Monen asian hyödyttömyydestä

7.5.2020 5 Tykkää 1 kommenttia Eva Lamppu

Vastasin, että suhtaudun tehtävään myönteisesti, mutta.

Kenelle kirjoitan? Oletko (sinä lukija) kurssikaverini Kuvataideakatemiassa vai kuulutko laajaan yleisöön?

Olen lupautunut kirjoittamaan 5-6 postausta taiteesta osana Kuvataideakatemian maisterinäyttelyn Kuvan Kevään blogia. Mutta ne aiheet?

Näpyttelin jo pari viikkoa sitten lyhyen tekstin aiheesta ”Seuraa taiteesta”. Kerroin ensin kuinka itse saan seuraa kaunokirjallisuudesta ja kuinka koronaepidemian puhjettua toivoin kirjailijaa kotiini pohtimaan ja sanallistamaan kotona olemisen sietämistä. Jatkoin: myös maalaus voi olla seuralainen!

Nyt mietin, onko ajatus enää postauksen arvoinen. Tuntuu, että ihmiset ovat siirtyneet korona-arjessaan eteenpäin. Menneitä ei muistella!

Muiden asioiden tärkeydestä

Parin viime vuoden aikana olen kuullut monen sanovan, kuinka taiteen merkitys on juuri sen merkityksettömyys. Taide on turhaa ja siksi tärkeää.

Olen miettinyt – työhuonellani, luennolla istuessani tai lukiessani erityisen puisevaa taideartikkelia – mitä järkeä yksittäisen taidemaalarin tekemisillä on. Tänä keväänä on korostunut hyödyllisyys. 

Eräs näyttelijä kertoi minulle viikko sitten tunteneensa itsensä kovin hyödyttömäksi tänä keväänä. Hän nosti kuitenkin esiin fiktion merkityksen. Elokuvat ja kirjat antavat ihmiselle mahdollisuuden miettiä muita.

Tartuntariski on nyt pienentynyt, ja kevät pidemmällä, mutta varmasti kaikki tarvitsevat edelleen henkireiän. 

Ajattelen, että myös maalaus tai taide-esine vastaa tähän tarpeeseen. Siihen voi peilata tunteitaan, kaihoa, toiveikkuutta tai ihastumistaan.

Olen iloinen, jos maalaus tuo edes yhdelle ihmiselle iloa. Se ei tunnu hyödyttömältä.

Mukavaa tulevaa äitienpäivää!

PS. Voit kommenttikentässä esittää toiveita aiheista, joista haluaisit kuulla lisää, jos sellaisia on.