Vappunamit

2.5.2018 0 Tykkää 0 kommenttia

Amos andersonin taidemuseossa on kattoikkuna joka on nyt Kuvan Keväässä auki ensimmäistä kertaa 30vuoteen.

Kaverini sanoi ettei halua vappuna torille, mutta taide tai taiteen siemen löytyy toreiltakin. Koitin kahtena päivänä etsiä, mutten löytäny Helsingistä vapputoria. Löysin metrilakukioskeja ja lakuraidat on hienoja, ne muistuttaa räsymattoja tai taidemaalariliitosta vappuostoksena hankittuja uusia öljytikkuja. vitsit kun näkee jotakin joka sytyttää.
Mitähän se olis.
Mitähän taide olis jos se keksittäis uudelleen vuoden 2018 Suomi Helsingissä. Miten siitä keskusteltais, miten siitä kiinnostuttais ja miten siihen lähdettäis mukaan. Miten taide keksittäis tai löydettäis..
Olisko lakujen esittely tai viiltely, niiden uudelleen järjestys, muotoilu, rajaaminen tai jotenkin näkyväksi tekeminen sitten taidetta, riittäiskö kauneus ja kontrastit?

Taidetta on vaikee tunnistaa, vaikka se kävelis vastaan, ja toisaalta riittää kun vain pitää silmät auki. Yhtenä päivänä taidetta ei löydä mistään ja toisena sen näkee joka puolella.

Metro-lehden mukaan kakkaemoji-pallo on tämän vuoden vappupallo-hitti. Samaan aikaan Design-museossa on vuoden 1954 maailman kaunein esine, siis Timo Sarpanevan ‘Orkidea’ ja vuonna 1927 sen look-a-like eli Constantin Brancusin ‘Bird in space’(Golden bird kylläkin lähempänä) jäi tulliin, koska se ei näyttänyt tarpeeksi linnulta ja vuonna 2018 Galleria Sculptorin taidelainaamon puolella on puusta veistetty savuava talo, joka myös näyttää samalta.
Miks kukat on kauniita ja miks taivaan linnut vapaita. Miks vappupallon vapaaksi päästäminen tuntuu hyvältä. Ja miksi mietin tätä kuvatessa vappupallojen myyjää torin toiselta puolelta.

ja jatkot on teakin torilla
-Lasse

Kirjoittaja: Lasse Juuti
maalaustaiteen opiskelija
Kirjallista reflektointia itsestä osallistujana ja teoksien tekijänä, sekä kuvailua miten prosessi etenee ja miten näyttely ripustuu.

Asiasanat: #KuvanKevät #Kuvataide #Kuvataideakatemia #Lopputyönäyttely #Maalaustaide