← Takaisin blogiin

Suomen suurin kulttuurikeskus – peruskoulu

Arttu Eloranta

Tässä blogissani tarkastelen, mitä tanssiopetus voisi tuoda 1.-2. luokkalaisten koulutulokkaiden arkeen. Pohdintani nojaa syksyllä 2016 toteutettuun tanssi-interventioon, jonka tutkivat tanssinopettajat toteuttivat pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa 800 oppilaan peruskoulussa. Kyseessä on professori Eeva Anttilan johtaman Arts@School -tutkimusryhmän interventio ”Embodying difference through/in dance”. Tutkija-tanssinopettajia olivat minun lisäkseni tohtorikoulutettava Liisa Jaakonaho ja tanssinopettaja Pipsa Tuppela. Intervention kohteina olivat kaksi alkuopetuksen koululuokkaa. Toinen luokista oli 1. luokka, toinen luokka muodostui 1. ja 2. luokan yhdistelmästä. Jälkimmäisen luokan oppilaat olivat erityistä tukea tarvitsevia.

Tarkoituksena oli tutkia, kuinka tanssiopetus voi toimia koulussa oppilaiden itsetunnon ja itsetuntemuksen välineenä sekä erilaisuuden hyväksymisessä. Intervention toteutuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä oppilaiden omaan liikkeen tuottamiseen.

Tutkimuksen kenttäosuuden alussa minun oli tarkoitus toimia koululuokissa tarkkailijana viikon ajan. Luokanopettajat tosin esittelivät minut ”opettaja Istona”, jolloin tarkkailu vaihtui aktiiviseksi osallistumiseksi opettajan sekä oppilaiden kouluarkeen. Tämän viikon jälkeen pidin oppilaille tanssitunteja, joissa molemmat luokat, yhteensä noin 30 oppilasta, olivat yhtä aikaa liikuntasalissa. Opettajat seurasivat opetustani tehden päiväkirjamerkintöjä. Minä toteutin viisi tanssituntia niin sanotulla ”raakalauta-työtavalla”, jonka tavoitteena on oppijan oma toimijuuden ja vuorovaikutuksen tila. Näiden tuntien lisäksi interventioon sisältyivät tanssin pienryhmät, joita toteuttivat Jaakonaho ja Tuppela. Pienryhmissä oli 5–6 oppilasta kerrallaan, viisi ryhmää päivässä. Interventiossa oli yhden kuukauden aikana kaikkiaan 30 tanssivaa tapahtumaa. Jokainen oppilas sai normaalin koulupäivän puitteissa kymmenen tanssiharjoitusta kuukauden aikana.

”… pitkällä kokemuksella uskaltaisin väittää, että kun lapsi on sinut itsensä kanssa ja harjoittelee itsensä kohtaamista, sillä on, minun mielestäni, hurja merkitys oppimiseen. Ja kyllä, itsetunnolla on suuri merkitys oppimiseen ja siihen, miten hän uskaltaa haastaa itsessään ja uskaltaako hän olla epävarma sillä oppimisen alueella…” (erityisluokanopettaja, haastattelu 4.11.2016) 

Tutkijana pidän tätä interventiota osana kokonaisvaltaista 1. ja 2. luokan oppilaiden koululaisen taitojen kehittymistä. Koulun aloittamisen onnistuminen ja alkuopetuksen tavoitteiden toteutuminen edesauttavat lapsen oppijuuden kehittymistä. Tämä onnistuminen ennaltaehkäisee koulukyynisyyttä sekä nuoruusajan syrjäytymistä. Ennaltaehkäisevä toiminta on taloudellisesti järkevää. Peruskoululla on uuden käyttöönotetun opetussuunnitelman pohjalta mahdollisuus toimia eriarvoisuutta tasoittavana ja hyvinvointia lisäävänä kasvamisen paikkana, Suomen suurimpana kulttuurikeskuksena.

”Se sulaminen, hidas sulaminen, tuntuu hyvältä.” (poika, 8v)

Koulun arjessa toteutettava tanssikasvatus koskee kaikkia. Näyttäisi siltä, että pojat ja erityistä tukea tarvitsevat oppilaat hyötyvät eniten tanssikasvatuksesta osana kouluopetusta. Koulussa tanssi tavoittaa laajasti oppijoita esimerkiksi sukupuolesta ja oppilaan tilanteesta riippumatta. Varhaisen tanssikasvatuksen hyvät vaikutukset saadaan koskemaan kokonaisia ikäluokkia sisällyttämällä se peruskoulun alkuopetuksen arkeen. Tämä tukee peruskoulun, kotien ja kuntien kasvatus- ja opetustehtävää.

Interventioon osallistuneiden luokanopettajien mukaan tanssitunnit olivat heille kahdella tapaa merkittäviä. He saivat tarkkailla omia oppilaitaan, oppia heistä, ”kun joku toinen opettaa heitä”. Toisaalta, ikään kuin työaikana toteutuvana täydennyskoulutuksena, tanssinopettajan työtavassa nähtiin kouluarkeen siirrettäviä sovelluksia, jotka liittyvät oppijan kohtaamiseen ja omaan tapaan oppia. Havainnot eivät rajautuneet liikuntasalin tapahtumiin vaan koskivat koko niitä koulupäiviä, joiden osana tanssi oli.

Tanssitaiteen tohtori Isto Turpeinen (1960) työskentelee tutkijatohtorina ArtsEqual-hankkeessa ja tanssin valtakunnallisena läänintaiteilijana Taiteen edistämiskeskuksessa (Taike). ArtsEqual-hankkeessa Turpeinen toimii kahdessa tutkimusryhmässä, joista toinen tutkii taideopetuksen ja koulun suhdetta, ja toinen taiteen perusopetuksen toteutumista. Hänen tutkimusintressissään ovat sukupuoleen liittyvä sensitiivisyys sekä kouluarjen ja taiteen (tanssin) mahdollisuudet hyvään.

Equally well

ArtsEqual tutkii, kuinka taide voi lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia ja miten se voisi olla kaikille kuuluva peruspalvelu. Mutta mitä kaikkea se tarkoittaa käytännössä? Tässä blogissa näytetään, mistä kaikesta ArtsEqual rakentuu.

ArtsEqual studies how art can increase equality and well-being, and how it could be a public service that belongs to all. But what kind of things does this mean in practice? This blog describes what ArtsEqual is all about. 

www.artsequal.fi

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia