Saa puskea!

Teokseni on valmis. Kahteen viikkoon on mahtunut jos jonkinmoista säätöä ja sättäystä ostoskärryjen kuljetuksesta äänieditin hiontaan. Ripusviikon loppuvaiheessa sairastuin, enkä päässyt henkilökohtaisesti ripustamaan teosta. Viikko oli totaalinen fiasko, mutta ihme kyllä kaikki napsahti lopulta kohdilleen. Pääsin jopa avajaisiin! Teos on nähtävissä Exhibition Laboratoryssa ja sitä saa työnnellä ympäri galleriaa (kunhan ei törmäile muihin teoksiin).

Koska sairaus ja kiire verottivat kirjoitustani, hieman muistelua viimeisten päivien tunnelmista. Viimeinen editointiviikko kului melko pitkälti pimeässä toimistossa tietokoneen äärellä. Kuulin että ulkona saattoi paistaa aurinkokin jossain vaiheessa! Katsoessani kevättalven aikana kuvattua materiaalia, mietin samalla omaa matkaani opiskelijana ja taiteilijana. Olen opiskellut taidetta kolmannelta luokalta asti, kuudessa eri oppilaitoksessa, pian kahdenkymmenen vuoden ajan. Vieläkin tuntuu siltä että on ihan aloittelija. Toisaalta, kai taiteilijuuteen kuuluu pieni epävarmuus ja ihmetyksen tunne! Eat Dirtissä ja muissakin videotuotannoissani jännitys tuntuu voimakkaimmin. Veistosten, piirrosten tai valokuvien parissa on usein yksin vastuussa tekemisistään. Ihmisten kanssa työskentely on jännittävämpää ja vaatii kykyä ohjailuun sekä suurten kokonaisuuksien hahmottamiseen. Minulla ei ole minkäänlaista työkokemusta tai koulutusta elokuvan saralta. Omien projektieni kanssa olen luottanut omaan näkemykseeni ja työryhmäni ammattitaitoon. Ammattiryhmien kulttuurieroja olen tosin huomannut. Suurin ihmetyksen aihe itselleni on ollut elokuvakentän hierarkkisuus. Toki arvojärjestyksiä on nykytaiteen kentällä, ne eivät tosin ole niin selkeitä kuin elokuva-alalla. Tietyssä mielessä asioita helpottaa hirveästi kun tietää selkeän nokkimisjärjestyksen. Silloin valtarakenteita on myös helpompi purkaa.

Kiitokset jo tässä vaiheessa opinnäytteeni ohjaajille Tellervo Kalleiselle sekä Saara Särmälle! Näkemyksestänne ja tiedoistanne on ollut hurja hyöty paitsi teokseni, myös taiteellisen ilmaisuni kannalta. New Dawnin jäbille Jirkalle ja Heikille kaikesta avusta, Eveliina Pasaselle leikkauksesta, Eliina Hiltuselle ja Veera Syrenille upeista rooleista sekä Janne Porkalle ja Esa Silanderille mahtavasta äänityöskentelystä. Taidetuotannoissa käyttövarat ovat täysin luokkaa kengännauha ja saan olla todella iloinen että käytössäni oli näin mahtava porukka! KIITOS. Nyt on aika hengähtää ja siirtää ajatukset kohti opinnäytteen kirjoittamista. Osa ajatuksistani tihkuu varmasti myös tähän blogiin. Teksti omakuvasta ja naiskuvasta teoksessani odottaa jo virtuaalisessa pöytälaatikossa tarkempaa editointia. Huomenna vietän koko päivän valvontahommissa gallerialla. Nähdään siellä!

Milja-Liina Moilanen on videoteoksia tehtaileva taiteilija ja roskan suuri ystävä.

Kirjoittaja: Milja Moilanen
Teksteissään Milja-Liina Moilanen pohtii teostensa suhdetta päivän politiikkaan ja aikamme ilmiöihin. Blogi sisältää raporttia kuvaustilanteista sekä taiteilijan arjesta. Moilanen on feministi ja ammattinärkästyjä.

Asiasanat: #Blogi #ExhibitionLaboratory #Installaatio #Kokeellisuus #KuvanKevät #Kuvataide #Kuvataideakatemia #Lopputyö #Lopputyönäyttely #Taide #Taideyliopisto