how to ______ alone
(I hear this sentence as a song in my head while writing this blog text: ”I feel like a hero and isolated – yeah. and i like working in groups” )
Teen esitystä nimeltä how to __ alone. Olen kutsunut sitä esityksen rinnalla myös keikaksi. Esitys rakentuu esiintyjästä, laulusta, pyöreästä näyttämöstä, valoista, mikrofonista, äänentoistosta, myytävistä t-paidoista ja katsojista. Prosessi on ollut pitkä, suhteessa siihen, miten kauan yleensä työskentelen. Aloitin työn tekemisen joulukuussa 2017. Eilen opiskelukaverini sanoi työstäneensä syksyllä ensi-illan saavaa leffaa kaksi vuotta. Olin, että wau, olenkohan koskaan työskennellyt yhden projektin parissa kahta vuotta. Vaikka aikaa on ollut normaalia enemmän, olen samanaikaisesti tehnyt muita projekteja ja suunnitellut tulevaa. Joten, eihän tämä puoli vuotta ole kuitenkaan mennyt ainoastaan tämän projektin parissa…
Aloitin työskentelyn menemällä päivittäin studiolle (n.30 neliöinen “tyhjä” toimistotila Feministisen työtilan Poimun tiloissa). Siellä liikuin, ääntelin, kirjoitin ja luin. Yksin työskentely on minulle vieraampaa johtuen kai monista yhteistyöprojekteista erilaisissa työryhmissä ja kollektiivissa sekä aiemmasta koulutuksestani Teatterikorkeakoulun tanssin koulutusohjelmassa. Työskentelymenetelmäni ovat siis pohjautuneet pitkälti kollektiivisille työtavoille. Kolmen kuukauden tilassa tempoilun ja kokeilujen jälkeen aloin ymmärtämään, mitä olen tekemässä.
Kiinnostuin kulttuurimme tuottamasta individuaalista taidetyöntekijästä.
Muutamia viikkoa sitten katsoin Youtubesta filosofi ja performanssi taiteen teoreetikon Bojana Kunstin luentoa Artist at Work, Proximity of Art and Capitalism -kirjan pohjalta. Kunst mainitsee, että taiteilija on neoliberaalissa yhteiskunnassa yhteistyökykyinen, nomadinen liikkuja, verkostojen rakentaja sekä töissä koko ajan, mutta kuitenkin eristyksissä ja etäisyyden päässä toisista sekä tietynlaisen turvallisen kehän sisällä.
Ensimmäisiä huomioitani studiossa ollessani oli, että tosiaan, olin tilassa fyysisesti yksin, etäisyyden päässä toisista. Mietin, miten toiset kuvataiteilijat kokivat yksin työskentelyn? Yksinäisyyden kokemuksen kautta päädyin miettimään sankari ja neromyyttejä liittyen yksilötaiteilijuuteen…
Huomasin myös, että yksin työskennellessäni tein töitä vapaa-ajallakin. Työ on vapaa-aikaa ja vapaa-aika työtä, elämä on työtä ja työ elämää, työ on ei-työtä ja ei-työ työtä. Juuri niin kuin tutkija Friederike Strike kirjoittaa WORK -julkaisun (Documents of Contemporary Art) johdannossa. Työmoodista on vaikeaa irrottautua ja tarvitseeko edes? Jos kyllä, niin miten? Bojana Kunstin yhtenä ehdotuksena on, että taiteilijat tekisivät vähemmän töitä…
Tästä keskustelimme kuvataiteilija ja muusikko Minna-Kaisa Kallisen kanssa sähköpostin välityksellä. Aloitettuani lopputyön tekemisen päätin kirjoittaa muutamille esitystaiteen parissa yksin työskenteleville tekijöille. Halusin kysyä heiltä, mitä he ajattelevat yksilötaiteilijuudesta, työstä ja taiteesta. Julkaisen haastatteluista muodostuvan how to __ alone -kirjan keväällä 2019.
Palaillaan!
-Anne
P.S. Haluan painoittaa, että kun puhun yksin työskentelystä en ajattele, että olisin irrallaan muusta maailmasta vaan ajattelen, että siinä missä kulttuurimme tuottaa subjektin ja sen identiteetiin on myös taiteilijaidentiteetti rakennettu asia. Mielestäni on tärkeää pohtia suhdetta yksilötaiteilijuus rakennelmaan ja sen kautta tuleviin haasteisiin taiteenkentälllä. Mietin, paljon valmistumisen jälkeistä aikaa. Miten haluan työskennellä? Millaisten arvojen pohjalta toimin? Ajattelen, että kollektiivinen työskentely voi parhaimmillaan olla patriarkaalisia rakenteita purkava teko ja ele. Siksi kutsuisinkin sitä feministiseksi tavaksi työskennellä. Kuten olemme huomanneet mediassa yhteistyötä on monenlaista ja terveellinen yhteistyö se ei todellakaan aina toteudu. Rakenteet, joita toteutamme taiteen kentällä eivät tarvitse heijastella yhteiskunnan normittuneita rakenteita vaan voimme kuvitella uusia, terveellisempiä rakenteita.
Kirjoittaja: Anne Naukkarinen
tila-aikataiteiden opiskelija
Hän kirjoittaa ja kuvaa blogiin how to _ alone -esityksen työskentelyprosessin vaiheita ja ajatuksia liittyen Kuvan Kevääseen 2018.
Asiasanat: #Ääni #KuvanKevät #Lopputyö #Performanssi #Taide
Kuvan Kevät -blogi
Kuvan Kevät -blogissa pääset seuraamaan Kuvataideakatemian maisterinäyttelyyn valmistautuvien opiskelijoiden ajatuksia ja elämää. Blogiin kirjoittavat vuonna 2020 maisteriopiskelijat Eva Lamppu ja Val Smets.
Kuvan Kevät -maisterinäyttelyyn osallistuu pian valmistuvia taiteilijoita Kuvataideakatemian kaikilta opetusalueilta (maalaus, kuvanveisto, taidegrafiikka ja tila-aikataiteet).
Kevään poikkeustilanteen vuoksi Kuvan Kevät on siirretty syksylle 2020 (10.10.-8.11.2020).
Uusimmat julkaisut
Seuraa blogia