Sakset eivät ulotu kulttuurimme juuriin

15.11.2024 1 Tykkää 0 kommenttia Karoliina Pirkkanen

”Vaikka kulttuuri uudistuu jatkuvasti, tuhatvuotinen historiamme säilyy ja nostaa aina uudet taiteilijat olkapäilleen”, kirjoittaa säveltäjä Maleena Linjama

Teksti: Maleena Linjama

Oletko koskaan miettinyt, mitä yhteistä on haapapuulla ja suomalaisella musiikkikulttuurilla? Äkkiseltään yhteys on hatara, kunnes kuoren alta paljastuu uskomattomia yhteyksiä. Haapa, kuten kulttuuri, on levittäytynyt Suomen joka kolkkaan aina eteläisimmältä rannikolta Lapin tuntureille saakka. Haapapuuta yritetään harventaa ”paremmin tuottavien talouspuiden” tieltä pois, mutta se saa sen puskemaan uutta versoa kahta kovemmin.

Minne haapa päättääkin alkaa kasvaa, se houkuttelee pian valtavan määrän elämää ympärilleen. Niin kulttuuri kuin haapakin ovat oman ympäristönsä avainlajeja, eli aloittavat positiivisen ketjureaktion saaden kumulatiivisesti hyvää aikaan. Haapa tarjoaa suojan ja ravinnon sadoille lajeille aina tikoista liito-oraviin. Sen ansiosta elinpaikan saavat niin lukuisat linnut, kasvit, sienet, jäkälät, sammalet, nisäkkäät, toukat kuin perhosetkin, ja kymmenet lajit ovat täysin riippuvaisia haavan läsnäolosta. Samoin kulttuuri on ihmisen elinehto. Maailmassa ei ole ainuttakaan kansaa ilman kulttuuria.

Kuten haavalla, meillä suomalaisilla on omat monituhatvuotiset juuremme kulttuurin syvässä mullassa. Yksittäinen haapapuu elää suunnilleen ihmiselämän verran, mutta sen  juurakko saattaa olla tuhansia vuosia vanha. Kun vanhat rungot kuolevat, juurakosta nousee esiin uusia. Vaikka kulttuuri uudistuu jatkuvasti, tuhatvuotinen historiamme säilyy ja nostaa aina uudet taiteilijat olkapäilleen.

Lux Musicae -festivaalilla sunnuntaina 17.11.2024 kantaesityksensä saa teokseni Haapa (Populus tremula), sellolle ja pianolle. Teos on 12-minuuttinen kannanotto suomalaisen musiikkikulttuurin puolesta, ja siitä löytyy häivähdyksiä tunnetuista suomalaisista sävellyksistä. Ajatonta kauneutta huokuva teos tuo esiin kulttuurimme upeaa historiaa ja kysyy: ”tämänkö te aiotte leikata?” Kulttuuria ei tueta –  siihen sijoitetaan. Kulttuuriin sijoitetulla eurolla on hämmästyttävän hieno tuotto: taloustutkimuksen mukaan se maksaa itsensä yli kymmenkertaisesti takaisin jo samana vuonna (lähde tekstin lopussa).

Kulttuurin tekijän täytyy olla sitkeä ja nousta aina uudelleen, vaikka olosuhteet ympärillä muuttuisivat. Metsäpalon jälkeen haapa on ensimmäisiä lajeja, jotka nousevat tuhkasta. Riehuvat liekit ja niiden kuumuus eivät yllä ikivanhoihin maanalaisiin osiin. Näin haavat muodostavat laajoja, jatkuvasti kasvavia yhdyskuntia. Välillä myrskyt repivät haavalta oksia ja kaatavat sinnikkäimmänkin puun, mutta tuhatvuotinen, vahva juurakko saa sen puskemaan aina uusia taimia. Kulttuurimme syvää sisintä ei voi leikata. Soikoon se ikuisesti aina uusin sävelin!

Kuka?

• Maleena Linjama, s. 1992
• Valmistuu Sibelius-Akatemiasta sävellyksen maisteriksi 12/2024
• Työskentelee päätoimisena säveltäjänä sekä sivutoimisena pianonsoiton ja laulun opettajana
• Harrastaa vanhaa jazzia, luonnonvaraisia lintuja ja hyvän mielen rikossarjoja
• Tuleva kantaesitys Lux Musicae -festivaalilla su 17.11.2024 Siuntion kirkossa klo 16.

Taloustutkimuksen lähde: https://kulttuurijataide.fi/wp-content/uploads/2021/12/Kulttuurialan-kehitys-2010_2019-ja-kulttuurialan-vaikutus-tyollisyyteen-ja-julkiseen-talouteen.pdf