Veistoviestinäyttely

11.11.2020 0 Tykkää 0 kommenttia Ilai Lehto

Pohdintoja vuoden viimeisen näyttelyn ripustuksesta.

Tänään se tapahtuu. Kehoni muistaa tämän jännitteen, se ennakoi tilanteen. Tuttu voimavirta, joka kulkee lävitseni, voi olla yhtä aika kauheaa, jännittävää ja huumaavaa. Tähyilen ikkunoista, käännän avainta lukossa. Kadulta piilotettuna on tyhjyyttään tyynesti kantava galleriatila. Muutaman hetken päästä tämä näyttämö rakentuu. Se on potentiaalien temmellyskenttä, joka aktivoidaan. Tila, jossa paikalle rahdatut teokset saavat viimeinkin oikeutuksensa, syynsä. Paikkansa universumissa, ainakin hetkellisen. Tämä on minulle vuoden viimeinen näyttely, 10 päivää kolmen kuvanveistäjän kollektiivimme kanssa Asbestos Art Spacessa Mäkelänkadulla, kulman takana Kuvataideakatemialta.

Näyttely on ollut valmisteilla pitkään, oikeastaan taidekollektiivimme alkuajoilta asti. Hukkapalat on sen nimi, varioiden jälleen kerran kollektiivimme nimeä Hukkaperi, vaikka yksikään teoksista ei ole hukassa, vaan juuri siellä missä pitää. Kaikki teokset on luotu yhteistyöllä kollektiivin itsensä kehittämällä veistoviesti-tekniikalla. Osa on aloitettu jo 2018, samana vuonna, kun aloitimme toimintamme. Veistoviestin ideana on kierrättää puolivalmiita veistoksia tekijältä toiselle, hyödyntää kunkin taiteilijan erityisosaamista ja ainutlaatuista kädenjälkeä. Lopputuloksina syntyvät työt ovat aina ennakoimattomia, monelta osin improvisoituja veistoskappaleita. Idea veistoviestin tuotoksia esittelevään näyttelyyn on kytenyt kollektiivin perustamisesta lähtien. Onkin vain sopivaa, että juuri nyt, kuudennessa ja toistaiseksi viimeisessä näyttelyssämme se toteutuu.

Hukkapalojen nimeä kantava kokonaisuus rakentuu työhuoneen nurkkien ylijäämämateriaaleista, löydetyistä esineistä ja kädestä käteen kiertäneistä vanhojen veistosten raakileista, sekä oivalluksista. Niistä, jotka syntyvät vain ennakkoluulottomasti kokeilemalla, assosioimalla, liittämällä ja muokkaamalla. On luotettava siihen, että teoksen määränpää on jossain muualla, omien käsien ulottumattomissa, kun sen antaa eteenpäin jatkotyöstettäväksi. Samaan aikaan on oltava valmis herättämään uinuva teoksen alku jonkun toisen sinulle käteen tyrkkäämässä pökäleessä. Aina ne eivät herää, mutta sekin on aivan oikein. Oleellisinta on jatkaa, vaikka hapuillen ja oudoksuen tekemäänsä. Joskus yllättävä impulssi tehdä jotain omituista, epätyypillistä ja arvaamatonta avaa veistoksen aivan apposen avoimeksi, mahdollistaa sen kehityksen uudeksi jonkun toisen käsissä. Yksinkertainen osallistava teosten kierrätys voi myös antaa uuden elämän jollekin silmissäni epäonnistuneelle, turhalle – todelliselle hukkapalalle.

Näyttelyn ripustus on paluu alkuun monellakin tavalla, koska näyttelytilassa ei tosiaan ole valmiiksi mitään muutamaa jalustaa lukuun ottamatta. Jopa spotit täytyy improvisoida, kirppareita ja kämpän nurkkiin kertyneitä valaisimia hyödyntäen. Valvontavuorot on jo jaettu, pienimuotoiset kutsuvierasavajaiset vietetään huomenna. Olimme alkujaan halunneet myös näyttely-yleisön pääsevän osalliseksi veistoviestistä järjestämällä työpajoja näyttelyn yhteydessä, missä kuka vain voisi päästä käsiksi jatkoveistoksiin. Nyt koronan vaikeuttamassa tilanteessa se osoittautuu turhan hankalaksi. Päädymme ratkaisuun, jossa yksi nurkka galleriasta vallataan työskentelylle. Siellä veistosten metamorfoosi saa vapaasti jatkua 10 päivää. Muuten kaikki alkaakin olla jo valmista. Jännite kehostani on siirtynyt tilaan, herättäen teokset edessäni eloon juuri oikealla tavalla.

Hukkapalat
Asbestos Art Space, Mäkelänkatu 45
12.-22.11.2020
Joka päivä klo 12-18

• Ilai Elias Lehto

^{Kirjoittaja opiskelee viimeistä vuottaan maisteriopintoja Kuvataideakatemian kuvanveiston opetusalueella. Hän oli mukana perustamassa kollektiivi Hukkaperiä vuonna 2018.}