Vastauksia avoimeen hakuun #4
Sara Kovamäki
Ikkunasta heijastuva taipuisa valonsäie sokaisee hetkeksi. Välkkyvät jälkikuvat pikselöityvät-haihtuvat-liukenevat kukin tavallaan, jotkut poksahdellen kuin saippuakuplat omassa tahdissaan – maisemassa, jota eroosio ja tunnepitoiset purkaukset ovat moukaroineet näyttävästi ja toisinaan näkyviä jälkiä jättämättä iankaiken.
Palaneen käryä voi aikojenkin päästä haistaa. Suolainen vesi silmissä enteilee lähtöä toisaalle. Hiljainen tyhjyys on luotettava seuralainen, kun sen oppii tuntemaan.
Lasken kuvat hetkeksi silmistäni.
Olen vieraalla maalla, luen kuvia toisin enkä ymmärrä kieltä. Täällä kaikki on eletyn siivilöimää. Asfaltin halkeamasta kasvavan ratamon suonissa sykkivä lehtivihreä pumppaa rytmikkäästi uutta solukkoa kohti valoa. Maan uumen tärähtelee sen voimasta eikä ole vaihtoehtoja, saati epäilystä kuin tanssia samassa tahdissa sen kanssa.
Vera Nevanlinna
Minä liikutan ihmisiä. Minä liikutan vauvoja ja vanhempia, lapsia, senioreita, tanssin ammattilaisia ja ammattiin opiskelevia. Liikutan ja ohjaan heitä näkemäänitsensä ja toisensa lempeydellä, koittaen hyväksyä sen, mitä nyt on. Ei sen enempää eikä vähempää.
Iina Taijonlahti
Praktiikkani nojaa protooppiseen tulevaisuudenkuvaan. Protopia tarkoittaa, että tulevaisuus on parempi tänään kuin eilen ja voin itse vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää, kuulostaa ja tuntuu. Ajattelen, että tulevaisuuden ennustaminen on todennäköisyyksien lisäksi myös kokemuksellisuutta ja intuitiivista tietoa.
Praktiikkani keskittyy ruumiin ja teknologian välisyyteen. Kysyn, mikä on orgaanista ja mikä mekaanista. Sulaudun jollain tapaa MacBook Airini kanssa yhteen kirjoittaessani tätä tekstiä. Toistaiseksi päätökset teen kuitenkin minä. Ehkä tulevaisuudessa MacBook Airini kirjoittaa tämän tekstin, kun olen unessa. Onko tämä dystooppinen vai utooppinen ajatus? Kysymykseen on vaikea vastata. Riippuu millaisessa yhteiskunnallisessa, sosiaalisessa ja poliittisessa tilanteessa elämme ja mitkä ovat arvomme tuossa maailmassa.
Worldmaking and Contemporaneity – 40 years of higher education in Dance and Choreography
This bilingual publication (Finnish/English) collects and extends traces of a seminar that took place October 23rd at the Theatre Academy (Teak) University of the Arts Helsinki. The seminar was held on the occasion of Teak´s 40th anniversary of higher art education in dance and choreography. Seminar focus was on worldmaking and contemporaneity in dance and choreography in higher art education.
The publication aims at opening the potential for dialogue and conversation about dance and choreography pedagogy in higher art education with a local and international body of readers. Hence the publication may be seen as an opportunity for conversation about dance and choreography training in higher art education beyond the day of the festivity of the 40th anniversary.
Latest posts
Follow blog