Jana: Unmüssig: Koreografian opettamisesta koreografian MA -opinnoissa tai: yritys hahmotella MITÄ MUUTA MITEN?

26.9.2023 0 Like 0 kommenttia

Ei välttämättä aseteta pohjaa vaan ilmaa, joka sallii vaikeasti hahmotettavan tonaalisuuden, ja joka antaa pikemminkin tuoksuja kuin selkeitä ohjeita. Ehdotan tällaista huokoista lukukehystä seuraavien minuuttien ajaksi tekstille, jossa pohdin opettamista koreografian MA-opinnoissa. Tätä kautta aktivoin ja kontribuoin laajennetun aikalaiskoreografian mahdolliseen pedagogiikkaan taiteen korkeakoulutuksessa maisteriopintojen viitekehyksessä.

Anna Leon,  Tanzquartier Wienin teoriakuraattori ja Wienin kuvataideakatemian post-doc -tutkija, ajattelee laajennetusta koreografiasta näin: “(…), expanded choreography may be seen as an encapsulation of the contemporary choreographic field’s open-ness to re-definitions of choreography – what Bojana Cvejić has called ‘concept ouvert de chorégraphie [open concept of choreography]’ – not only widening already-existing notions but also asking what else choreography can do, what else it can work with, what else it may be. “ (Leon 2022, 23)

Ja, Leon jatkaa:  “(…) choreography is better conceptualised as choreographies – not reducible to a singular meaning or practice but, rather, a network of historically-situated ones.” (Leon 2022, 26)

Koreografia monikossa. Monikollisuus – avoimuuden ajatteleminen keskeisenä vektorina, joka kuvaa koreografian merkityksenannon mekanismeja ei-keskitettynä verkostona – mahdollistaa sävyjä, jotka lopulta liudentavat koreografian tai koreografiat koreografiseksi tunkeutumiseksi “into the discourses and disciplines of visual-sculptural-audial-philosophic practice” (Joy 2014, 1)

Koreografia muuttuu ohimeneväksi kentäksi, jolloin ajatus koreografiasta kiinteänä aineena muuttuu nestemäiseksi. Leon käsittelee myös mahdollista mitä muuta?: “what else choreography can do, what else it can work with, what else it may be.” (Leon 2022, 23)

Koreografiaan avoimena käsitteenä liittyy olennaisesti jokin mikä muu, jossa piilee potentiaalia löytää vielä tunnistamatonta. Ehdotan tämän tekstin kehykseksi ajattelun kohdentamista kysymykseen siitä, mikä muu viipyy tunnistettavuuden tai luettavuuden rajalla, tietämisen marginaalissa. Taiteilija-opiskelijat voivat koulutuksen avulla oppia tunnistamaan nämä reunat ja rajat sille, mitä he jo tietävät, rikastuttaakseen taiteellista reppuaan.

MA-tason opiskelijat ovat taiteilijoita, joilla on ammattikokemusta ja jotka hakeutuvat kaksivuotiseen koulutukseen monista eri syistä. He kokoontuvat yhteen tutkimaan, uudistamaan, ajattelemaan ja etsimään käytäntöjään ja praktiikoitaan. He tutkivat ja testaavat tietämisensä marginaaleja, reunoja ja rajoja yksilöllisesti, vertaisryhmän sekä opettajien avustuksella.  He omistavat kaksi vuotta kysymykselle mitä muuta? suhteessa nykyiseen praktiikkaansa.

Miten fasilitoida oppilaita tunnistamaan mitä muuta? Miten fasilitoida oppilaita löytämään oivalluksia? Miten mahdollistaa tutkimuspolku?

Jotta taiteilija-opiskelijat voisivat sitoutua tutkimuspolkuihinsa, heidän on altistuttava sille, miten minä tutkin juuri opettamisen hetkellä: opetan tutkimustaitoja epäsuorasti, teen tutkijamieleni julkiseksi ruumiillistuneen opetuspraktiikkani kautta. Keskeistä on kuunteleminen ja uteliaisuus. Kuunteleminen ”tarkkaavaisuuden eleenä”, ”gesture of attention” (LaBelle 2020, 8), tavoittaa sen minkä huomaan. Kuuntelemalla tunnistan ja tunnustan sen, mihin kiinnitän huomioni, ja samalla laajennan kuuntelemisen tilaa (Labelle 2020, 8). Sekä kuunteleminen että uteliaisuus ovat toiseuteen kietoutuneita praktiikkoja, mikä saa Tim Ingoldin kuvaamaan uteliaisuutta huolenpidon praktiikkana (Ingold 2018). 

Taipuminen kohti mitä muuta, kohti sitä mitä ei tunneta kokonaisuudessaan, sitä asiaa kohti, johon minulla ei ole helppoa pääsy, voi paljastua kun harjoitellaan kuuntelemista ja uteliaisuutta, koska nämä mahdollistavat sen terävöittämisen ja venyttämisen, mitä tunnen tietäväni; kohti oivallusten muminaa.   

---

LaBelle, Brandon. Acoustic Justice, Bloomsbury, 2020.

Leon, Anna. Expanded Choreographies – Choreographic Histories. Bielefeld: transcript, 2022.

Ingold, Tim. Art, Science and Research, https://wiki.aalto.fi/download/attachments/145123907/Ingold_OK.pdf (last accessed 28.9.2023)Joy, Jenn. The Choreographic. Cambridge MIT 2014.