Moi, mitä kuuluu?
Moi,
mietin, miten aloittaisin tämän ensimmäisen blogi -kirjoitukseni…
“Moi, mitä sinulle kuuluu?”. Esitän kysymyksen sinulle siellä toisaalla ruudun takana.
Haluaisin kuulla, mitä sinulle kuuluu.
MITÄ SINULLE KUULUU.
Päätän tietokoneen kirkasta näyttöä katsellessani ja hiljaisuuden vallitessa kysyä sitä kuitenkin itseltäni:
Moi Anne, mitä kuuluu?
Hengitän sisään ja sitten ulos hengityksen saattelemana kirjoitan, että hyvää ja samalla huomaan, miten monet suunnat, joilla jatkaa lausetta vilisevät mielessäni.
Hymähdän, naurahdan. Niin, siis oikeastaan kuuluu Kuvan kevättä 2018. Aivan kuin Kuvan kevät olisi elämäntilanne… Mutta sehän on.
Se on juuri sitä. KUVANKEVÄT -tilanne on valloittanut kehoni. Se on kietoutunut kehoon. Ja se tapahtuu niin kauan, kunnes se loppuu. Sitten joskus…
KUVANKEVÄT on saanut aikaan minussa mm. harjoitteluja ja kokeiluja studiossa, aikataulujen suunnittelua, keskusteluja tulevasta esityksestä,
deadlinejen kanssa neuvottelua, päätöksiä, hämmennystä, sähköpostien kirjoittelua, loputtoman määrän muistilappuja (jotka aina katoavat), avunpyyntöjä
kollegoilta, ystäviltä ja perheeltä, ristiriitaisia tuntemuksia, puhelinsoittoja, unettomia öitä ja pitkiä kylpyjä.
Viime perjantaina (23.3.) tapasimme Kuvan Kevääseen osallistuvien tekijöiden kanssa Exhibition Laboratoryssa. Meidät jaettiin näyttelytiloihin
sekä saimme tiloista teoksille paikat. Oudointa ja jännittävintä oli, pitkän yksintyöskentely ajanjakson jälkeen, kuulla ja saada vihjeitä
muiden opiskelijoiden teoksista. Ja todeta, että tosiaan työmme asettuvat kuukauden ajaksi tilaan rinnakkain.
Teokseni (+monet monet muut teokset) tapahtuu vanhassa Amos Andersonin taidemuseossa Yrjönkadulla (TERVETULOA). Olen tosi innoissani tilasta tai
siis olen innoissani tällä hetkellä ehkä eniten siitä, että monen kuukauden kuvittelutyön jälkeen pääsin fyysisesti tilaan. Ah, pystyin haistamaan ja tuntemaan tilan.
Istuin museon montussa, otin kuvia ja kuvittelin, miten esitys tapahtuisi siellä. Ja mittailin, miten esitykseen tuleva pyöreä näyttämö asettuisi tilaan ja millaisia
valoja on mahdollista kiinnittää kattoon. Lopputyöni on esitys nimeltä
“how to __ alone”. Olen useamman kuukauden ajan työskennellyt yksin studiossa.
Olen pohtinut yksilötaiteilijuutta ja tekijyyttä sekä taiteen ja työn välistä suhdetta. Kirjoitan niistä teille myöhemmin lisää…
Nyt palaan hommiin!
-Anne
Kirjoittaja: Anne Naukkarinen
tila-aikataiteiden opiskelija
Hän kirjoittaa ja kuvaa blogiin how to _ alone -esityksen työskentelyprosessin vaiheita ja ajatuksia liittyen Kuvan Kevääseen 2018.
Asiasanat: #Esitys #Ääni #KuvanKevät #Kuvataide #Kuvataideakatemia #Lopputyö #Lopputyönäyttely #Taideyliopisto
Kuvan Kevät -blogi
Kuvan Kevät -blogissa pääset seuraamaan Kuvataideakatemian maisterinäyttelyyn valmistautuvien opiskelijoiden ajatuksia ja elämää. Blogiin kirjoittavat vuonna 2020 maisteriopiskelijat Eva Lamppu ja Val Smets.
Kuvan Kevät -maisterinäyttelyyn osallistuu pian valmistuvia taiteilijoita Kuvataideakatemian kaikilta opetusalueilta (maalaus, kuvanveisto, taidegrafiikka ja tila-aikataiteet).
Kevään poikkeustilanteen vuoksi Kuvan Kevät on siirretty syksylle 2020 (10.10.-8.11.2020).
Uusimmat julkaisut
Seuraa blogia