Hae
← Takaisin blogiin

Professorin kommentti: Miten valmistuvien opiskelijoiden ja ammattilaisten odotetaan työskentelevän ja menestyvän alati vähenevien resurssien turvin?

0 kommenttia

Lue professori Kirsi Monnin ajatuksia vapaan kentän rahallisista resursseista.

Ennen joulua osallistuin koreografien ja taiteellisten johtajien Jenni-Elina von Baghin, Valtteri Raekallion ja useiden muiden ennalta haastateltujen koreografien kanssa YLE radio ykkösen Kulttuuriykkönen keskusteluun suomalaisen nykytanssin näkyvyydestä ja kansainvälisyydestä. Esitetyt aiheet ja kysymykset paljastivat ymmärtämättömyyttä alan taiteilijoiden todellisista tuotanto-olosuhteista ja käytettävissä olevista resursseista. Odotuksia on kansallisesta näkyvyydestä, suurista tuotannoista ja yleisön vetovoimasta, kansainvälisistä kiertueista ja korkeimmasta taiteellisesta laadusta. Nämä odotukset eivät vastaa realistisesti sitä todellisuutta ja olosuhteita, joita valmistuvat opiskelijat, mutta myös alan freelancer-ammattilaiset kokevat päivittäin. 

Miten ihmeessä uudet ja nousevat taiteilijat voivat kehittää taidettaan, luoda tuotantoja, joilla on suuri vaikutus, näkyvyys ja yleisösuhteet, ja saada kiertuemahdollisuuksia alalla, jolla useimmat heistä joutuvat aloittamaan resurssien keräämisen jokaista teosta varten käytännössä tyhjästä, ja aina uudelleen alusta? Tanssin kentällä free lancer taiteilijat (usein työryhmän koreografit) joutuvat keräämään kaiken ”investointituen”, siis rahoituksen tanssijoiden ja heidän itsensä, suunnittelijoiden ja tuottajien palkkoihin, tilavuokriin, tuotanto-, pr- ja viestintäkuluihin pääasiassa Taiteen edistämiskeskukselta ja yksityisiltä säätiöiltä sekä erittäin kilpaillun tuotantoalustahaun kautta. Tilanne on kuitenkin se, että olemme juuri lukeneet Taiteen edistämiskeskuksen tukien massiivisista leikkauksista.

Säätiöissä tanssin apurahoja jaettiin niin, että esimerkiksi vain 4,8 % (KONE 2024), 6,8 % (SKR 2024) tanssin hakijoista sai apurahan. Lue se uudestaan, 4,8 % ja 6,8 % kaikista tanssin hakijoista. 

Olemme tietysti aina hyvin kiitollisia, että edes tuo summa myönnettiin tanssille. Kiitos jokaisesta eurosta, joka osoitetaan tälle taidemuodolle, joka edelleen sinnikkäästi jatkaa olemassaoloaan ja tuottaa ihmisille sellaisia monipuolisia esteettisiä kokemuksia, joita mikään muu taidemuoto ei tuota. Toivottavasti myös turkistarhaajat ovat kiitollisia heille juuri myönnetystä 50m € lintuinfluenssakorvauksista. (Vertailun vuoksi Taiteen edistämiskeskuksen tuki koko Suomen taide- ja kulttuurikentälle näyttää olevan yhteensä 45m vuodelle 2024). Vertailun vuoksi, yrityksille joko suorana tukena tai välittäjien kautta myönnettävien tukien mittakaava lasketaan miljardissa. Yritystukien kautta yritykset, joista osa ovat kannattavia ja osa tappiollisia, voivat työllistää ja kehittää tuotteitaan ja liiketoimintamallejaan. Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää ja myöntää taiteen osalta? Miten taide voi kehittää ”tuotteitaan”, tuotantomallejaan, kansainvälistä ulottuvuuttaan, yleisösuhdettaan ja -vaikutustaan resursseilla, jotka ovat pysyvästi alimitoitettuja ja tasolla, joka juuri ja juuri pitää hengissä, mutta ei mahdollista harppausta mittakaavassa ja taiteellisessa ja tuotannollisessa kehityksessä? Milloin Suomessa todella ymmärretään luovan talouden ja vetovoimaisen kulttuurin merkitys post-teollisessa maailmassa, jossa paperin ja sellun sijaan eksponentiaalista arvoa tuottaa kulttuurinen ja henkinen pääoma sekä vapaa ja elinvoimainen taide demokratiaa tukevana ja edistävänä välttämättömyytenä. 

Lähteet

Koreoblogi

Koreografian koulutusohjelman blogi on keskustelun ja jakamisen paikka. Täällä koulutusohjelman opiskelijat, henkilökunta ja vierailijat kirjoittavat koreografiasta, opiskelusta, meneillään olevista projekteista, (tanssi)taiteesta ja sen ympäriltä.

Uusimmat julkaisut

Seuraa blogia