Mitä johtajat ja näyttelijät oppivat toisiltaan?

22.3.2022 0 Like 0 kommenttia

Vuorovaikutustyöpaja auttoi osallistujia irti tutuista rutiineistaan kohti uusia toimintamalleja. Samalla se tuotti aineistoa tutkimukseen vastavuoroisesta oppimisesta.

Mitä tapahtuu kun bisnesjohtajat, ohjaaja ja ammattinäyttelijä laitetaan yhdeksi päiväksi samaan työpajaan?

No, sehän oli varmasti ihan hirveätä draamaa?

No ei oikeastaan. Ilmassa oli paljon jännitystä, kun toisilleen vieraat ihmiset tupsahtivat päiväksi vetämääni teatterilliseen valmennustyöpajaan. 

—-

Olen tutkijana äärettömän kiinnostunut vastavuoroisesta oppimisesta. Opimme toisilta ihmisiltä; heidän sanomisistaan, kokemuksistaan, maneereistaan jne. Ihailemme heidän suoritustaan tai opimme heidän virheistään. Erityisen kiinnostavaa vastavuoroisen oppimisen tutkiminen on tilanteissa, joissa ihmisiä tulee täysin eri aloilta. Tällöin ihmiset ovat eri tavoin ajattelevia ja toimivia jo ihan ammattirutiinien ja alan toimintatapojen vuoksi. Näissä tilanteissa altistumme uudenlaiselle ajattelulle. Vanhat totuutemme eivät enää päde. 

Päätin tutkijana kokeilla uutta aineistonkeruumetodia. Julkaisin LinkedInisissä ja Facebookissa ilmoituksen, jossa etsittiin yksityiseltä sektorilta ammattijohtajia ilmaiseen valmennukseen. Samalla julkaisin toisen ilmoituksen, jossa hain ammattinäyttelijää ilmaiseen kokeiluun ja valmennukseen. Pieni ryhmä saatiin kasaan varsin nopeasti. Valitsin ryhmään johtajia eri toimialoilta, mm. elintarviketeollisuudesta, juristitaustaisen johtajan, HR:n ja IT-johtajan. Mukaan valikoitunut näyttelijä ei ollut tehnyt vastaavanlaista aiemmin, joten hän pääsi kokemaan improvisaatiota tilanteissa, joissa vastanäyttelijä olikin maallikko. 

Ohjasin osallistujia eri johtamis- ja vuorovaikutustilanteissa. Pohdimme ja keskustelimme, mitä näimme ja koimme. Ohjaaja-valmentajana näin, millaisia opittuja rutiineja osallistujilla oli tietyissä vuorovaikutustilanteissa. Niitä oli todella helppo muuttaa ja testata ohjauksen alla. Paikalla oli lisäkseni videokuvaaja, taltioimassa tilanteita osallistujien erillisiä haastatteluja varten.

Valmennuspäivän jälkeen istuin alas kunkin henkilön kanssa  ja haastattelin osallistujia heidän kokemuksistaan. Keskustelun lomassa kävimme läpi videoaineistoa. Tarkoituksena oli analysoida osallistujien reaktioita ja vuorovaikutusta toisen henkilön kanssa. Tästä haastattelumateriaalista koostui tutkimukseni aineisto. 

Mitä osallistujat sitten oppivat? Yksi ammattijohtaja esimerkiksi huomasi olevansa liian asiaorientoitunut ja hän sai vuorovaikutukseensa enemmän ihmislähtöisyyttä ja työkaluja osallistaa tiimiläisiä. Näyttelijä huomasi olevansa kohtauksissa vastanäyttelijää peesaava tyyppi, joka ei aktiivisesti itse vienyt tilannetta eteenpäin. Tietynlainen pehmeys toimi häntä vastaan. 

Ammattijohtajan ja ammattinäyttelijän opit olivat tässä kohtaa toistensa peilikuvat. Esimerkki voi vahvistaa stereotyyppistä kuvaa kylmistä johtajista, mutta tästä ei kuitenkaan ollut kyse. Yksikään valmennettavista ei ollut kylmä. Osa vaan keskittyi enemmän asiasisältöihin. Toiset olivat luontevia vuorovaikuttajia. Jokainen oppi omista lähtökohdistaan. 

Tällaisen työpajan tuloksena osallistujilla on varmasti paljon konkreettisia muistikuvia tilanteista, omia tulkintoja ja reflektoivia ajatuksia muilta. He ovat altistuneet, paljastuneet, saaneet luottamusta ja laittaneet itsensä likoon,  muokanneet totuttuja asioita ja luoneet uusia rutiineja. Minä puolestaan sain tutkijana aineistoa tutkimukseeni, ja kirjoitan parhaillaan artikkelia vastavuoroisesti oppimisesta näitä aineistoja analysoiden. Vastavuoroisessa vuorovaikutussuhteessa oleminen on tärkeää, sillä löydämme sieltä aina jotain uutta.

Kiitos Työsuojelurahastolle tutkimukseni tukemisesta. Lue lisää hankkeesta “Vastavuoroinen oppiminen teatterin ja työelämän välillä”.

Kiitos Taideyliopistolle tuesta kuvaajan palkkaamiseen.

Kirjoittaja

Satu-Mari Jansson on työyhteisövalmentaja ja palvelumuotoilija. Hän tekee postdoc-tutkimustaan affilioituneena Taideyliopistoon.