Kevään ensimmäinen kimalainen
Viikkoo ennen avajaisia voisin tehdä vielä vaikka mitä, mutten tiedä miksi tekisin. Voisin muuttaa koko työn mutta en viitsi, ja maalata vielä vähän uusiks. Niinhän se usein on. odottaminen on aina pahinta. ja tää kirjottaminen on hankalaa. vanha tuttu juttu, että pitäis tehdä töitä tiukemmin kuin kirjottaa, ja sitten kuvailla tekemistä jotenkin järkevästi. Luin pari kirjottamisen opasta, enkä ole itse varsinaisesti päässyt edes alkuun. Luin myös neitsyen horoskoopista, että pingottamiseta voi tulla paha tapa.
Katalogit ovat tulleet.
Ja Ripustushan menee kuvailematta. asiat muuttuu yleensä ripustuksessa, mut nyt ei.
pahimman paniikin aiheutaa se, että työ olisi jotenkin muka jo valmis. Viimeistä kiinnitystä varten vaadittava viiden minuutin mittainen motivointi tuntuu mahdottomalta. Olisi liian aikaista, ja sen sijaan olen ehtinyt käydä katsomassa miten muilla menee. Monilla menee hyvin, ollaan siis pidemmällä kuin oletin.
Kirjoittaja: Lasse Juuti
maalaustaiteen opiskelija
Kirjallista reflektointia itsestä osallistujana ja teoksien tekijänä, sekä kuvailua miten prosessi etenee ja miten näyttely ripustuu.
Asiasanat: #Blogi #KuvanKevät #Lopputyönäyttely #Maalaustaide #Taidettatuoreimmillaan
Kuvan Kevät -blogi
Kuvan Kevät -blogissa pääset seuraamaan Kuvataideakatemian maisterinäyttelyyn valmistautuvien opiskelijoiden ajatuksia ja elämää. Blogiin kirjoittavat vuonna 2020 maisteriopiskelijat Eva Lamppu ja Val Smets.
Kuvan Kevät -maisterinäyttelyyn osallistuu pian valmistuvia taiteilijoita Kuvataideakatemian kaikilta opetusalueilta (maalaus, kuvanveisto, taidegrafiikka ja tila-aikataiteet).
Kevään poikkeustilanteen vuoksi Kuvan Kevät on siirretty syksylle 2020 (10.10.-8.11.2020).
Uusimmat julkaisut
Seuraa blogia