Virpi Viljanmaa – Kolmas blogikirjoitukseni. Teos valmistui! Ja muutama miete asioiden liepeiltä.

9.5.2017 0 Tykkää 0 kommenttia

Viimeiset päivät ennen näyttelymme avautumista olivat erittäin hektiset. Sain teokseni valmiiksi ennen avajaisia ja vieläpä siinä muodossa kuin olin suunnitellut, mistä onnittelen itse itseäni, sillä teoksen tekeminen oli minulle vaativaa. Onneksi sain apua eräältä osaavalta lavastajalta! Jossain vaiheessa mietin, että ei ikinä enää tällaista työrupeamaa ja tällaisella aikataululla, että vaadin itseltäni liikaa, mutta nyt tuon rupeaman aikana virinneet uudet ideat saavat jo vähän sijaa ja avajaisia edeltänyt kiire alkaa unohtua. Voi kuitenkin olla, etten seuraavaksi lähde tekemään suurehkoa installaatiota tai videoinstallaatiota, millainen oli myös Kuvataideakatemian Kandinäyttelyn teokseni reilu kaksi vuotta sitten. Toisaalta, yhä olisi kiinnostavaa tehdä teoksia, joissa liikkuvaa kuvaa ikään kuin ommellaan kiinni tai upotetaan sisään tilaan, missä se sijaitsee.

Rajapinta on minua kiinnostava asia, esimerkiksi juuri taideteoksen ympärillä. Rajoja ja rajapintoja on monenlaisia, ja taideteos sekä taiteen havaitseminen liikkuu omalla tällaisella pinnallaan. Taideteos siirtää havaitsemisen tavanomaisen ja tutun alueelta oudon ja erikoisen alueelle, varsinkin jos se sijaitsee tai tapahtuu epätavanomaisessa ympäristössä. Taiteessa ylipäätään merkitykset ovat liikkeessä ja avoimia, ja maailma avautuu uudella tavalla. Tämän vuoksi taidetta ei ole aina helppoa ymmärtää tai ottaa vastaan. Kuitenkin se on syvästi inhimillistä toimintaa, ihmisten hyvin tärkeiksi kokemiaan tekoja itselleen ja toisilleen, ja kenties vielä tuntemattomalle maailmalle. Taiteen maailma ulottuu järjellisen käsityskykymme ulkopuolelle, se kokeilee mielikuvituksemme ja tiedostamattomamme rajoja.

Merkitysten liike jonka taide saa aikaan, ei ole jatkuvaa tapahtumisen virtaa, vaan hidastumista, pysähtymistä. Merkityksellistyminen on pysäyttävää. Tällä tavalla pysäyttäessään taide avaa ja vaalii elämän, erilaisten historioiden ja tulevaisuuden arvoa ja moninaisuutta. Näin taide myös laajentaa ihmisenä olemisen aluetta maailmassa, johon tulee mukaan uutta, jotain kiinnostavan selittämätöntä ja harvinaista. Laajentaessaan rajoja, taide luo uutta rajapintaa. Se tekee meidät tietoisiksi uusista asioista, mutta ei kuitenkaan määritä niitä loppuun, anna meille illuusiota jonkin asian täydellisestä ja lopullisesta ymmärtämisestä.

Videoinstallaationi sijaitsee Tennispalatsissa, Helsingin taidemuseon HAM-kulmassa. Tervetuloa! Teoksen videoprojisointi näkyy kirkkaimmin illalla ja alkuyöstä kun auringonvaloa on vähemmän, sen voi siis nähdä myös ulkoa käsin kello kahteen asti yöllä, tiistaista sunnuntaihin.

Kirjoittaja: Virpi Viljanmaa
Tila-aikataiteiden opiskelija, joka kirjoittaa blogiin pohdintoja taideteoksen tekemisestä ja tuohon tekemiseen vaikuttavista asioista. Sisältää havaintoja maailmasta, henkilökohtaisia kokemuksia ja filosofissävytteisiä mietteitä.

Asiasanat #Blogi #KuvanKevät #Kuvataideakatemia #Lopputyönäyttely