it’s time to talk about stage

18.4.2018 0 Tykkää 0 kommenttia

it’s time to talk about stage

Olen viimeiset kaksi viikkoa rakentanut pyöreää näyttämöä Kuvataideakatemian puu-, metalli- ja keramiikkatyöpajalla Levytiellä. Olen leikannut, hionut ja hitsannut metallia. Sahannut, porannut ja maalannut puuta. Perjantaina toisen maalipinnan maalattuani istuin raksalavalla, katselin stagea etäisyyden päästä ja lauloin esitykseen liittyvää biisiä. Mietin, miten se näyttämö on nyt siinä ja että se on pätevämpi kuin, mitä olin kuvitellut sen olevan. En edes muista milloin olen tehnyt näin konkreettista käsityötä. Nautin siitä tosi paljon.

Istuin helmikuussa työhuoneellani ja mietin, missä esitys tulisi tapahtumaan. Se, että olin tehnyt töitä työhuoneella viidennessä kerroksessa ja suljettujen ovien takana synnytti kiinnostavaa tunnelmaa. Samanlainen tunnelma kuin Chantal Akermanin Je, Tu, Il, Elle videotyössä, jossa henkilö lukittautuu pieneen huoneeseen kirjoittamaan. Mietin mm. jos rakentaisin pienen suorakaiteen muotoisen huoneen galleriatilaan, joka muistuttaisi työhuonettani… Luovuin ajatuksesta, kun työskentelyni eteni. Yhtenä päivänä ollessani Kuvataideakatemialla ja löysin korkean neliön muotoisen pöydän yhteisestä työtilastamme. Harjoittelin sen päällä. Kiikuin 1,5m lattiatason yläpuolella ja puhuin mikrofoniin. Assosioin tilanteen tapahtuvan veistosjalustan päällä, näyttämöllä tai puhujakorokkeella. Korkeus ja tarkasti rajattu tila tuntuivat sopivan esitykseen.

Aloitin googlailun ja löysin kuvia pyöreistä näyttämöistä mm. Ragnar Kjartansonin videotyössä Song vuodelta 2011 löytyi juuri sellainen näyttämö, jonka halusin. Pyöreä muoto tuntui tärkeältä, sillä halusin, että esityksellä ei olisi yhtä suuntaa, josta sitä katsottaisiin. Katsoja voisi asettua mihin tahansa tilassa. Voisi katsoa yläperspektiivistä tai laskeutua monttuun ihan lähelle näyttämöä…

Näyttämön metsästys alkoi. Ensin olin yhteydessä muutamiin Helsingissä sijaitseviin teattereihin, mutta heillä ei ollut pyöreän muotoista näyttämöä varastoissa. Olin yhteydessä myös erääseen vuokrafirmaan, mutta: way too expensive for my budget. Sen jälkeen soitin Teatterikorkeakoululle, eikä sielläkään ollut pyöreää korotettua stagea, mutta heiltä sain ovaalin muotoisen kannen näyttämölle. Jes. Heli Litmasen kanssa Teakilla mietittiin ja pyöriteltiin ensimmäisiä rakennevaihtoehtoja ja päällystysmateriaalia. Kiitos Heli avusta! Nämä Teakilta saadut materiaalit kuljetettiin Kuvan tiloihin Levytielle. Olin vähän kauhuissani mennessäni Levytielle. Niillä taidoilla (lähinnä muistoja puutyökässästä), joita minulla oli liittyen puu- ja metallitöihin, näin itseni tekemässä vielä syksylläkin näyttämöä. Kun pääsin Levytielle olivat Oliver Backman ja Vesa Rahikainen hyvinkin optimistisia, että parissa päivässä stage olisi valmis! Jepjep, ihan kahdessa päivässä homma ei luonnistunut, mutta valmiiksi se tuli, kyllä. MUTTA ei ilman Oliverin ja Vesan apua – KIITOS !!!

Hei, esityksiä (keikkoja) on kolme. Tässä ovat päivämäärät ja ajat:

Sunnuntaina 6.5. klo 12-18
Lauantaina 12.5. klo 12-18
Sunnuntaina 3.6. klo 12-18

Näyttämö kuljetetaan Maanantaina Levytieltä entiselle Amos Andersonin taidemuseolle. Jeah. Jeah. Jeah. Jeah.

Sitä ennen lähden viikonlopuksi Imatralle lyhyelle lomalle, Jeah!

-Anne

Kirjoittaja: Anne Naukkarinen
tila-aikataiteiden opiskelija
Hän kirjoittaa ja kuvaa blogiin how to _ alone -esityksen työskentelyprosessin vaiheita ja ajatuksia liittyen Kuvan Kevääseen 2018.

Asiasanat: #KuvanKevät #Lopputyönäyttely #Tila-aikataiteet