← Takaisin blogiin

Julkaisu: Tanssia antiikin näyttämöllä

Lue teos, professori Kirsi Monnin saatesanat ja kääntäjä Manna Sataman haastattelu.

Kuvassa teksti: Tanssia antiikin näyttämöllä - Lukianos ja tanssin puolustus. Kirjoittanut Manna Satama

Tanssia Antiikin näyttämöllä on kulttuurihistoriallisesti merkittävä julkaisu ja arvokas työ kääntäjä, antiikin tutkija Manna Satamalta. Teatterin historiaa tarkastellaan usein antiikin draaman valossa, kun taas tanssin historian tuntemus rakentuu tyypillisesti renessanssista ja baletin historiasta käsin. Tanssia antiikin näyttämöllä -teoksen myötä saamme laajemman näkymän länsimaisen taidetanssin varhaiseen historiaan.

Lukianoksen kuuluisan esseen Tanssin puolustus huolellisen kääntämisen lisäksi Manna Satama on kirjoittanut teokseen informatiivisen ja selkeän taustoituksen, johdannon, selitykset ja sanaston, joiden kautta saamme käsityksen tuon ajan varsin kehittyneestä tanssin teoriasta, estetiikasta ja käytännön olosuhteista.

Kiinnostavaa ja innostavaa taiteen koulutuksen näkökulmasta on ollut lukea, miten Lukianos korostaa esiintyvän tanssijan oppineisuuden tärkeyttä, mittavaa historia-, ja menetelmätietoutta tanssijan repertuaarin, yleisösuhteen ja luomistyön pohjana. Mielenkiintoista on lukea esseetä myös tanssiestetiikan evoluution ja tanssin ammattilaisuuden näkökulmasta. Lukianos kun on sitä mieltä, että vihdoinkin tanssin ilmaisukieli on kehittynyt huippuunsa ja miten onnetonta on, että ammattitanssijan palkkaus on edelleen niin huonolla tolalla.

Toivottavasti monet tarttuvat tähän mielenkiintoiseen ja retorisesti ilmeikkääseen tekstiin!

Teos on vapaasti luettavissa Teatterikorkeakoulun Kinesis-sarjassa avoimena verkkojulkaisuna. Teoksen lukijaystävällinen ja navigointiin kutsuva verkkotaitto on Sari Koskisen käsialaa.

-Kirsi Monni


Manna Satama. Kuva: Varpu Heiskanen / UEF Viestintä

Lue Sataman haastattelu

Satamasta

Sataman tausta on antiikin tutkimuksessa. Hän väitteli 2007 aiheenaan ammattitanssijoiden sosiaalinen asema roomalaisajan Egyptissä n. 100-luvulta eaa. 400-luvulle jaa.” Sen jälkeen hän toimi tutkijana ja vuoden verran Kreikan kielen ja kirjallisuuden yliopistolehtorina Helsingin yliopistossa. Satama on toiminut pitkään tiedehallinnon tehtävissä Suomen Ateenan-instituutin säätiössä.

Kun tutkimusrahoituksesta kilpailu ei tuntunut enää mielekkäältä, hän päätti opiskella asiakirjahallintoa ja arkistoalaa. Juuri valmistunut gradu käsittelee tutkimusaineistojen hallintaa. Aihe koskettaa myös antiikin tutkimusta,  ja liittyy avoimen tieteen keskusteluun tutkimusaineistojen julkaisemisen näkökulmasta. Tällä hetkellä Satama työskentelee tutkimusaineiston hallinnan suunnittelutehtävissä.       

Lukianoksen kääntäminen kiinnosti Satamaa erityisesti, koska se on ainoa kokonaisena säilynyt teksti antiikin tanssista ja siihen viitataan usein. Aikoinaan ollessaan vielä Helsingin yliopistolla tutkijana, Satama piti Lukianoksen tekstistä luentokurssin antiikin Kreikan sekä teatteritieteen opiskelijoille, ja silloin teatteritieteen yliopistonlehtorina toiminut FT Riikka Korppi-Tommola kannusti tekstin suomentamiseen. Idea jäi kytemään. Kun aika oli kypsä, hän ryhtyi etsimään yhteistyökumppaneita ja otti lopulta yhteyttä professori Kirsi Monniin.

Antiikin tutkijan näkökulma kehollisuuteen

Tanssia on tutkittu antiikintutkimuksessa suhteellisen vähän. Tämä johtuu osin siitä että monissa lähteissä aihetta on käsitelty ikään kuin sivulauseissa. Vaikka tiedetään että antiikissa tanssista on kirjoitettu muitakin teoksia kuin tämä juuri suomeksi käännetty essee, ei niitä ole juurikaan säilynyt meille luettavaksi. Tämä puolestaan voi johtua siitä, että kyseisiä teoksia ei ole pidetty keskeisenä antiikin kirjallisuutena, eikä niitä ole siksi kopioitu samalla tavalla kuin vaikkapa Platonin teoksia. Toisaalta, Satama muistuttaa, edelleen on paljon esimerkiksi Bysantin ajan kirjallisuutta, jota ei ole vielä käyty läpi. On siis hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa voi löytyä lisää antiikin tanssia käsittelevää kirjallisuutta. 

Tutkimuksissa tanssiin on liitetty usein eri ajoille tyypillisesti toisen luokan kansalaisuuteen liittyväksi miellettyjä ominaisuuksia, kuten orjuus tai prostituutio. Oikeasti emme tiedä onko näin ollut. Satamaa ovatkin kiinnostaneet erityisesti ihmiset, jotka tanssivat niin että heille maksettiin tanssista palkkaa. Aihetta on viime vuosikymmeninä käsitelty jonkin verran. Asenteellisen ajattelun muutokseen on vaikuttanut vahvasti esimerkiksi seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden (erityisesti homoseksuaalisuuden) tutkimus, joka nousi pinnalle 70-luvulla. Sen myötä tulkinnat siitä mitä antiikin lähteet meille kertovat ovat monipuolistuneet.

Kirjallisuudesta puhuttaessa on aina tärkeää muistaa, että kyseessä on todella pieni otos siitä mitä on jäänyt jäljelle. Viime vuosikymmeninä käsityksiin antiikin kulttuurin kehollisuudesta ja ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta on tullut paljon rikkaampaa sävyä. 

Kääntämisen prosessi

Lukianoksen kirjoittama kreikka on ns. oppinutta kreikkaa. Sitä kääntäessä ei ole siten tarvinnut miettiä vaikkapa joihinkin kreikan kirjallisuuden lajeihin liittyviä murteita tai runomittoja.

Lukianos innostuu kuitenkin paljon myyteistä, ja teos onkin mytologisesti melko raskas. ”Kääntäjänä jouduin jatkuvasti pohtimaan minkä version myytistä hän kulloinkin ottaa esiin,” Satama kuvaa. Lisäksi siinä on sanastoa, jota ei löydy helposti sanakirjoista. Näistä syistä johtuen Satama halusi luoda julkaisuun runsaan ”kommenttiapparaatin.” Julkaisussa on siis runsaasti sanastoa selittäviä ponnahdusikkunoita, jotka aukeavat kätevästi lukijalle tekstin lomasta. Lukukokemuksesta tulee kevyt, ja teos kurkottaa pitkälle itsensä ulkopuolle.  

Satama pyrki suomentamaan suurimman osan kreikankielisistä sanoista. ”Mietin esimerkiksi sitä millä tavalla sana mimesis pitäisi tässä kääntää, ja mikä on Lukianoksen suhde vaikkapa Aristoteleen Runousopin käsitteisiin. Mutta jostain keskustelun on alettava. Vaikka käänsin suurimman osan kreikankielisistä sanoista, halusin jättää tekstiin myös kreikankielistä sanastoa. Jos joku halua paneutua erityisesti käännökseen, siihen on nyt helpompi tarttua,” Satama kertoo. 

Mitä esiintyvän taiteilijan olisi hyvä muistaa antiikista? 

Tanssin merkitystä ja roolia ei pitäisi väheksyä. Tyypillinen yleiskäsitys on se, että tanssi antiikin yhteiskunnissa olisi ollut vähemmän keskeistä kuin musiikki tai puheteatteri. Se ei pidä paikkaansa. Tärkeä on myös huomioida, että tanssi on ollut voimakkaasti läsnä antiikin arkipäivässä: uskonnollisessa elämässä, isoilla ja pienillä näyttämöillä, kadun kulmissa ja yksityisissä tilaisuuksissa. 

Antiikin kreikkalaisessa draamassa, joka meille välittyy puhepitoisena, kuoron osuus oli keskeinen. Kyseessä oli ennen kaikkea tanssiva kuoro, joka toimi yleisön ja puheroolien välisenä tulkkina. 

Lukianoksen tekstiä lukiessa ja tanssijan yhteiskunnallista asemaa antiikissa miettiessä on hyvä huomata että antiikissa palkkatyöläisyys ei ollut kaikista arvostetuin status. Korkealla yhteiskunnallisessa hierarkiassa olevat ihmiset olivat omistavaa luokkaa. Heidän ei tarvinnut esim. kiertää puhumassa, opettamassa tai tanssimassa elääkseen. 

Tanssi muiden esitysten joukossa houkutteli tehokkaasti suuria väkijoukkoja seuraamaan esityksiä. Tanssissa yhdistyivät liike, musiikki ja usein myös laulu, mikä teki siitä houkuttelevan propagandavälineen.  Vallassa olevat tai valtaa havittelevat käyttivätkin joskus hyväkseen tanssin kykyä puhutella yleisöä, kun halusivat vaikuttaa ihmisiin.  

Tanssin puolesta

Filosofi Sokrates saattoi myös olla tanssin ystävä. Vaikka häneen harvemmin yhdistetään tanssin ylistys, Ksenofonin Symposion-teoksessa hänetkin esitetään tanssin puolestapuhujana. Sokrateksen mukaan tanssi oli paras liikuntamuoto, sillä se harjoitti kehon sopusuhtaiseksi toisin kuin vaikkapa paini tai juoksu. Hänen myös kerrotaan tanssineen itsekseen, mikä herätti muissa hilpeyttä.

Antiikin tutkijan näkökulmasta Lukianoksen teoksen yksi taso on se, että se kertoo myös Lukianoksesta itsestään – siitä miten hän syyrialaisena itäisen kulttuurin edustajana oli aina vähän ulkopuolinen.  Lukianos ei puhunut äidinkielenään kreikkaa, tuon ajan oppineiston yleiskieltä, ja oli ilmeisesti ponnistanut itsensä oppineiston pariin melko vaatimattomista oloista.

Tekstissä Lukianoksen vastaväittäjäksi asettuu tanssia vastustava Kraton, joka puolestaan edustaa oppinutta kreikkalaista. ”Etkös sinä Kraton kreikkalaisen oppineiston edustaja ymmärrä, että tanssi on mitä parhainta sivistyksen muotoa?” kysyy Lukianos Kratonilta.

Koreoblogi

Koreografian koulutusohjelman blogi on keskustelun ja jakamisen paikka. Täällä koulutusohjelman opiskelijat, henkilökunta ja vierailijat kirjoittavat koreografiasta, opiskelusta, meneillään olevista projekteista, (tanssi)taiteesta ja sen ympäriltä.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.