Kuin lottovoitto – ja muita tutkimusrahoituksen merkityksiä

24.3.2025 0 Like 0 kommenttia

Helsingin yliopiston tutkimushanke Suomalaismuusikot Hitlerin Saksassa sai rahoituksen Koneen Säätiöltä joulukuussa 2024. Blogikirjoituksessaan hankkeen tutkija Johanna Talasniemi pohtii rahoituksen merkitystä tutkimushankkeelle ja omalle toiminnalleen.

Väittelin toukokuussa 2024 musiikin tohtoriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Aiheenani oli sopraano Aulikki Rautawaaran konserttiura Sibeliuksen laulujen esittäjänä vuosina 1927–1957. Osa Rautawaaran, kuten monen muunkin aikakauden suomalaismuusikon urasta toteutui 1930–1940-luvuilla Saksassa. Väitöstutkimukseni johtopäätöksissä peräänkuulutin tutkimushanketta, joka tarkastelisi laajemmin suomalaismuusikoiden toimintaa kansallissosialistisessa Saksassa.[1]

Pitkin väitöstutkimusta minulle oli suositeltu, että laajentaisin tutkimukseni suurempaan joukkoon laulajia tai että joka tapauksessa keskittyisin nimenomaan natsi-Saksaan. Tutkimuksen edetessä kävikin ilmi, että Rautawaaran yhteistyö Hitlerin Saksan kanssa leimasi hänen uransa toteutumista myös sotavuosien jälkeen, mikä lisäsi aihepiirin kiinnostavuutta. Lisäksi julkisuuteen tuli uutta aineistoa, johon en väitösprojektin aikana kuitenkaan ehtinyt syventyä.

Pitäydyin siis ehkä itsepäisestikin suunnitelmassani tarkastella Rautawaaran laulajauraa nimenomaan Sibeliuksen laulujen esittämisen näkökulmasta. Ajattelin, että kansallissosialistisessa Saksassa työskennelleet suomalaismuusikot ansaitsisivat tulla laajemmin käsitellyiksi ja syvemmin taustoitetuiksi kuin mihin arvelin oman kiinnostukseni ja kapasiteettini väitöshankkeen rajoissa riittävän. Pidin tätä myös tutkimuseettisenä kysymyksenä. Toin esiin perusteellisen tutkimisen, eettisesti kestävän käsittelyn ja vastuullisen tulkinnan tarpeet.[2]

Mutta nyt aika oli kypsä. Samoista aihepiireistä kiinnostuneita tutkijoita oli useita myös Historiafoorumin piirissä. Dosentti ja yliopistonlehtori Juha Torvisen koollekutsumana syntyi tutkimushanke, joka sai heti rahoituksen.[3] Hankkeen tutkijat rakentavat aiemman tutkimuksensa perustalle. Hankkeen johtaja Torvinen on monipuolisessa tutkimuksessaan perehtynyt esimerkiksi säveltäjä Erik Bergmanin Saksan-matkoihin toisen maailmansodan vuosina.[4] Nuppu Koivisto-Kaasik lähestyy ajanjaksoa pitkän 1800-luvun naismuusikoita käsittelevien tutkimustensa suunnasta.[5] Susanna Waldén-Antikainen jatkaa väitöstutkimuksensa jälkeen aihepiirin kannalta kovin keskeisen hahmon eli säveltäjä Yrjö Kilpisen tutkimista.[6] Professori Anne Kauppala taas on eritellyt oopperan ja radikaalioikeiston kytköksiä.[7] Professori emerita Margit Rahkonen on syventynyt aihepiiriin pianisti Margareta Kilpisen elämäkertahankkeessa.[8]

On ehkä yllättävää, että väitöstutkimukseni kohteessa Aulikki Rautawaarassa riittää edelleen tutkittavaa. Kiinnostavaa analysoitavaa on esimerkiksi yksityisarkiston kirjeissä kansainvälisen uran alkuvuosilta 1933–1934. Sanomalehti- ja muiden julkisten arkistoaineistojen perusteella voidaan saada uutta tietoa Rautawaaran Saksan kiertueesta kristalliyön aikaan syksyllä 1938. Arkistoista löytyy lisävalaisua myös sotavuosien kiertueisiin miehitetyssä Norjassa.  Tavoitteemme hankkeessa kuitenkin on kartoittaa laajempaa muusikkojoukkoa sekä heihin kytkeytyviä organisaatioita ja tällä tavoin selvittää motiivien, toimintamallien, uratarinoiden ja verkostojen moninaisuutta.

Olen iältäni vanhemmasta päästä hankkeen tutkijoita. Vastikään väitelleenä työskentelen kuitenkin hankkeessa nuorena tutkijana. On valtavan hienoa päästä jatkamaan kiinnostavaa tutkimusta ylipäänsä ja vielä tässä mainiossa seurassa. Jatko-opinnot, väitöstutkimus ja tohtoriksi valmistuminen oli pitkäjänteinen projekti ja vei vuosia. Koen sekä itseni että yhteiskunnan kannalta mielekkääksi sen, että pääsen harjoittamaan tätä suurin ponnistuksin hankkimaani ammattitaitoa itse tutkimustyössä, vaikka tohtorien asiantuntemusta ja näkemyksellisyyttä voi sinänsä toki hyödyntää monin eri tavoin. Hankkeemme eri tutkijavaiheissa oleva ja eri-ikäisistä tutkijoista koostuva joukko muodostaa innostavan ympäristön jakaa asiantuntemusta, ideoita, kokemuksia, tietoa ja ymmärrystä. Joukkoon liittyy vielä ansiokas asiantutijaverkosto musiikinhistorian tutkimuksen ulkopuolelta.

Tutkimus olisi tuskin saanut rahoitusta, ellei hakemus olisi ollut hyvä ja tutkimusaihe ja toteutussuunnitelma mielekäs. Tästä huolimatta tutkimusrahoitus vertautuu onnenkantamoiseen ja lottovoittoon. Koneen Säätiön 2024 haussa noin 95 % hakemuksista ei saanut rahoitusta.[9] Helmikuussa 2025 Suomen Kulttuurirahasto jakoi tieteen apurahoja runsaalle 9 prosentille ja taiteen apurahoja vajaalle 7 prosentille hakemuksista.[10] Olisi siis ollut erittäin mahdollista, että meidänkin hankkeemme olisi ollut kielteisen rahoituspäätöksen saaneiden joukossa. Erinomaista on, että myös rahoittaja uskoi näkemykseemme tutkimuksen tarpeesta.

Historiallisen ymmärryksemme näkökulmasta hankkeemme aihepiiri on olennainen. On tärkeää ja ajankohtaista ymmärtää, millaista suomalaisten muusikoiden toiminta Hitlerin Saksan kanssa oli. Aiempien vuosikymmenien vaikenemisen sijaan lähdekriittinen ja taustoitettu, sensaatiohakuisuutta karttava käsittely näyttää nyt olevan sekä mahdollista että välttämätöntä, kun asianosaiset ovat kuolleet mutta muistikytköksiä heihin ja aikaan vielä on. Pääsemme kuitenkin tässäkin, usean tutkijan monivuotisessa hankkeessa todennäköisesti vasta alkuun esimerkiksi soitinryhmien, musiikkigenrejen tai toimintaan liittyvien organisaatioiden tutkimisen osalta.

Aineistoja saattaa olla edelleen piilossa, ja toivommekin yhteydenottoja, mikäli esimerkiksi ullakolle tai kirjoituspöydän laatikkoon pölyyntyneitä Hitlerin Saksassa toimineiden muusikoiden aineistoja jonkun kätköistä löytyy. Menneisyyden tutkimus nostaa kysymyksen, mitä opimme historiasta. Miten tieto ja ymmärrys menneisyydestä vaikuttaa omaan toimintaamme omassa ajassamme? Katsotaan, millaisia vastauksia meillä on tällaisiin kysymyksiin tutkimushankkeemme päätyttyä.

Johanna Talasniemi

Kirjoittaja on Taideyliopiston tutkimusinstituutin vieraileva tutkija ja Koneen Säätiön hankkeen tutkija.

---

[1] Talasniemi 2024, 77.

[2] Talasniemi 2024, 60–61.

[3] https://koneensaatio.fi/apurahat-ja-residenssipaikat/suomalaismuusikot-hitlerin-saksassa/

[4] Torvinen 2024.

[5] Koivisto 2019; Välimäki ja Koivisto-Kaasik 2023. Ks. myös https://www.uniarts.fi/projektit/oma-luokkahuone/.

[6] Waldén-Antikainen 2022.

[7] Kauppala 2018.

[8] Rahkonen 2023.

[9] https://koneensaatio.fi/uutiset/tilastot-myonnetyista-apurahoista-2024/

[10] https://skr.fi/ajankohtaista/suomen-kulttuurirahastolta-29-miljoonaa-euroa-tieteelle-ja-taiteelle-lasten-ja-nuorten-mielenterveyden-tutkimukseen-miljoona-euroa/

Kirjallisuus

Kauppala, Anne 2018. Staging anti-Semitic stereotypes. Wäinö Sola’s Eléazar at the Finnish Opera, 1925. Teoksessa Jens Hesselager (toim.) Grand Opera Outside Paris. Lontoo ja New York: Routledge, 132–153.

Koivisto, Nuppu 2019. Sähkövaloa, shampanjaa ja Wiener Damenkapelle. Naisten salonkiorkesterit ja varieteealan transnationaaliset verkostot Suomessa 1877–1916. Helsinki: Suomen musiikkitieteellinen seura. Saatavissa myös http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5317-3

Rahkonen, Margit 2023. Margaret Kilpinen: pianisti, pedagogi, puoliso. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://doi.org/10.21435/tl.285

Talasniemi, Johanna 2024. Aulikki Rautawaaran konserttiura Sibeliuksen laulujen esittäjänä 1927–1957. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-357-1

Torvinen, Juha 2024. Säveltäjä propagandan välineenä. Erik Bergmanin toiminta kansallissosialistisessa Saksassa. Musiikki 54 (2), 12–55. https://doi.org/10.51816/musiikki.146664

Välimäki, Susanna ja Koivisto-Kaasik, Nuppu 2023. Sävelten tyttäret. Säveltävät naiset Suomessa 1800-luvulta 1900-luvulle. Helsinki: SKS. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402147241

Walden-Antikainen, Susanna 2022. ”Yhteinen henkinen tila”: kansallissosialistinen kulttuuripropaganda säveltäjä Yrjö Kilpistä koskevissa lehtiartikkeleissa 1934–1944. Musiikki 52 (3), 12–41. https://doi.org/10.51816/musiikki.121964