Tekoäly, musiikki ja niiden suhde kulttuuriperintöprosessissa

27.9.2024 0 Tykkää 0 kommenttia Kimi Kärki

Mitä ja miksi?

Tämä blogikirjoitus toimii Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kulttuurisen musiikintutkimuksen Kirjoittamisen lajit ja tiedeviestintä -kurssin opiskelijoiden ryhmätöiden johdantotekstinä. Kurssilla tutustuttiin erilaisiin kulttuurisen musiikintutkimuksen viestimisen kannalta relevantteihin tekstityyppeihin ja median formaatteihin osin omissa pienryhmissä ja osin itsenäisesti koko kurssin ajan. Tavoitteena kurssilla oli perehdyttää opiskelijoita tutkimuksellisen tiedon soveltamisen ja esittämisen tapoihin, projektityöskentelyyn tutustumiseen ryhmissä sekä eri viestintävälineiden hallinta ja mediataitojen opettelu.

Ryhmäämme kuului Emma Lammela, Saana Helin ja Niina Nokia. Blogikirjoituksen lisäksi tuotimme kirja-arvostelun, popularisoivan tiedeartikkelin, tutkijahaastattelun videomuodossa ja siihen liittyvän tiedeuutisen. Kurssi huipentui Kulttuurista musiikintutkimusta tiedeviestimässä -seminaarin 7.5. klo 12.15–14.15, jossa kerroimme ryhmätöiden prosesseista.

Hankkeet taustalla

Oman ryhmämme tehtävien pohjana toimivat Koneen säätiön rahoittamat hankkeet ”Musiikkiperinnön moninaisuus Suomessa” ja ”Puhuvat koneet – Elektroninen ihmisääni tunteiden ja itseymmärryksen tulkkina 1960–2020”.

Musiikkiperinnön moninaisuus -projekti (2023–2025) kohdistuu musiikin perinnöllistämiseen Suomessa. Hanke lisää ymmärrystä siitä, miten tietoa musiikin menneisyydestä ja käsityksiä musiikkiperinnöstä tuotetaan nyky-Suomessa. Lisää projektista voit lukea tästä linkistä: https://www.uniarts.fi/projektit/musiikkiperinnon-moninaisuus-suomessa/.

Puhuvat koneet – Elektroninen ihmisääni tunteiden ja itseymmärryksen tulkkina 1960–2020 (2018–2022) tutkii tieteen ja taiteen keinoin ihmisen ja koneen vuorovaikutusta inhimillisen äänen ja puheen näkökulmasta. Hankkeessa pohditaan miten kulttuuriset käsitykset ihmisen ja koneen välisestä viestinnästä ovat muuttuneet viimeisten 60 vuoden aikana ja miten ääni ja puhe ovat nousseet yhä tärkeämmiksi kysymyksiksi, kun tekoälysovellukset ja muut robotit ovat alkaneet tulla osaksi ihmisten arkea niin työssä kuin vapaa-ajalla. Lisää projektista seuraavan linkin takana https://talkingmachinesproject.wordpress.com/.

Tekoäly vahvasti osa kulttuuriamme

Tekoäly on kuin sähkö: hyödynnämme sitä päivittäin, vaikka emme aina ymmärrä miten se toimii. Kiinnostuimme tekoälyn vaikuttavuudesta ja sen laajuudesta elämissämme, vaikka emme osannut nimetä kaikkia tapoja, miten sitä käytämme tai osaavamme kertoa siitä sen enempää. Tekoäly on jotain mikä ulottautuu elämämme joka osa-alueille, niin myös musiikkiin. Tekoälyn ja musiikin suhdetta tarkasteltuamme, päädyimme tutkimaan sitä, millaisena kulttuuriperintöprosessina tekoäly näyttäytyy yhteiskunnassamme ja millainen paikka musiikilla on tässä tilassa. Tutkimme siis tekoälyä, musiikkia sekä niiden suhdetta kulttuuriperintöprosessissa.

Mitä on tekoäly? Entäpä kulttuuriperintö?

Lyhyesti tekoälyllä tarkoitetaan koneen kykyä käyttää perinteisesti ihmisen älyyn liitettyjä taitoja, kuten päättelyä, oppimista, suunnittelemista tai luomista. (Euroopan parlamentti 2023). Kulttuuriperinnöllä taas tarkoitetaan menneisyydestä perittyjä aineellisia ja aineettomia asioita tai käytäntöjä, jotka heijastavat ihmisten arvoja, uskomuksia, tietoja ja traditioita (Opetushallitus 2024). Molemmat käsitteet vaikuttavat äkkiseltään yksinkertaisilta, mutta koko kevään kestäneen perehtyneisyyden jälkeen voimme todeta, että näin ei kuitenkaan ole.

Oivallukset kurssilta

Prosessin aikana oivalsimme, että niin tekoäly kuin kulttuuriperintöprosessit ovat monitahoisia sekä -tulkintaisia käsitteitä, jotka sisältävät arvolatauksia ja käsitteellisyyden tulkintaa. Esimerkiksi, kun Ihminen opettaa tekoälyä, AI-ohjelmille syötetty raakadata tuottaa algoritmeja, jotka vinoutuessaan voivat opettaa musiikkikulttuuriemme epätasa-arvoisuuden, sukupuolittuneisuuden, rasismin, syrjinnän ja muita musiikista heijastuvia yhteiskunnallisia ongelmia.

Väistämätöntä kuitenkin on, että tekoälyn käyttö musiikin tuottamisessa ja kuuntelemisessa lisääntyy ja tämä tulee tuomaan haasteita musiikin perintöllistämisprosessiin. Havaintojemme perusteella olemme kuitenkin optimistisia sen suhteen, että tekoälyllä tuotettu musiikki voi olla yhteisöllistä ja vielä joskus tulevaisuuden kansanmusiikkia. Käytännössä tämä kuitenkin riippuu hyvin paljon musiikin kuluttajan suhtautumisesta tekoälyyn ja sillä tuotettuun musiikkiin. Lisäksi, jotta tekoälyllä tuotettu musiikki voisi joskus olla tulevaisuuden kansanmusiikkia, se vaatisi kulttuuriperinnön ja tekoälyn käsitteiden kriittistä tarkastelua ja uudelleen määrittelyä. Apuna tässä prosessissa voisi olla kriittinen perintötutkimus ja tekijänoikeuksia koskeva lainsäädäntö​.

Emma Lammela, Saana Helin ja Niina Nokia
Kulttuurisen musiikintutkimuksen opiskelijoita