← Takaisin blogiin

Maalaan kuin eläin – mitä se voisi tarkoittaa?

Haastattelin erästä kirjailijaa muutama kuukausi sitten. Hänelle oli juuri myönnetty suuri palkinto. 

Keskustelu tuntui merkityksekkäältä jo silloin, ja se juolahti mieleeni hiljattain. 

Aihe liittyy taiteen tekemisen tapoihin ja lähtökohtiin. 

Kuluneen kevään aikana minulle on vahvistunut tunne siitä, että teokseni miltei haihtuvat ilmaan. Ne ovat niin riisuttuja, ettei niissä enää näy mitään – ei maalia, ei iloa. Huomasin tämän kun koronaepidemian takia jouduin palaamaan hieman ajateltua aikaisemmin omalle työhuoneelleni ja törmäsin siellä vanhoihin maalauksiini. 

Kun aloin maalata kymmenen vuotta sitten, tekeminen tuntui riemukkaalta. Löysin kaikenlaista, pidin väreistä ja havaintomaalaamisesta.

Ajattelin jopa, etten halua opiskella maisteriksi, koska pelkäsin, että se muuttaa tekemiseni luonnetta vakavammaksi.

Voi olla, että juuri näin on käynyt. 

Välillä menee päin puuta

Entä se haastattelu? Miten se liittyy omaan taiteeseeni?

Kysyin kirjailijalta hänen uransa virstaanpylväistä, ja hän totesi, ettei pidä kirjailijan työtään urana, vaan taiteilijuutena ja matkana, joka välillä etenee, välillä pakittaa ja välillä menee aivan päin puuta. 

Mielestäni jo tämä on tärkeä pointti. Ei ole mitään suoraviivaista polkua. Se sai minut miettimään omaa tekemistäni.

Kirjailijalle tärkeä tapahtuma oli aikoja sitten erään dramaturgin tapaaminen, jonka näkemys kirjoittamisen ammatista teki suuren vaikutuksen.

Kirjailija oli silloin nuori ja ajatteli että pitää olla fiksu.

Dramaturgi puki ajatuksensa sanoiksi: Kirjoittaminen on näkemistä, ei kenenkään silmillä, mutta niin että näkee ja sitten kirjoittaa kuin pieni eläin. 

Eläinvertauksella hän tarkoitti läheisyyttä kieleen, jossa kirjailija liikkuu fyysisesti, kuin myyrä maassa. 

Tapaaminen sai kirjailijan keskittymään kirjoittamiseen, ei kirjailijana olemiseen.

Yritän löytää värit ja maalaamisen ilon. Näissä sitä on jo vähän.

Ajattelen eläinvertausta. Kieleni on visuaalinen, välineet voivat olla maali, lanka ja neula, sakset tai kankaat.

Eläinvertaus on hyvä – se on mielestäni kehotus heittää hienostelu roskakoppaan ja tunkea kädet multaan. 

Dramaturgin sanat rohkaisi kirjailijaa kirjoittamaan.

Jokunen viikko sitten hän sai jälleen merkittävän palkinnon, jo toisen puolen vuoden sisällä, tällä kertaa Ruotsissa.

Itse toivon rohkeutta tehdä taidetta ja palauttaa maalaamiseeni edes osan niistä asioista, jotka aiemmin tuottivat minulle iloa.  

Kuvan Kevät -blogi

Kuvan Kevät -blogissa pääset seuraamaan Kuvataideakatemian maisterinäyttelyyn valmistautuvien opiskelijoiden ajatuksia ja elämää. Blogiin kirjoittavat vuonna 2020 maisteriopiskelijat Eva Lamppu ja Val Smets.

Kuvan Kevät -maisterinäyttelyyn osallistuu pian valmistuvia taiteilijoita Kuvataideakatemian kaikilta opetusalueilta (maalaus, kuvanveisto, taidegrafiikka ja tila-aikataiteet).

Kevään poikkeustilanteen vuoksi Kuvan Kevät on siirretty syksylle 2020 (10.10.-8.11.2020).

Latest posts

Seuraa blogia