Voimaa keskeneräisyydestä?

1.6.2017 0 Tykkää 0 kommenttia

Tänäkin keväänä tuhansia unelmia ja tavoitteita toteutuu, kun moni valmistuu ammattiin tai saa tutkinnon suoritettua. Koulut päättyvät, kurssit päättyvät, kesähäitä tai merkkipäiviä suunnitellaan. On tärkeää muistaa, että samaan aikaan näiden onnellisten, ehkä helpottuneidenkin, tarinoiden rinnalla kulkee myös toisenlaisia tarinoita. Henkilökohtaiset tai ihmisten yhteisesti aloittamat ja suunnittelemat asiat jäävät syystä tai toisesta kesken. Töissä, arjessa tai vapaa-ajalla tulee pettymyksiä, väärinkäsityksiä jotka johtavat asiasta toiseen. On vakavia sairastumisia, eroja ja riitoja ihmisten välillä. Moni meistä kulkeekin alakuloisena näinä päivinä, jotka on kalenterissa alun perin varattu kasvulle, ilolle ja uusina versoville luoville asioille. Yksilön sosiaalinen todellisuus voi juhlapäivinä ja loma-aikoina olla usein hyvin toisenlaista kuin sen inhimillisesti katsoen ja kulttuuristen oikeuksien mukaan pitäisi arjessa olla.

Keskeneräisyys siivittää huomattavan monen ihmisen arkea näinä vuosina. Monilla ammattialoilla on mahdotonta saavuttaa pysyvää ammatillista asemaa, päinvastoin pysyvää on jatkuva muutos, mukautuminen ja joustava työote. Yhteiskunnallisesti on luotu monipuolinen hyvinvointi- ja sote-palveluiden verkosto, joka levittää joskus hallitsemattoman tuntuisesti lonkeroitaan eri elämänalueille. Ihan tuntemattomia eivät ole kertomukset, joissa palveluita järjestävien instituutioiden koetaan joko ikään kuin kaapanneen tai täysin hylänneen yksittäisen ihmisen elämän tärkeissä käännekohdissa.

Artsequal-hankkeen Arts in Health, Welfare and Care – tutkimusryhmä selvittää miten taiteet ja taidekasvatus voisivat tehdä yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan kanssa. Oma väitöstutkimukseni keskittyy erityisesti musiikkialan ammattilaisten työnkuvan ja ammatti-identiteetin käsitteellistämiseen eli tiiviiseen kuvaamiseen hoiva- ja sairaalaympäristöissä. Voisiko musiikki tai taide ylipäätään tuoda ”kliinisen katseen” rinnalle muita näkökulmia? Miten ja miksi saattohoidossa tai vastasyntyneiden osastolla työskentelee sairaalamuusikoita? Miten kehitetään pitkäjänteistä, sosiaalisesti vastuullista musiikkityötä näin moniulotteisessa ja monitieteisessä ympäristössä? Onko projektien ja apurahojen turvin ylipäätään mahdollista luoda jatkuvuutta tai saada voimaa keskeneräisyydestä?

Myyrastin mielenterveysyhteisö on vantaalainen yhteisöllinen paikka, jossa on toimintaa yksinäisyydestä, mielenterveysongelmista tai sosiaalisen toimintakyvyn heikkenemisestä kärsiville vanhuksille. Tänä keväänä olemme pohtineet Myyrastin musiikkiryhmän kanssa, mitä on riittävän hyvä arki, arjen onni? Mitä antavat ohjeeksi tähän keskeneräisyyden sietämiseen nämä +60 – ikäiset tietäjät?  Olavi Uusivirta toteaa laulussaan: ”On niin helppoo olla onnellinen” ja Robin taas: ”Tää on kaunis päivä, mä oon sopivasti onnellinen”. Pitkän iän omaavana ihmisenä ei välttämättä ”ole niin helppoa olla onnellinen” tai saa olla ”höpsykkä”, kuten eräs ryhmäläinen toteaa. Voi olla vaikeaa omata niin sanottu toisenlainen, ehkä normistakin poikkeava, elämänhistoria.

Miten siis kuulua porukkaan keskeneräisenä, vaillinaisena, tulla nähdyksi omana itsenään? 

Tässä ryhmäläisten mietteitä kevään ajalta:

• Yritä olla murehtimatta niistä asioista, joille et voi mitään.
• Tulevaisuuden pelkäämisen sijaan keskity mahdollisuuksien mukaan tähän hetkeen.
• Hyväksy erilaisuus itsessäsi ja muissa.
• Hyväksy ja ota päivä sellaisena kuin se on tullut tänään todeksi.
• Mikäli mahdollista, ole kiitollinen tästäkin uudesta päivästä.

Tänään toivoisin Sinulle, että voisit ajatella hetken vain itseäsi. Hyräile vaikkapa hetken lempisävelmääsi tai kirjoita itsellesi voimia antava lause paperille ja kiinnitä se jääkaapin oveen.

Valmiina tai keskeneräisenä, kuitenkin täydellisenä itsenäsi.

***

Taru Koivisto on musiikkiterapeutti, musiikkikasvattaja ja tutkijakoulutettava. Hänen Artsequal-hankkeeseen liittyvä väitöstutkimuksensa tarkastelee yhteisöllistä musiikkia ja musiikin harjoittamisen praktiikkaa osana sote-palvelujen kenttää, erityisesti sairaaloita.

Myyrastin mielenterveysyhteisö on Vantaan kaupungin ja Veikkauksen tukema matalan kynnyksen maksuton paikka vantaalaisille. Myyrastin musiikkiryhmän kokoontumiset järjestettiin kevään 2017 aikana yhteistyössä Suomen Valkonauhaliitto ry:n kanssa.

Kirjallisuutta:

Koivunen, H., & Marsio, L. (2006). Reilu kulttuuri. Kulttuuripolitiikan eettinen ulottuvuus ja kulttuuriset oikeudet. Opetusministeriön julkaisuja, 50.

Lehikoinen, K. & Rautiainen, P. Kulttuuristen oikeuksien toteuttaminen osaksi sote-palveluja. Artsequal Policy Brief 2/2016.

Lehikoinen, K., Pässilä, A., Martin, M., & Pulkki, M. (2016). Taiteilija kehittäjänä: taiteelliset interventiot työssä. Taideyliopisto.