Rakastavaiset marionettiteatterissa – Tuomiokirjat menneisyyden arjen kuvaajina

22.1.2025 0 Like 0 kommenttia

Mari Välimäki kertoo blogissaan porvarisperheen tyttären Kerstin Klangin ja yliopisto-opiskelija Sveno Lyrellin marionettiteatterivierailusta ja sen seurauksista. 1600-luvun tapaamisesta ja seurustelukulttuurista kirjoittaja on saanut tietoa tutkimalla tuomiokirjoja.

Kesällä 1684 porvarisperheen tytär Kerstin Klang odotti, että yliopisto-opiskelija Sveno Lyrell tulisi hakemaan häntä katsomaan marionettiteatteria, joka esiintyi Uppsalassa. Sveno oli riiannut Kerstiniä jo pidempään ja pari oli tapaillut salaa muun muassa muiden ollessa kirkossa. Yhteisistä tapaamisista pari sopi kirjelappusten avulla, juoksupoika toimi viestinviejänä parin välillä. Viimein Sveno saapui ja toi mukanaan sokeria ja rusinoita teatteriesitystä varten. Herkut olivat lahja Kerstinille. Teatteriesityksen jälkeen Sveno ja Kerstin kävelivät kaupungilla ja päätyivät Svenon vuokraamaan huoneeseen. Myöhemmin Kerstin kertoi, että hän tuli raskaaksi tuona iltana.

Kerstin Klang ja Sveno Lyrell elivät 1600-luvun Uppsalassa ja vaikka tiedämme heidän lähetelleen toisilleen kirjelappusia, eivät nämä kirjeet ikävä kyllä ole säilyneet. Parin tarina on tavoitettavissa ainoastaan Uppsalan yliopiston konsistorin pöytäkirjoista. Huomattuaan olevansa raskaana Kerstin yritti saada Svenon avioitumaan kanssaan. Hän vei asian Uppsalan yliopiston konsistoriin, jonka tuomiovallan alle Sveno opiskelijana kuului. Uuden ajan alun yliopistojen privilegioihin kuului oma tuomiovalta, jonka alle kuuluivat professorien ja heidän perheidensä ja palvelusväkensä lisäksi opiskelijat.

Kerstinin oikeuksiin naisena puolestaan kuului hakea oikeutta, kun mies oli ensin luvannut avioitua hänen kanssaan ja sitten saattanut lapsen alulle. Tämä oikeus naisille myönnettiin vuoden 1686 Kirkkolaissa, mutta oli tunnettu käytäntö jo ennen sitä. Jos mies hylkäsi naisen, jolle oli luvannut avioliiton ja jonka kanssa hän oli saattanut alulle lapsen, syyllistyi hän avioliittolupauksen rikkomiseen. Ruotsalaisen avioliittolainsäädännön mukaan avioliittolupauksen toisilleen joko virallisesti eli todistajien läsnä ollessa tai ihan vain kahden kesken antanut ja yhdessä maannut pari, oli naimisissa. Kirkollisesta vihkimyksestä tuli pakollinen vasta 1700-luvun alkupuolella.

Jos mies ei suostunut avioitumaan loukkaamansa naisen kanssa, sai hän rangaistukseksi sakot sekä kirkossa toimitettavan häpeärangaistuksen. Lisäksi yliopisto-opiskelijat erotettiin yliopistosta määräajaksi. Miehen tuli myös korvata naiselle aiheuttamansa häpeä sekä elättää suhteesta syntynyttä lasta kolmivuotiaasta noin kuusivuotiaaksi.

Sveno Lyrell olisi voinut välttää laajat rangaistustoimet sekä korvaukset, jos hän olisi avioitunut Kerstin Klangin kanssa. Asiaa koitettiin ensin sovitella parin välillä ja Svenolta kysyttiin, avioituisiko hän Kerstinin kanssa, mutta Sveno ei siihen suostunut. Niinpä parin välisestä tapauksesta aloitettiin laajat tutkimukset: mitä parin välillä oli oikeasti tapahtunut, mitä he olivat tehneet, koska ja missä, entä ketkä olivat olleet läsnä.

Kerstinin velvollisuus oli osoittaa yliopiston konsistorille, että Sveno oli luvannut hänelle avioliiton ja että pari oli todella maannut yhdessä. Kerstin kuvasi itse parin välistä suhdetta laajasti konsistorille ja lisäksi hän toi tuomioistuimeen ihmisiä todistamaan parin välisestä suhteesta. Kerstin tiesi jo ennen oikeuteen päätymistä, miten varmistaa tarvittavat todisteet Svenoa vastaan, jos mies vaikka sattuisi kieltäytymään avioliitosta hänen kanssaan. Kirkko opetti naisia olemaan varuillaan ja hankkimaan kunnon todisteet avioliittolupauksista. Kerstin muun muassa järjesti niin, että eräänä aamuna piika tuli tavallista aiemmin hänen huoneeseensa ja näkin Svenon Kerstinin sängyssä ennen kuin mies ehti luikkia paikalta.

Kiitos Uppsalan yliopiston konsistorin laajan tutkinnan ja sen aikana käytettyjen puheenvuorojen, me nykytutkijat pääsemme perille 1600-luvun seurustelukulttuurista sekä esimerkiksi siitä, että Uppsalassa saattoi seurata vuosisadan lopulla nukketeatteriesityksiä ja että siellä käytiin ikään kuin treffeillä viettämässä yhdessä aikaa ja näyttäytymässä muille. Nämä ja muut tiedonmurut ihmisten arjesta eivät ole useinkaan tuomioistuimissa käsiteltyjen tapausten pääosassa, mutta kun muruja löytää useita ja niitä tarkastelee aikalaiskontekstissa, ne kertovat paljon.

Tuomiokirjat voivat siis kertoa menneisyydestä paljon, mutta niille pitää usein antaa aikaa ja niiden kanssa tulee työskennellä kärsivällisesti. Nykyään tuomiokirjojen tutkimusta helpottavat muun muassa Kansallisarkiston tarjoamat työkalut, joiden avulla tuomiokirjoja voi lukea koneellisesti. Yksi erinomainen esimerkki tästä on Tuomiokirjahaku, jolla voi tehdä sanahakuja 1800-luvun tuomiokirja-aineistoon. Hakuja voi tehdä ihmisten, paikkakuntien tai esimerkiksi rikosnimikkeiden perusteella. Vanhempien aineistojen kuten 1600-luvun tuomiokirjojen lukemisessa voi hyödyntää Kansallisarkiston tarjoamaa tekstintunnistustyökalua.

Mari Välimäki
marivaz@utu.fi

Mari Välimäki työskentelee Turun yliopiston Suomen historian oppiaineessa tutkijana ja on erityisesti perehtynyt uuden ajan alun yliopisto-, perhe- ja sukupuolihistoriaan. Hän luennoi tuomiokirjoista Taideyliopiston tutkimusinstituutin Torstaifoorumissa syksyllä 2024. Jos historiallisista lähteistä pitäisi valita lemppari, se olisi Mari Välimäellä luonnollisesti tuomiokirjat.

Kirjallisuutta

Välimäki, Mari (2018). Rakkauden käytännöt: opiskelijat ja salatut kihlat 1600-luvun Turussa ja Uppsalassa. Historiallinen Aikakauskirja, 116 (3), 246–257.