Haluan vaikuttaa ja saada siitä palkan
Taiteen tuottamaa tietoa tarvitaan ja siksi sen sivuuttamisesta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tulisi olla huolissaan, kirjoittaa tutkija Satu Olkkonen.
Taiteen tuottamaa tietoa vähätellään toisinaan yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Taiteen tekemistä ei tällöin nähdä erityisosaamisena vaan jonain, johon kuka tahansa pystyy. Jokainen suvustaan tietävä voisi olla Sirpa Kähkönen, jokainen kuvan hirvestä ottanut Heikki Willamo.
Jokainen sensorisen kokemuksen kautta tietoa tuottanut kokee vakuuttamisen taakan. Taiteen tuottaman ymmärryksen vuoksi taiteen tiedon ulossulkemisesta pitäisi olla huolissaan.
Tieteen ja taiteen palvelutehtävässä helpompaakin saisi välillä olla, jotta resurssit riittäisivät varsinaiseen työhön ja siihen liittyvään vaikuttamistyöhön. Tässä ei nyt puhu kitisevä taiteilija, vaan puhun taiteen merkityksestä yhteiskunnassa niissä olemattoman lyhytjännitteisissä rakenteissa, joissa sitä toteutetaan. Parhaillaan taiteilijoille auki oleva kysely taiteen tekemisestä kunnissa (Taiteen ja kulttuurin barometri 2020) tullee antamaan tästä osviittaa. Puuttuvat rakenteet antavat syyn ja mahdollisuuden ulossulkea taiteen arvokkaat sisällöt aina silloin kun mikä tahansa taloudessa kiristyy. Alueellisen ja valtakunnallisen mikromanegeroinnin käsissä sisällöt tylpistyvät tai vääristyvät entisestään.
Tieteellisen maailmankuvan rinnalle tarvitaan erilaisia tapoja erityisesti moraalisten näkökulmien esiintuomiseksi. Tekemäni ryhmälähtöiset esitykset nuoruudesta tai kulttuuritapahtuman monivuotinen järjestäminen ovat olleet minulle sopivia välineitä herättää kysymys, joskus jopa ymmärrys. Se, että arvokasta sisäpuolista tietoa tuottava esitys halutaan sivuuttaa, johtuu muustakin kuin esittävän taiteen katoavasta luonteesta tai kyvystäni jälkeenpäin selittää esityksiäni. Sivuraiteille syöksyvässä argumentoinnissa käydään esimerkiksi ruotimaan tekijän arvoa, hänen pätevyyttään ja motiivejaan ennemmin kuin toiminnan sisältöjä ja sen vaikutusta päätöksentekoon. Syytöksiin, joka kohdistuu omaan yhteiskunnalliseen pätevyyteen ja vastuunkantoon siitä, on vaikea vastata viemättä asiaa entistä enemmän sivuraiteille.
Mikromanageroinnin ja taiteen erityisasiantuntijapuheen kulttuurissa minua, yhtä tekijää kohden löytyy läjäpäin neuvojia ja hallinnan politiikkaa. Siitä huolimatta en ole luopumassa osaamisestani, enkä palvelutehtävästäni. Taiteen tuottamaa tietoa tarvitaan. Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Paula Tuovinen (Yle 23.8.2020, HS 13.9.2020) aloitti merkittävän yhteiskunnallisen keskustelun rakenteista, vaikka todennäköisesti keskustelu tyrehtyy siihen, että turhuuteen ei pidä syytää enempää rahaa. Niin kuin sitä olisi joskus ollut tai niin kuin ostohalukkuus määrittelisi sivistyksen.
Kirjoittajasta
Satu Olkkonen on vieraileva tutkijatohtori Taideyliopiston taiteellisen tutkimuksen keskuksessa (CfAR). Olkkonen elää ja toimii maakunnassa, joissa infrastruktuuria taiteelle ei ole, ellei sitä itse luo. Viimeksi hän on tuottanut tietoa musikaalin keinoin lastensuojelusta ja toisen asteen opinpoluista.
Puheenvuoroja taiteesta ja yhteiskunnasta
Tässä blogissa yhteisömme jäsenet nostavat esiin ajankohtaisia aiheita taidekentältä ja yhteiskunnasta.
Uusimmat julkaisut
Seuraa blogia