Maryn mokkasiinit ja Kirstin kukkaro – Mitä esineet voivatkaan kertoa?

12.5.2021 1 Like 0 kommenttia Riku Hämäläinen

Riku Hämäläinen pohtii kirjoituksessaan esineiden merkitysten monikerroksisuutta Akseli Gallen-Kallelan intiaaniesineiden kautta.

Toukokuun 7. päivä avautui kolmen museon näyttelykokonaisuus Aikakoneita ja utopioita, jonka yhteydessä Gallen-Kallelan Museossa Tarvaspäässä esitellään Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) matkoja ja niiden syitä. Matkustaminen olikin Gallen-Kallelalle tärkeää. Matkoillaan hän haki inspiraatiota taiteelliseen työskentelyynsä ja etsi koskematonta alkuperäisyyttä niin luonnosta kuin ihmisistä.

Gallen-Kallelan kiinnostuksesta kansankulttuuriin ja historiaan kertovat hänen keräämänsä lukuisat kulttuurihistorialliset ja luonnonhistorialliset esineet, joita hän myös sijoitteli maalauksiinsa. Esimerkiksi maalauksessa Madonna vuodelta 1891 on runsaasti matkoilta kerättyjä esineitä. Useat niistä on tunnistettu, ja ne sijaitsevat nykyään Gallen-Kallelan Museon kokoelmissa (https://taideavain.net/gkm/madonna/).

Historian merkkihenkilön esinekokoelmat liittyvät ensisijaisesti kyseiseen henkilöön. Ne voivat olla joko hänen henkilökohtaisia tavaroitaan ja arkisia käyttöesineitään tai matkoiltaan tuomiaan muistoja. Näiden esineiden merkitys tulee henkilön kautta, ja ne edustavat hänen elämäänsä, työtään ja saavutuksiaan, alkuperästään riippumatta. Arkinen asuste tai maalipensseli nostetaan museokokoelmassa erityiseen asemaan edustamaan niitä käyttänyttä henkilöä, ja eksoottinen kikuju-tanssikilpi tai tohono o’odham -kori edustavat hänen kaukomatkojaan vieraisiin kulttuureihin. Kuten Gallen-Kallelan Museon verkkosivuilla todetaan, kokoelmat valottavat Akseli Gallen-Kallelan elämää taiteen luomisesta maailmanmatkoihin ja aikalaisilmiöistä perheen puuhiin.

Akseli Gallen-Kallela matkusti Amerikkaan vuoden 1923 lopussa. Alun perin näyttelymatkaksi tarkoitettu vierailu venyi kahden ja puolen vuoden mittaiseksi olemiseksi. Kesällä 1924 hän asettui perheensä kanssa New Mexicoon Taosin taiteilijayhteisöön. Muutaman kilometrin päässä sijaitsi intiaanikylä, pueblo, ja intiaanikulttuuri oli kaikkialla läsnä. Gallen-Kallelat palkkasivat intiaaneja avukseen ja he seurasivat intiaanien elämää. Todettakoon tässä, että suomen kielessä sana intiaani on arvovapaa ja yhä tänäkin päivänä sovelias termi Amerikan alkuperäiskansoista.

Alueen alkuperäisväestö ei vastannut Gallen-Kallelan odotuksia alkuperäisyydestä, mutta hän silti innostui maalaamaan heitä. Toisin kuin monet muut Taosin taiteilijat, Gallen-Kallela ei tehnyt intiaaneista lavastettuja tilannekuvia. Hän ei myöskään sijoitellut maalauksiinsa esineitä – kuten oli tehnyt kolme vuosikymmentä aiemmin Madonna-maalauksessa. Hän maalasi alkuperäisasukkaita kaukaa ratsailla huopaan kääriytyneinä tai istumassa mallina ilman ylimääräistä rekvisiittaa.

Käyttöesineitä ja matkamuistoja

Vaikka Gallen-Kallela ei käyttänytkään maalauksissaan intiaaniesineitä, hän hankki niitä. Useimpien esineiden alkuperästä ei ole tietoa, mutta eräiden päätymisestä Gallen-Kalleloille on säilynyt kirjattua muistitietoa. Tytär Kirsti esimerkiksi on muistellut, miten Jerry-niminen intiaani yritti myydä hänelle ensin hevosen mutta sai kaupat suurikivisestä turkoosisormuksesta, ”joka minulla on siitä lähtien ollut talismaanina.” Vaimo Mary puolestaan kirjoitti kirjeessään, miten samainen Jerry eli Charlie Mirabal toi heille lumikengät ja kertoi niihin liittyvän syntykertomuksen: ”Hän tuli ja kertoi, että kun aikojen alussa aurinko ensimmäistä kertaa katsoi vuoren yli ja tuli intiaanien luo, he ajattelivat, että se voisi olla hyvä muoto lumikengille, ja tekivät sellaiset. He varastivat mallin, mutta eivät uskalla puhua siitä, kun aurinko kulkee maan yli, sillä se kuulee kaiken, ja niin tekee myös sen veli, kuu.”

Nämä lumikengät ovat Gallen-Kallelan Museon kokoelmassa kertomassa osaltaan Akseli Gallen-Kallelasta ja hänen matkastaan New Mexicoon. Tämä on luontevaa, sillä museo on henkilöhistoriallinen museo. Alkuperän ja tallennetun syntykertomuksen ansiosta ne voivat kertoa myös muuta tarinaa. Niiden rakenne osoittaa, että Taosissa lumikenkien merkitys on vähäisempi kuin kaukana pohjoisessa, missä lumikengät olivat välttämättömät ja niiden valmistamiseen käytettiin aikaa. Satunnaisesti lumessa liikkumiseen ovat kelvanneet myös karkeatekoiset välineet. Charlie Mirabalin kertomus puolestaan valottaa alueen alkuperäiskansojen uskomusperinteitä ja kosmologiaa. Pueblo-intiaaneille aurinko on yli-inhimillinen olento, joka kulkee päivittäin taivaan poikki. Myös kuu on keskeinen taivaankappale, joka Taosissa on vahvasti personoitu. Tarina kuuluu syntykertomuksiin, jotka selittävät asioiden alkuperää ja vastaavat kysymyksiin miksi, miten tai mistä jokin asia tai ilmiö on saanut alkunsa. Lumikengät voivat siis kertoa yhtä lailla alkuperäisestä luonnonympäristöstään ja kulttuurisesta kontekstistaan.

Ei tiedetä, käyttikö Gallen-Kallela koskaan näitä lumikenkiä eli oliko niillä hänelle käyttöarvoa. Kansallismuseossa sen sijaan on mokkasiinit, jotka säilyneen tiedon mukaan on tehty Mary Gallen-Kallelalle. Mahdollisesti hän on niitä käyttänytkin. Mokkasiinit edustavat paitsi Gallen-Kalleloiden Amerikan matkaa myös heidän yhteistyötään alkuperäisväestön kanssa. Niin ikään ne edustavat alkuperäistä kulttuurista kontekstiaan ja kertovat muun muassa, että perinteisistä vaatekappaleista mokkasiinit säilyivät pisimpään käytössä. Niitä käytettiin kenkien sijasta pitkään vielä sen jälkeen, kun muut vaatteet oli korvattu länsimaisilla vaatteilla.

Gallen-Kallelan Museon kokoelmaan kuuluu myös pienillä lasihelmillä kirjailtu nahkapussi, joka on ollut Kirsti Gallen-Kallelan käytössä kukkarona. Pussin kulkeutumisesta hänelle ei ole säilynyt tietoa, ja näin ollen se henkilöhistoriallisena esineenä edustaa yleisellä tasolla Gallen-Kalleloiden elämää New Mexicossa. Todennäköisesti pussi on ostettu jostakin käsityömyymälästä.

Tällaisia nahkapusseja ovat valmistaneet Oklahomassa 1900-luvun alusta lähtien comanche-, kiowa- ja apache-intiaanit. Pussin kuviot ovat tavanomaisia apachien helmikoristeluille. Pussi on mitä ilmeisimmin valmistettu Oklahoman lounaisosassa sijaitsevassa Fort Sillissä, josta muodostui monen apachen uusi asuinpaikka antautumisen jälkeen muutama vuosikymmen aiemmin ja tuli keskus tämän tyylisten helmikoristeluiden valmistamiselle. Pussityypin alkuperä on 1900-luvun alussa euroamerikkalaisten naisten asusteisiin kuuluneissa pusseissa, joissa oli helmirimpsut. Pussista tuli suosittu myös intiaaninaisten parissa, ja he alkoivat valmistaa niitä itse soveltaen koristeluun oman kansansa helmikirjontatyylejä. He käyttävät niitä yhä edelleen osana powwow-asujaan.

Pussin kulttuurista kontekstia tarkasteltaessa sen merkitykset laajenevat henkilöhistoriallisesta esineestä edustamaan alkuperäiskansojen parissa tapahtuneita kulttuurisia muutoksia ja muualta otettuja vaikutteita. Näin Kirstin kukkaro edustaa paitsi Gallen-Kalleloiden Amerikan matkaa myös alkuperäiskansojen kulttuureihin tulleita vaikutteita ja uusien esinetyyppien omaksumista ja sopeuttamista oman kansan perinteisiin.

Esineiden kertomaa

Tämä katsaus Gallen-Kallelan Amerikan tuliaisiin ja laajemmin esineiden ihmeelliseen maailmaan osoittaa, että esineet voivat itse asiassa kertoa meille paljonkin. Ihminen ei ole ainoa, joka käyttää esineitä. Ihminen kuitenkin eroaa muista eläimistä siinä, että me annamme niille merkityksiä. Esineiden merkitykset muodostuvat niiden suhteista tekijöihinsä ja omistajiinsa, toisiin esineisiin sekä muuhun niitä ympäröivään kulttuuriseen todellisuuteen. Esine ei ole merkittävä sellaisenaan, vaan se saa merkityksen kontekstin kautta. Merkitys voi tulla joko käyttötarkoituksen tai symboliarvon takia.

Esineiden luonteeseen liittyy niiden suhteellinen pysyvyys, ne voivat siirtyä ajassa ja paikassa. Esine voidaan siirtää alkuperäisestä ympäristöstään kokonaan uuteen kontekstiin, ja se voi saada hyvinkin erilaisia merkityksiä elinkaarensa aikana. Esineen merkitysten kerrostuneisuus löytyy tarkastelemalla sitä eri näkökulmista ja eri konteksteissa sen elinkaaren aikana. Ensimmäisen merkityksen antaa aina sen valmistaja: miksi esine ylipäätään on valmistettu. Tämän jälkeen sillä voi olla erilaisia merkityksiä eri aikoina, mutta myös useita merkityksiä samanaikaisesti. Yhdelle se on matkamuistoksi ostettu koristeltu pussi, toiselle kukkaro rahoja varten, kolmannelle esimerkki alkuperäiskansojen käsityöperinteistä, neljännelle muistutus kulttuurien dynaamisuudesta. Esine ei enää olekaan vain esine.

Riku Hämäläinen

Riku Hämäläinen on filosofian tohtori ja dosentti, joka toimii Historiafoorumin yliopistotutkijana.