”Just keep doing”

20.12.2022 3 Tykkää 0 kommenttia Susanna Metsälä

Projektipäällikkö Susanna Metsälän puhetta julkistustilaisuudessa 14.11. on pyydetty tekstimuodossa. Julkaisemme sen visiohankkeen viimeisenä blogina.

Olen Susanna Metsälä, Esittävien taiteiden kasvatuksen ja koulutuksen visio 2030 -hankkeen projektipäällikkö. Julkistan tänään performanssin, sirkuksen, tanssin ja teatterin vision tiivistelmän. Visiojulkaisu kokonaisuudessaan valmistuu joulukuun puolivälissä. 

Tämänkaltaista monitaiteista esittävien taiteiden kasvatuksen ja koulutuksen kansallista kehittämistyötä ei ole ennen tehty. Tämä yhteisen kehittämisen historiattomuus, kentän monipuolisuus ja hajanaisuus on nähdäkseni aiheuttanut sen, että emme kovinkaan hyvin tunne eri toimijoiden rooleja esittävien taiteiden kasvatuksen ja koulutuksen kokonaisuudessa. Tiedolle on tarvetta, ja tätä tietoa on pyritty sisällyttämään visioon. Visio on julkaisun nimenä jopa hieman harhaanjohtava, sillä se on muotoutumassa selvitysraportin ja vision risteytykseksi. Visioselvityksen luonnos on vielä tälläkin hetkellä kommentoitavana eri toimijoita edustavilla tahoilla.

Vision eri taiteenalat on kannessa kirjoitettu aakkosjärjestykseen. Aakkosellinen järjestys on tietoinen valinta ja se on herättänyt hyvää keskustelua esittävien taiteiden alojen vakiintuneesta listauskäytänteestä laajuuden mukaan. Miten tällaiset listat ilmentävät sisäisiä hierarkioita? Entäpä kysymys laadullisesta tai edustuksellisesta tasa-arvosta?

Muutama huomio vision nimessä käytetyistä käsitteistä. Käsitteiden performanssi- ja esitystaide välinen ero ja rinnakkaisuus on alati keskustelun alla ja muotoutuva. Milloin puhutaan vain toisesta? Milloin erotteleminen on tarkoituksenmukaista? Toivon, että vaikka tässä visiossa käytetään käsitettä performanssi, siihen ei ladata esitystaidetta ulossulkevaa tulkintaa. Oppiainenimikkeinä käsitteet teatteri ja draama jakavat teatteri- ja draamaopettajat eri näkemysten koulukuntiin. Käsitesoppaa hämmentää entisestään termi ilmaisutaito. Tässä visiossa näkemyksemme on, että koko koulutusjärjestelmää katsottaessa, opintopolkujen jatkumot ja eri toimijoiden käyttämät käsitteet huomioiden, teatteri näyttäytyy kokoavampana käsitteenä kuin toiset käytössä olevat käsitteet. Tätäkään valintaa ei tule tulkita poissulkevana.

Pähkinänkuoressa visiohankkeesta

Visiotyö on Taideyliopiston strategiassa vuodelle 2030 määritelty toimenpide. Taideyliopisto on rahoittanut ja koordinoinut tämän hankkeen. Näkökulma on ollut kansallinen ja kutsut osallistua avoimiin tilaisuuksiin ja kyselyihin on toteutettu laajapohjaisesti. Laajapohjaisuutta työhön on tuonut myös 16-jäseninen ydinryhmä – joskin ydinryhmänkään kokoonpano ei kata koko kentän moninaisuutta. Hanke on tavoittanut lähes 900 osallistujaa kuluneen vuoden aikana ja edelleen uusia uutiskirjeen tilauksia ja suoria yhteydenottoja tulee joka viikko. Hanke tavoitti monia ja monet eivät ennättäneet tästä kuullakaan. Hanketta on ohjannut 5-jäseninen ohjausryhmä, ja lisäksi hankkeen käytännön toteutuksessa on ollut mukana projektiryhmä. Rinnalla kulkenut kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen visiotyö on ollut tärkeä tuki ja erityisesti kollegani Katriina Rosavaara. Tahdon jo tässä vaiheessa esittää suuret kiitokset teille kaikille sekä kaikkien tapahtumien järjestäjille ja puhujille.

Esittävien taiteiden koulutusjärjestelmä

Hankkeen ensimmäinen tehtävä oli selvittää esittävien taiteiden kasvatuksen ja koulutuksen ekosysteemi. Alusta saakka oli varsin selvää, että esittävien taiteiden koulutusjärjestelmä on laajempi kuin formaalin koulutuksen järjestelmä, johon sanalla yleensä viitataan.

Monet nonformaalin ja informaalin oppimisen sektorin toimijat tukevat varhaiskasvatusta, yleissivistävää perusopetusta ja lukio-opetusta niiden taidekasvatustehtävässä. Tällaisia toimijoita ovat muun muassa taide- ja kulttuurilaitosten yleisötyö – niin kuin täällä Svenska Teaternissakin –, kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmat paikallisiin opetussuunnitelmiin nivoutuen, ammattiteattereiden esitysvierailut päiväkoteihin ja kouluihin, lastenkulttuurikeskusten taidepajat, Suomen harrastamisen malli osittain ja muut taideinterventiot. Muutamat taiteen perusopetuksen oppilaitokset toimivat taidekoulutuspalvelun tuottajina yleissivistäville oppilaitoksille sen lisäksi, että huolehtivat taiteen perusopetustehtävästä.

Näiden toimijoiden työ ulottuu siis pelkkää tukemista paljon pidemmälle. Esittävissä taiteissa nämä taiteiden saatavuuden edistämiseksi toimivat tahot ja toimintamallit tosiasiassa paikkaavat yleissivistävän koulun taideopetuksen aukkoja. Ne ovat siis olennainen osa esittävien taiteiden kasvatuksen ja koulutuksen järjestelmää, ja siksi ne ovat tässä esityksessä mukana. Kaikista näistä tahoista on osallistunut toimijoita tähän visiotyöhön. Kenttä on siis hyvin laaja.

Prosessi

Tämän projektin visualisoinnin on piirtänyt tsekkiläinen arkkitehti Eva Jiřičná. Tämä ei kuvaa visiohanketta suoraan. Visiohankkeessa ensinnäkin olisi punaisia täpliä enemmän osoittamassa viittä avointa seminaaria ja viittä kohdennettua työpajaa. Tahdon kuitenkin näyttää tämän projektikuvan tässä tilaisuudessa siksi, että se tavoittaa luovan projektin ja prosessin tavanomaisia projektikaavioita todenmukaisemmin.

Tämäkin projekti alkoi. Se iskeytyi umpikujiin, hapuili uutta suuntaa, löysi uuden suunnan, kiersi kehää ja tuli pisteisiin, jotka toivat yhteen kokemusta, rohkeutta, onnenkantamoisia, taitoja ja ponnistelua. Työtä työtä työtä – eli materiaalia yhteenkokoavaa kirjoittamista, kommentteja, korjaamista, poistamista ja lisäämistä oli tässä loppuvaiheessa. Ja lopuksi tulemme maaliin tai menemme ohi. Mutta yhtä kaikki, olemme tätä kokemusta ja projektia rikkaampia.

Neljä nostoa visiohankkeen tiivistelmästä

Teen seuraavaksi neljä nostoa visiohankkeen tiivistelmästä. Tiivistelmässä on yksitoista kohtaa. Keskityn kysymykseen: Mitä tulevan kahdeksan vuoden aikana – se tarkoittaa kahta hallituskautta – pitää korjata, jotta esittävien taiteiden kasvatus ja koulutus kukoistaa ja se on integroitunut niin koulutusjärjestelmään kuin yhteiskuntaankin?

Aloitusseminaarissa noin vuosi sitten opetusministeri Li Andersson tahtoi evästää työskentelyyn lähtöä tuomalla esiin kaksi näkökulmaa: “Mikä on taidekasvatuksen ja -koulutuksen rooli ja merkitys osana suomalaista koulutusjärjestelmää ja sivistystä tulevaisuudessa?” ja toiseksi “Miten me voimme huolehtia siitä, että taidekasvatus ja -koulutus olisi entistä saavutettavampaa entistä useammalle tulevaisuudessa?”

Kymmenen vuotta sitten Kuntaliiton julkaisussa Eläköön taidekasvatus kirjoitettiin, että “yleissivistävän koulutuksen taide- ja taitoaineiden ja taidekasvatuksen tärkeys ja vaikutukset on tuotu esiin lukuisissa tutkimuksissa, strategioissa, selvityksissä ja puheenvuoroissa.” Samana vuonna Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman vuosille 2012–2015. Yhtenä valtakunnallisena toimeenpanona oli kirjattu: ”Lasten ja nuorten kulttuurikompetenssista huolehditaan muun muassa lisäämällä taide- ja kulttuuriperintökasvatusta, vahvistamalla taito- ja taideaineiden opetusta perusopetuksen tuntijakouudistuksella sekä edistämällä taiteen perusopetuksen saavutettavuutta ja monipuolisuutta.”

Opetus yleissivistävissä kouluissa

Esitämme, että teatteri ja tanssi sisällytetään peruskoulun ja lukion valtakunnalliseen tuntijakoon itsenäisiksi oppiaineiksi musiikin ja kuvataiteen rinnalle monipuolistamaan yleissivistävän koulutuksen taideaineiden opetusta.

Tanssi ja teatteri itsenäisinä oppiaineinaan on toteutettavissa tämän vision aikajänteellä ja valmiutta on vastata lisääntyvään opettajankoulutustarpeeseen.

Performanssi, sirkus ja myös esine- ja nukketeatteri kuuluvat teatterin ja tanssin opetussisältöihin yleissivistävässä koulussa. Sen lisäksi niille tulee muodostaa jatkumot perusopetuksesta ja taiteen perusopetuksesta korkeakoulututkintoihin saakka. Peruskoulujen ja lukioiden esittävien taiteiden opinnot tulee kirjata itsenäisinä oppiaineina oppilaitoskohtaisiin opetussuunnitelmiin, oppilaiden ja opiskelijoiden todistuksiin ja opintohallintorekistereihin, jotta esittävien taiteiden opetus ja opiskelu tulevat näkyväksi.

Tutkimus

Vuonna 2030 Esittävien taiteiden tutkimus on runsasta, monipuolista ja vaikuttavaa. Taiteellinen tutkimus, taiteen tutkimus ja esittävien taiteiden pedagogiikan tutkimus kukoistaa.

Hieman lähihistoriaa: Kuluneen 20 vuoden aikana näiden alojen tutkimuksen kehityskulkua ei voi luonnehtia kovin suotuisaksi. Tähän aikakauteen sisältyy muun muassa teatterin ja draaman tutkinto-opetuksen lakkautus Tampereen yliopistossa kolme vuotta sitten, Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan johdon esitys teatteritieteen muuttamista opintosuunnasta opintokokonaisuudeksi viime vuonna. Opintosuunta toimii nyt määräaikaisella luvalla vuoteen 2026 saakka. Vuonna 2002 Jyväskylän yliopiston draamakasvatuksen professuuri lakkautettiin ja vuonna 2010 draamakasvatuksen lehtoraatti. Tutkimustoiminnan perusrahoituksen ja resurssien jo vuosikausia jatkunut pysähtyneisyys estää tutkimus- ja tutkijakoulutusvolyymin nostamista. Kun tutkimustieto jää pirstaleiseksi ja vähäiseksi, yksittäisten tutkimusten tieto ei kumuloidu.

Mutta, monitaiteelliset ja -tieteelliset tutkimukset voivat tuottaa tietoa esittävien taiteiden vaikuttavuudesta ja tukea taidepedagogisten käytäntöjen kehittämistä. Suomen taidekasvatuksen observatorio on määritellyt utopiassaan, että “tutkimuksellista tietoa arvostetaan: Kentän ja tutkimuksen yhteistyötä tuetaan systemaattisesti ja päätökset tehdään tutkittuun tietoon nojautuen.” Tähän lausumaan myös esittävien taiteiden kasvatuksen ja koulutuksen visio yhtyy.

Työelämä

Jo nykyisellään taiteilijan tai taideopettajan työnkuva voi koostua esimerkiksi taiteellisesta työstä, opettamisesta, kouluttamisesta, tuottamisesta ja hallinnosta samanaikaisesti tai ajallisesti peräkkäin. Ansainta voi muodostua palkkatyöstä työ- tai virkasuhteisena useassa organisaatiossa samanaikaisesti, yritystulosta, erilaisista palkkioista, tekijänoikeuskorvauksista ja apurahoista. Näiden ammattiroolien, ansaintalähteiden ja töiden yhdistelmien täytyy olla toimivia ja siirtymisen eri tehtävien ja alojen välillä olla sujuvaa. 

Otan esimerkkinä opetusalan työehtosopimukset, joiden tulisi mahdollistaa sivutoimisen tai määräaikaisen työ- tai virkasuhteen tarkoituksenmukaisen yhteensovittamisen muihin ansaintamuotoihin. Työehtosopimuksia kehittämällä voidaan nykyistä paremmin huomioida myös alueelliset erot taideopetuksen järjestämisessä.

Yhteistyö

Esittävien taiteiden kasvatusta ja koulutusta tulisi pyrkiä hahmottamaan kokonaisuutena, jonka toteuttaminen on poikkihallinnollisesti yhteinen tehtävä. Tarvitsemme rakenteisiin menevää laaja-alaista yhteistyötä, joka ulottuu hallinnon eri asteilta opetusjärjestelyihin, kansallisesta kehittämistyöstä tilojen käyttöön, tai vaikkapa työmarkkinaedunvalvonnasta paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön.

Näissä kaikissa visiotöissä on otettu askeleita eri toimijoiden väliselle yhteistyölle niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti. Tässä suunnassa askeleita on syytä ottaa lisää, ja yksi ehdotus tähän suuntaan on monitaiteinen kasvatuksen ja koulutuksen yhteisjärjestö, joka kokoaisi taidekasvatuksen ja -koulutuksen toimijat yhteen ja koordinoisi taidekasvatuksen ja -koulutuksen kansallista kehittämistyötä.

”Just keep doing”

Osallistujaryhmän työkirjamerkintä syyskuussa järjestetyssä visiotilaisuudessa kertoo tahdosta: ”Tuntuu, että nämä samat asiat ovat olleet ongelmallisia ratkaista vuosikymmeniä. Miten tällä kertaa päästään pohdinnasta eteenpäin?” Naulan kantaan.

Meillä on paljon tutkimuspohjaa, joka osoittaa sen, että taiteet, taidekasvatus ja -koulutus vaikuttavat myönteisesti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja kansan sivistykselliseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan. Tästä meidän täytyy puhua yhdellä äänellä enemmän.

Tämän visiohankkeen aikana emme todellakaan ole ennättäneet hahmottamaan kaikkia näkökulmia esittävien taiteiden kasvatuksen ja koulutuksen kentältä. Myös siksi visiojulkaisu tulee nähdä enemmän liikkeelle lähtönä ja keskusteluun sysäyksenä, kuin päätepisteenä. Työ voisi jatkua monitaiteisesti sekä taidealakohtaisesti siten, että kukin esittävä taide saa oman kasvatuksen ja koulutuksen vision.

Aivan lopuksi haluan vielä siteerata puolisoani. Hänellä on motto, jonka hän kerta toisensa jälkeen onnistuu sanomaan juuri oikeaan aikaan. Se on “Just keep doing.”

Teksti ja kalvokuvat: Susanna Metsälä