Historiafoorumin kevään 2026 Torstaifoorumit

Torstaifoorumi järjestetään pääsääntöisesti Musiikkitalon Sibelius-Akatemian kokoushuoneessa S3101 (Töölönlahdenkatu 16, Helsinki). Torstaifoorumiin on mahdollista osallistua myös etänä Zoomissa. Tilaisuudet ovat kaikille avoimia, mutta edellytyksenä on ennakkoilmoittautuminen tarjoilujen / Zoom-yhteyden vuoksi.  

Torstaifoorumi kokoontuu n. kerran kuussa torstaisin klo 13.00–16.00. Foorumiluennot alkavat klo 13.00, ja tämän jälkeisellä ns. jatkoajalla klo 14.45–16.00 keskustellaan päivän teemaan liittyvästä tutkimustekstistä.  

Ohjelmaan voi tulla muutoksia ja täydennyksiä kesken kauden.

15.1.2026

Huom. paikka poikkeuksellisesti N-220 (Sibelius-Akatemian N-talo, Nervanderinkatu 13). Tilaisuuden kieli on englanti. 

Simo Mikkonen (Itä-Suomen yliopisto): “Send in the troupes!” Music, Finland and the Soviet Union 1960–1985

Jatkoajalla keskustellaan Mila Ortgies Thoorsin (Taideyliopisto) taiteellisesta tohtorihankkeesta Hidden organ treasures: Organ music from the Soviet Union – composers, schools, traditions, influences

 

12.2.2026

Elina Seppälä: Mitä biografinen tutkimus voi paljastaa suomalaisen tanssikentän kipupisteistä ja muutoksista 1950-luvulta nykypäivään? Tapaus Marianna Rumjantseva 

Jatkoaika: Minna Hagman (Tampereen yliopisto): Baletin ja puhekomedian yhdistämisen koomisuudesta Molièren balettikomedioissa, post doc -tutkimuskysymyksiä väitöskirjan pohjalta

12.3.2026

Johanna Skurnik (Turun yliopisto): Kolonialismin muokkaama maailma – Euroopan ekspansion globaalihistoriaa

Jatkoaika: Reetta Näätänen (Taideyliopisto): Kolonialismin jäljet 2000-luvun länsimaisessa taidemusiikissa

Reetta Näätänen tutkii väitöskirjassaan, kuinka esiintyvien muusikoiden sekä säveltäjien tulisi käsitellä vieraiden kulttuurien lainauksia musiikissa. Kun esitettävä teos sisältää rodullistavia tai halventavia kuvauksia, kuinka esittäminen voidaan perustella nykypäivänä, tai kuinka eksotisoivat eleet tunnistetaan instrumentaalimusiikista? 2000-luvun nykymusiikissa on yhä havaittavissa tiedostamattomia kolonialistisia asenteita, kun musiikkiin haetaan vaikutteita esimerkiksi kaukaisista kulttuureista. 

16.4. Diivat – ja ne muut

Tässä Torstaifoorumissa tarkastellaan diiva-instituutiota ja sen varjoja, valokeilassa mm. Aino Ackté, Ida Ekman, Helmi Liukkonen ja Aulikki Rautawaara.  

Järjestelyistä vastaavat Anne Kauppala ja Hanna Järvinen. Muina puhujina kuullaan Gustav Djupsjöbackaa (Taideyliopisto), Kaarina Reenkolaa, Johanna Talasniemeä (Helsingin yliopisto) ja Helena Tyrväistä (Helsingin yliopisto). 

Anne Kauppala (Taideyliopisto): Avaussanat

Kaarina Reenkola: Diiva myös kotona? Aino Acktén kirjeenvaihdosta läheisten kanssa

Aino Acktén (1876-1944) elämänkaaressa on ollut läsnä kolme eri tasoa: musiikki eli ooppera, julkisuus ja yksityiselämä. Esitelmässäni keskityn jälkimmäiseen eli Ainon rooliin tyttärenä, puolisona, äitinä ja isoäitinä. Kirjeenvaihto ensimmäisen puolison ja muun lähiperheen kanssa avaa Ainon yksityistä elämää oopperatähden uran alku- ja huippuvaiheessa. Glory-tyttären muistelmat ja maininnat äidistään kuvaavat hieman tarkemmin Ainon yksityisyyttä. Kirjeenvaihtoaineisto on runsas ja melko eheä kokonaisuus ajanjaksolta 1896-1916 ja hajanaisempi sekä pienimuotoisempi vuoteen 1944. Näistä lähteistä koostaen esitän kysymyksen, mikä oli Ainon rooli kotiympäristössä?

Gustav Djupsjöbacka (Taideyliopisto): Ida Ekmans supremati

Ida Ekmans (1875–1942) liv har fortfarande inte behandlats mera utförligt. Den främsta orsaken är att största delen av primärkällorna, typ korrespondens och privatarkiv, gått förlorade. Det måste ligga både musikaliska och personliga orsaker bakom Sibelius mycket uppskattande uttalanden om Ida Ekman. Vilka egenskaper i hennes person och framföranden gjorde henne till en betydelsefull interpret, ja till den grad att avslutningen på hennes karriär sammanföll med att Sibelius slutade skriva för röst? Vilken var Karl Ekmans roll i Idas karriär? Att Ida förutom Sibelius personligen mött och samarbetat med både Brahms, Grieg, och Richard Strauss samt en rad av samtidens berömda dirigenter säger något om räckvidden av hennes karriär. Kan en bidragande orsak till ”glömskan” vara, att i musikhistorien en sångerska, som tidigt inser att hennes forum är konsertestraden och inte operascenen, därmed klassas som ett mindre intressant objekt, ingen diva?

Johanna Talasniemi (Helsingin yliopisto): Kenen diiva? Aulikki Rautawaara, Jean Theslöf ja Florence Wiese sekä näkökulmia kansallisuuteen ja kansainvälisyyteen

Aulikki Rautawaara (1906–1990), Jean Theslöf (1884–1966) ja Florence Wiese (1905–1984) olivat kaikki Suomessa syntyneitä Sibeliuksen lauluja levyttäneitä laulajia, jotka loivat keskenään erilaiset mutta kansainväliset urat. Rautawaara on heistä tunnetuin, kun taas Theslöf ja Wiese ovat jääneet varjoon. Esityksessäni peilaan heidän urapolkujensa kautta kansallisuuden ja kansainvälisyyden näkökulmia sekä pohdin, miten heidän uransa heijastelevat diivoihin liitettyjä määreitä.

Hanna Järvinen (Taideyliopisto): Tanssitaiteen divot

Diivat assosioidaan yleensä naislaulajiin, mutta voiko mieskin olla diiva? Tanssitaiteessa ja varsinkin baletissa alan naisvaltaisuus on nostanut esiin divoja – miestähtiä, jotka käyttäytyvät oopperadiivojen tapaan. Divot kiinnittävät huomion sukupuolen esittämiseen osana ei vain tanssin tähteyttä vaan taidemuodon muistia: tanssin historioissa tai ammattilaisryhmien johdossa on suhteettoman usein nimenomaan mies. Vaikka tähteyden ja esittämisen kulttuurista on 1900-luvulla siirrytty kompositio-orientoituneeseen taiteeseen, diivailu ei ole kadonnut eikä oikeastaan sittenkään sukupuolittunut toisin.

Helena Tyrväinen (Helsingin yliopisto): Sopraanotähti Helmi Liukkonen kuolemattomuuden portaikossa. Näkökulma Suomen sotienväliseen säveltaiteeseen

Otsikko viittaa sekä sopraano Helmi Liukkosen (1907–1969) korkealle kohonneeseen uraan että hänen eteeriseen jälkimaineeseensa, jossa yksityishenkilö on kadonnut oopperahahmojen usein jumalatarmaisten piirteiden ja antiikin tragedian armottomien lakien taakse. Liukkonen saattoi lukea menestystensä joukkoon parikymmentä ylistettyä Suomalaisen Oopperan pääroolia, sen laulajattarien joukossa korkeimman palkan sekä kansainvälistä huomiota, kun hän 27-vuotiaana syksyllä 1934 menetti äänensä. Selvitän, miten tapahtui Helmi Liukkosen nouseminen muiden laulajattarien yläpuolelle: millainen osa äänellä ja ulkoisella vaikutelmalla on hänen julkisuuskuvassaan ja hallitsiko hän uraansa korostuneella itsetietoisuudella. Pohdin myös, mitä Liukkoselle syksyllä 1934 tapahtui ja kenelle kuuluu vastuu hänen tragediastaan.

Ennakkoilmoittautumiset 12.4.2026 mennessä: Torstaifoorumi  

21.5.2026 Mitä tarkoittaa luovan ohjelmatyön historia Yleisradiossa?

Anu Koivunen (Turun yliopisto), Maiju Kannisto (Turun yliopisto), Heidi Keinonen (Turun yliopisto) ja Janne Mäkelä (Taideyliopisto)

Ennakkoilmoittautumiset 17.5.2026 mennessä: Torstaifoorumi

Tiedustelut

Marianne Mieskolainen (marianne.mieskolainen@uniarts.fi)
Saijaleena Rantanen (saijaleena.rantanen@uniarts.fi)