← Takaisin blogiin

”Tänään en pelkää enää niin kovasti, että he menevät rikki” – Ammattietiikkaa taiteen, pedagogiikan ja hyvinvoinnin rajapinnalla

Riittääkö taiteilijan tai taiteilija-pedagogin aiempi koulutus ja ammattieettinen ohjeistus ohjaamaan vuorovaikutussuhteissa ja vastuussa taiteen ja sosiaali- ja terveysalan rajapinnassa?

Useissa ArtsEqual -hankkeen projekteissa toimitaan taiteen sekä sosiaali- ja terveysalan rajapinnalla. Kaiken kaikkiaan kulttuurin ja hyvinvoinnin yhdistäminen on nouseva trendi samaan aikaan kun rahoituksia supistetaan. Mutta onko mietitty mitä tapahtuu, kun taiteilija tai taiteilija-pedagogi toimii tällä rajapinnalla? Riittääkö aiempi koulutus ja ammattieettinen ohjeistus ohjaamaan vuorovaikutussuhteissa ja vastuussa?

Aloittaessani yhteistyön Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) kanssa ei minulla ollut aiempaa kokemusta yhteistyöstä terveydenhoitolan kanssa. Tässä uudessa projektissa suunnittelin ja toteutin YTHS:n psykologin ja fysioterapeutin kanssa kuorolaulukurssin sosiaalista jännitystä kokeville yliopisto-opiskelijoille, jossa toimin itse musiikkipedagogina ja kuoronjohtajana, vuorovaikutuskouluttajana ja improvisaatiopedagogina. Heitin peliin kaiken osaamiseni osallistujien tukemiseksi ilman aiempaa koulutusta hyvinvoinnin alalta. Jälkeenpäin muistan edelleen kuinka pelkäsin.

Puolen vuoden kurssilla opetin äänenkäyttöä, lauloimme moniäänisesti, improvisoimme ja kurssin loppupuolella esiinnyimme kuorona kolmen muun kuoron kanssa Musiikkitalossa. Mutta samalla kun valmistauduimme esiintymiseen ja ohjasin musiikillista kehittymistä, teimme myös vuorovaikutusharjoituksia, keskustelimme ja opimme jännitykseen hallintaan liittyviä taitoja. Esimerkillisenä tukenani toimivat YTHS:n psykologi ja fysioterapeutti, mutta kurssin edetessä päävastuu toiminnasta oli minulla. Jouduin usein kysymään itseltäni, mikä on minun vastuuni tai mitkä arvot ohjaavat taitelija-pedagogina tässä kontekstissa?

Pedagogista toimintaa ohjaavat arvot, joita on pyritty määrittelemään esimerkiksi opettajan ammattieettisissä periaatteissa (2014): ”Opettajan työ on kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen mahdollisuuksien edistämistä yksilön parhaaksi.”. Mutta soten ja taiteen rajapinnalla myös minun roolini oli ohjata keskusteluja ja välittää tietoa ja välineitä jännittämisen kanssa elämiseen, olla sosiaalisen muuttumisen välineenä. Koin hyvin merkityksellisen muuttumisen omassa ammattiasenteessani sekä vuorovaikutussuhteissa kurssin aikana. ”Ammattilaisen on edistettävä asiakkaansa sen kaltaista osallisuutta, joka lisää hänen mahdollisuuksiaan vaikuttaa elämäänsä koskeviin päätöksiin ja toimiin.” (Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet, 2013).

Minussa tapahtui muutos myös suhtautumisessani taiteelliseen toimintaan ja silti toiminnalla oli taiteellisia tavoitteita. Olin jo aiemmin urallani kokenut riittämättömyyttä taiteen itseisarvoon liittyvässä keskustelussa, sekä omassa kokemuksessani taiteen tekemisestä. Taiteilija-pedagogin työnkuvan laajentuessa huomasin omaksuvani uusia näkökulmia taiteen tekemiseen, pedagogiikkaan ja ihmisyyteen sekä näiden väliseen vuorovaikutukseen. ”Jos pelkästään laulamme, ei se täytä projektin ja kuoron funktiota.” (Ote päiväkirjastani projektin aikana).

Minun tehtäväni oli luoda tila, jossa kysymysten esittäminen ja vastausten etsiminen voitiin kokea turvalliseksi taiteen ja sosiaalisen kasvun äärellä. ”Tänään en pelkää enää niin kovasti, että he menevät rikki. Uskallan enemmän antaa heidän olla rajalla, jossa ei ole täyttä varmuutta. Oma oloni helpottuu.” (Ote päiväkirjastani projektin aikana). Jos Teemu Mäki kirjoittaa vuonna 2004, että ”[t]aiteen ensimmäinen, tärkein tehtävä on pyrkimys syvällisyyteen, eli yritys kokonaisvaltaisesti pohtia vaikeimpia filosofisia ongelmia, kuten: ’Miten elää?’ ja ’Miksi elää?’”, niin eikö tässäkin projektissa ollut juuri siitä kyse?

ArtsEqual-hankkeessa tutkimuksen avulla pyritään tuomaan taidetta peruspalveluksi suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutkijoita, kuten myös minua, ohjaa tutkimusetiikka, joka toimii tutkijan ammattieettisenä ohjeistuksensa. Sen avulla olen pystynyt ratkaisemaan kiperiä ja pohdintaa vaativia tilanteita, joita joskus tulee harvemmin, joskus jopa hetkittäin, liittyen vuorovaikutukseen tutkijan ja tutkimukseen osallistuvan, tutkijayhteisön ja yhteiskunnan välillä. Mutta aiempi keskustelu esimerkiksi taiteen etiikasta on keskittynyt lähinnä taiteen itseisarvoon, taiteilijan ilmaisunvapauteen, tekijänoikeuksiin ja sosiaaliseen toimintaan taiteen näkökulmasta. ”Ethical practice is about not shitting on people when you’re working with them”, kuten taiteilija Alison East kiteyttää taiteilijoiden etiikkaa pohtivassa taiteellisessa tutkielmassa (University Without Conditions, 2014).

Tutkimuseettinen neuvottelukunta ylläpitää ja päivittää tutkimuseettistä ohjeistusta jatkuvasti. Pedagogiikan alalla OAJ on päivittänyt eettistä ohjeistusta huomioimaan mm. moniarvoisuuden. Taideyliopistokin on pian julkaisemassa oman eettisen ohjeistuksensa. Mutta kenellä on vastuu, millainen vastuu ja mitkä arvot painottuvat, kun toimitaan moniammatillisesti taiteen, pedagogiikan ja sosiaalialan rajapinnalla? Ja olisiko aika herättää keskustelua taiteeseen liittyvästä eettisestä vastuusta taiteilijoiden työllistymisen laajentuessa yritysten ja hyvinvoinnin alalle?

Kirjoittaja

Eeva Siljamäki (1976) on Musiikin maisteri, pedagogi ja äänityöläinen. Hän valmistelee improvisaatioon sekä taiteen soveltavaan käyttöön keskittyvää väitöstyötään Taideyliopiston Sibelius-Akatemian koordinoimassa ja Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston Tasa-arvoinen yhteiskunta -ohjelmasta rahoitetussa ArtsEqual-hankkeessa (hankenumero 293199).

Lähteet ja lisätiedot linkeistä

Mäki, Teemu. 2004. Kissa. [Noudettu: 16.11.2016]

Opettajien ammattijärjestö. 2014. Opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet. [Noudettu 16.11.2016]

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry. 2012. Arki, arvot, elämä, etiikka – Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet.  [Noudettu: 16.11.2016]

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). 2009. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi. [Noudettu: 16.11.2016]

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa.  [Noudettu: 16.11.2016]

University Without Conditions. 2014. Episode 1: What is Ethics? Performance Ethics Working Group. (podcast). [Noudettu: 16.11.2016]

Equally well

ArtsEqual tutkii, kuinka taide voi lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia ja miten se voisi olla kaikille kuuluva peruspalvelu. Mutta mitä kaikkea se tarkoittaa käytännössä? Tässä blogissa näytetään, mistä kaikesta ArtsEqual rakentuu.

ArtsEqual studies how art can increase equality and well-being, and how it could be a public service that belongs to all. But what kind of things does this mean in practice? This blog describes what ArtsEqual is all about. 

www.artsequal.fi

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia