Kasvaminen edellyttää itsetuntemusta

28.3.2024 3 Tykkää 0 kommenttia Alina Tolvanen

Taideyliopiston laatujärjestelmä auditoidaan keväällä 2024. Tässä blogisarjassa laadunhallintaa, laatujärjestelmää ja sen auditointia tehdään tutuksi.

Millainen on osaamista luova yliopisto, ylioppilaskunnan hallituksen entinen puheenjohtaja Viivi Tigerstedt?

Taideyliopistolla on ainutlaatuinen asema niin suomalaisessa korkeakouluyhteisössä kuin kulttuurialan ammattikentällä. Taiteen yliopistokoulutusmonopolin mukana tulee vallan ja vastuun lisäksi valtava määrä potentiaalia, jonka lunastaminen vaatii rohkeaa rakennustyötä, arkisten rutiinien jatkuvaa arviointia sekä todellisena suunnannäyttäjänä toimimista.

Taiteiden kouluttaminen yliopistotasolla on käytännössä varsin vaativaa. Opetuksen toteutuskäytännöt poikkeavat resurssi-intensiivisyydessään tavanomaisesta akateemisesta arjesta. Taiteilijana yhteiskunnassa toimimiseen liittyy odotuksia ja
olettamuksia, joiden kanssa sekä opiskelijat että opetushenkilöstö painiskelevat jatkuvasti. Taiteen korkeakoulutuksen ja ammatissa toimimisen erityispiirteet ovat ilmiöitä, joita Taideyliopistosta käsin on vaikea muuttaa. Taideyliopistossa voidaan kuitenkin kehittää yhteistä toimintakulttuuria erityispiirteet huomioiden; koulutuksen kehittämistyössä on olennaista tunnistaa, millaisten haasteiden ja ilmiöiden ympärille tulevaisuuden yliopistorakenteita luodaan. Laadukasta taiteen korkeakoulutusta toteutettaessa on haasteiden edessä lamaantumisen sijaan luotava tukirakenteita ilmiöiden käsittelemistä varten.

Tulevaisuuden opintosuunnitelmiin on jätettävä tulkinnanvaraa ja väljyyttä, jotta taiteelliselle kasvulle (ja sen kanssa käsi kädessä kulkevalle henkilökohtaiselle kasvulle) on tilaa alusta saakka. Joustavuus opintojen suunnittelussa tukee yksilöllistä kehitystä, tuo turvaa sekä parantaa reaktionopeutta ympäristön muutoksien varalta. Maailma ehtii yhden tutkinnon aikana mullistua moneen kertaan, joten henkilökohtaisia opintopolkuja rakennettaessa on pystyttävä varautumaan siihen, että matkan varrella joudutaan mukautumaan.

Koulutuksen sisällön onkin vastattava tämän päivän maailman tarpeisiin. Tulevaisuuden Taideyliopisto tuottaa osaavia taiteilijoita, jotka hallitsevat monialaisen työskentelyn sekä sopeutuvat muuttuvaan työympäristöön. Työelämätaidoille voi jättää tilaa monella opintojaksolla; yrittäjyyttä, markkinointia tai yhteistyö- ja verkostoitumistaitoja voi oppia oman viitekehyksensä sisällä, esimerkiksi pääaineopintoihin sisäänrakennettuna.

Opintojen sisällössä on oltava tilaa myös yleisten elämätaitojen kouluttamiselle. Taideyliopistossa, jossa opinnot vaativat valtavan määrän opiskelijan valveillaoloajasta, on tuettava yhteisön ajan- ja elämänhallintataitojen opettelua. Viikonloppujen, ilta- tai lomaaikojen ruuhkauttaminen opetuksella ei ole kestävää, mikäli kiirettä ja kuormitusta tasapainottavia taitoja ei sisällytetä pakollisiin opintoihin. Epävarmassa maailmassa tarvitaan ennen kaikkea varmoja ja vakuuttavia taiteilijoita; sellaiseksi kasvaakseen on opittava tuntemaan myös itsensä.

Opetus- ja ohjaushenkilöstö on keskeisessä roolissa arkisen toiminnan toteutuksessa ja suunnittelussa. Taideyliopistolla on töissä satoja äärimmäisen ammattitaitoisia sekä alallaan menestyneitä professoreita, lehtoreita ja tuntiopettajia, jotka jokapäiväisellä työllään näyttävät esimerkkiä siitä, miten ammattikentällä toimitaan.

Esimerkin kautta opettamisella on valtava painoarvo opintoalalla, jonka koulutuksen historiaa leimaa ankara ja tinkimätön pedagogiikka. Mestari-kisälli-asetelma edustaa vanhaa aikaa, kun uutta aikaa on kollegiaalisuus ja taiteilijasukupolvien välinen yhteistyö, johon opiskelijoita voi kannustaa jo yliopisto-opintojen aikana. Tarpeettomien ja vanhanaikaisten toimintatapojen kyseenalaistaminen on tulevaisuuden rakennelmia varten tehtävää raivaustyötä, jota edelläkävijäyliopiston kuuluu tehdä.

Suunnannäyttäjänä oleminen tarkoittaa haitallisten rakenteiden rohkeaa purkamista ja uuden, toimivamman toteutuksen kehittämistä. Toimintakulttuurin tarkasteleminen ja olemassaolevien rakenteiden uudelleenarviointi on avain siihen, että Taideyliopisto on tulevaisuudessakin toivottu ja turvallinen opiskelupaikka. Taideyliopistoyhteisöä on rohkaistava arvioimaan itseään; mikä on sellaista toimintakulttuuria, jonka voimme ylpeänä sanoa edustavan ylintä taiteen koulutusta Suomessa?