterin opinnäytteen tarkastustilaisuuden.

Unelma vapaudesta valkoisten rakenteiden sisällä, mikä auttaisi meitä saamaan energiaa pikemminkin kuin käyttämään sitä vaatimuksiin ja epäkohtien sanoittamiseen. Unelma ympäristöstä, jossa kokemuksiamme ymmärrettäisiin paremmin ja ne otettaisiin herkemmin huomioon. Unelma yhteisöstä, projektista ja tilasta, mihin voisimme kutsua muita kaltaisiamme Taideyliopistosta.

Viimeinen vierailuni tänä aamuna kuvanveiston työpajoilla, Levytiellä, Roihupellossa. ✞ R.I.P. Levari!

Kaksi hiittä kyhäili hirveä jättömaalla eli työpari Nykänen-Lehto vaihtaa ulkoilma-ateljeehen.

Kesken päättymättömältä tuntuneen sekopäisen kirjoituskimaran vapautus löytyykin kynästä itsestään – ei kirjaimesta, vaan piirustuksesta.

Opinnäytteen pikakirjoitusta, pyristelyä ja pyrkimyksiä kirjoitusretriitissä lapsuuden maisemissa Pohjois-Karjalassa.

Mikään muu ei ole ihmiselle niin läheinen kuin tekstiili.

Niin taiteilijalla kuin hänen taiteellaankin on tarve piiloutua, lymyillä merkityksissä ja pysytellä kätkettynä näkyvillä.

Aloitan neljännen residenssiviikkoni kuvanveiston kokoontumisella, vaikka olenkin fyysisesti vielä Villa Sarkiassa, Sysmässä.