Rita Heino, Salli Berghäll, Nina Numminen, Jan-Peter Kaiku: Toiminnan mahdollistaminen ja tukeminen

Opetuksen ja taiteellisen toiminnan suunnittelemiseen ja järjestämiseen yliopistokontekstissa liittyy monenlaista eri toimijoiden yhdessä ja erikseen tekemää työtä. Sitä tehdään ennen toiminnan alkamista, sen aikana ja jälkeen. Tämä työ ei välttämättä näy opiskelijoille tai opettajille mutta antaa heille mahdollisuudet keskittyä olennaiseen, eli oppimiseen opetustilanteissa ja taiteellisessa toiminnassa. Usein sanotaan, että tämä työ on onnistunut, kun se ei näy. Silloin kaikki asiat sujuvat kuten pitää.   

Erivaiheisen hallinnollisen työn eetoksena on toiminnan mahdollistaminen ja tukeminen. Se perustuu ennakointiin, tekemiseen, arviointiin ja jatkuvaan kehittämiseen. Tanssitaiteen, Tanssijantaiteen ja Koreografian koulutusohjelmissa koordinaattori, tuottaja ja suunnittelija ovat ne henkilöt, jotka säännöllisesti ja koko opintojen ajan tekevät läheistä yhteistyötä opettajien ja opiskelijoiden kanssa.  

Hallinnollisen työn tehtävänimikkeet ja roolit ovat 40 vuoden aikana muuttuneet ja painottuneet eri tavoin, tilanteen ja toimintaympäristön vaatimusten mukaisesti. Hienoa niissä on alusta asti ollut se, että ne tehdään läheisessä yhteistyössä opettajien ja opiskelijoiden kanssa, yhteistä päämäärää kohti. 

Koska puhumme oppimisesta erilaisissa tilanteissa opintojen aikana, yksilöinä ja osana ryhmää, ei kaikki voi olla aina täysin ennakoitua ja valmista. Se, että meidät instituution edustajina altistetaan uusien ajatusten, ideoiden ja toimintatapojen äärelle, on myös hallinnollisella puolella merkityksellistä. On rikkautta saada työskennellä yhä uusien vuosikurssien, vaihtuvien vierailevien opettajien ja oman opetushenkilökunnan kanssa pohtien ratkaisuja ja parhaita tapoja viedä prosesseja eteenpäin sekä olla tukemassa käytännön työssä. Opetussuunnitelmiin sisältyvät taiteellisen työskentelyn tiiviit ajanjaksot haastavat heittäytymään prosessinomaiselle tekemiselle. Instituution luomien raamien sisällä on mahdollistettu myös uima-altaita ja kynttilämeriä sisältäviä teoksia sekä tuhansien kilojen saviperformansseja. Kaikesta tästä on opittu molemmilla puolilla näyttämöä. 

Alussa tanssin ja koreografian ohjelmat toimivat omissa tiloissa, suhteellisen itsenäisesti, kunnes vuonna 2000 muutettiin muiden koulutusohjelmien kanssa yhteisiin toimintatiloihin. Yhteen tuleminen muutti toimintaa monin tavoin. Se lisäsi yhteistyötä läpileikkaavasti ja vaati uudenlaista ennakointia, koordinointia ja sopimista. Kun Taideyliopisto perustettiin vuonna 2013 yhteistyötahot lisääntyivät entisestään. 

Tällä hetkellä strategiset tavoitteet ohjaavat toimintaa ja kytkevät yliopistoa, akatemioita ja koulutusohjelmia eri tavoin niin tavoitteisiin kuin toimintaympäristöön. ”Juhlimme rihmastoa, ei sientä!” tiivisti rehtori puheessaan Taideyliopiston 10 vuotisjuhlassa. Akateemisessa sekä hallinnollisessa työssämme voimme nähdä yhteisenä tavoitteena tämän rihmaston vaalimisen ja vahvistamisen.