Sanna Myllylahti: Joitain huomioita kansainvälisyydestä  

24.9.2023 0 Like 0 kommenttia

Minua pyydettiin kirjoittamaan kansainvälisyydestä Teatterikorkeakoulun tanssikoulutuksen 40-vuotisjuhlan kunniaksi. Epäröin, koska en ole loppujen lopuksi varma, mitä kansainvälistyminen oikeastaan tarkoittaa, mutta lupaan kirjoittaa henkilökohtaisia huomioita.   

Siitä lähtien, kun aloitin työni Tanssitaiteen lehtorina Teatterikorkeakoulussa, yksi tehtävistäni on ollut ylläpitää jo aiemmin luotuja kansainvälisiä suhteita sekä etsiä uusia strategisia vaihtokumppaneita tanssin koulutuksen kehittämiseksi. Tämä on tuntunut minusta varsin luonnolliselta, sillä olen asunut ja työskennellyt kaksikymmentä vuotta freelance-taiteilijana Amsterdamissa, yhdessä Euroopan kulttuurin metropoleista.  

Tätä kirjoittaessani osa BA-opiskelijoistamme suorittaa vaihto-opintoja Berliinissä, Amsterdamissa ja Zagrebissa ja vastaavasti tanssitaiteen koulutusohjelmassa vierailee yksi vaihto-opiskelija Islannista. Tämän syksyn aikana koulutusohjelmassa on ollut jo useita kansainvälisiä opettajia, mm. Senegalista ja Sveitsistä, lokakuussa saapuu vieraileva opettaja Liettuasta ja syksyn lopuksi korealainen yhteistyöyliopistomme tuo osan opiskelijoistaan esiintymään Suomeen, ja vierailun yhteydessä järjestämme yhteisen työpajan heidän ja Tanssitaiteen koulutusohjelman opiskelijoille.    

Eurooppalaisen verkoston kanssa jonkinasteista vaihtoa tapahtuu nykyään siis lähes päivittäin. Haluamme avata koulutusohjelmassamme myös uusia näkökulmia tanssin koulutukseen luomalla yhteistyötä Euroopan ulkopuolisten yliopistojen kanssa ja joitakin uusia kumppanuussopimuksia valmistellaan parhaillaan Etelä-Amerikan ja Oseanian yliopistojen kanssa.  

Kansainvälistyminen on asetettu myös yhdeksi Taideyliopiston strategian päätavoitteista.   

Huomio 1  

Kun kuulen sanan kansainvälinen en ajattele valtioita, rajoja ja rajojen ylityksiä, en edes eri kieliä.    

Ajattelen niiden ihmisten nimiä, jotka olen tavannut.  

Koetan ajatella heistä jokaista erikseen ja huomaan että se vie aikaa.   

Yritän taas koota ajatuksiani ja jään heti alussa jumiin yrittäessäni löytää sanan INTERNATIONAL merkityksiä.  Mitä se todella tarkoittaa? Miten se pitäisi määritellä?   

Googlaan INTER ja NATION sanoja etsiessäni niiden etymologiaa ja mahdollisia merkityksiä, jotka voisivat avautua kielen kautta. Oxford-sanakirja ehdottaa:  

INTER = välissä, joukossa  

NATION = suuri joukko ihmisiä, joita yhdistää yhteinen syntyperä, historia, kulttuuri tai kieli ja jotka asuvat tietyssä maassa tai alueella  

Huomio 2  

Huomioni kiinnittyy väliin.  

Millainen paikka se on, tämä paikka kansojen välissä?  

Voisiko INTER-NATIONAL olla väliavaruuden kansalainen?  

Tunnistan tämän tilan. Huomautan myös: englanti ei ole äidinkieleni.  

Uteliaisuuteni muita kulttuureja kohtaan johdatti minut opiskelemaan tanssia ulkomaille, ensin vuodeksi Tukholmaan ja myöhemmin Hollantiin, jonne jäin asumaan opintojeni jälkeen. Opiskeluaikanani 1992-1996 Amsterdam oli tärkeä kansainvälisen nykytanssin keskus ja sinne virtasi opiskelijoita kaikkialta maailmasta. Opiskelutovereideni joukossa oli vain muutamia hollantilaisia opiskelijoita, me kaikki muut olimme ulkomaalaisia.  Tutustuessamme toisiimme, opimme myös tuntemaan toisia kulttuureja ja kohtasimme sitä kautta asioita, ideoita, joihin emme olleet koskaan aiemmin törmänneet. Me kaikki jaoimme yhteisen halun elää elämäämme ammattitanssijoina.  

Huomio 3  

Istun keittiössäni tietokoneen näytön edessä. Ikkunasta tulevat syysauringon säteet lämmittävät kasvojani. Yhdellä klikkauksella tietokoneeseen avautuu uusi ikkuna, ja huomioni siirtyy jälleen toiseen ulottuvuuteen, toiseen todellisuuteen, elämään, joka tapahtuu jossain muualla. Ruudulla kollegani Hyoung-min Soulista hymyilee ja alkaa puhua….  

En olisi voinut kuvitella tällaista yhteyttä, kun lähdin Suomesta vuonna 1991. Ruudun äärellä kaksi erilaista todellisuutta yhdistyvät kehossani. Olen tässä sekä siellä. Kuinka kuvailla tätä NYT aikaa?  

1990-luvulla Amsterdamin tanssiyhteisö oli elinvoimainen, monipuolinen ja taiteellisesti erittäin edistyksellinen. Mutta se tunne mikä jäi minulle tärkeimmäksi, oli YHTEISÖ – olimme siellä YHDESSÄ.  

Opiskelu ja elämä monikulttuurisessa ympäristössä ei ollut helppoa useiden totuuksien, uskomusten ja tapojen keskellä, mutta samanaikaisesti eri kulttuurien rinnakkaiselon haasteet avasivat uusia ajattelutapoja, uusia tapoja nähdä ja olla maailmassa. Mailla voi olla rajoja, mutta erilaiset kulttuurit leijuivat sisään suoraan ulko-ovistamme ja sekoittuivat jokapäiväiseen elämäämme ja taiteen tekemiseen.  

Elimme tuolloin aikaa ennen Euroopan unionia – kaukana nopeista yhteyksistä, tietokoneista, internetistä ja matkapuhelimista. Laskimme valuuttakursseja Hollannin guldeneista Suomen markkoihin ja Ranskan frangeihin, lähetimme käsin kirjoitettuja kirjeitä vanhemmillemme ja odotimme monia viikkoja, että paketit saapuisivat kotoa.  

Kansakunnan käsite tuo helposti mieleen ajatuksia maasta, maista, alueista, rajalinjoista ja passitarkastusriveistä. Vuosi toisensa jälkeen rajoja ja niiden käytänteitä on tehty ja muutettu uudelleen.  Rajoja on ylitetty sekä vapaasti että salaa. Euroopan sisällä rajat ovat avautuneet, ihmisten ja tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta on tullut melkein arkipäivää, mutta kuinka pitkällä oikeastaan olemme kansainvälisen yhteisön rakentamisen ajatuksessa?  

Opiskelijat ovat vallanneet työpaikkani alakerran ja protestoivat hallituksen opiskelutukien leikkauksia vastaan. He ovat pystyttäneet telttoja katetulle sisäpihalle, joissa he nukkuvat.  Kansainvälisten opiskelijoiden asiat ovat vahvasti esillä, sillä hallituksen suunnitelmat rajoittavat heidän liikkumis-, olemassaolo-, asumis- ja opiskeluoikeutta Suomessa.  

Tässä hetkessä ymmärrän kansainvälistymisen olemassa olevan yhteisön laajentumisena. Siinä ollaan valmiit avoimeen, toisiaan kunnioittavana vuoropuheluun ja yhteistyöhön. Maailmassa, joka on täynnä vihapuhetta, väärää tietoa, polarisaatiota, nationalismia ja natsismia, kansainvälistymisen pitäisi olla avoimuutta, siltojen rakentamista ja yhteistyötä.  Tässä ajassa kohtaamamme ongelmat eivät ole kansallisia, ne ovat kansainvälisiä, ja tarvitsemme koko kansainvälisen yhteisön sen taakse. Kansainvälistyminen ei saisi olla itsekästä oman edun ajamista, vaan suuntautumista globaaliin kansalaisuuteen, jossa kaikilla ihmisillä on kansalaisoikeudet, oma ääni, toimijuus ja keskinäinen kunnioitus. TAIDE voi vaikuttaa tähän suuresti.  

Kansainvälistyminen ei tapahdu itsestään. Se on kovaa työtä. Siihen tarvitaan rakenteita, jotka tukevat ja tekevät tilaa liikkumiselle, siltoja rajojen ylittämiseen sekä myös liikkeelle asetettujen rajojen väleihin. Kansainvälistyminen kertoo yhteistyöstä ja uteliaisuudesta, halusta jakaa muiden kanssa, tavata ja vaalia erilaisuutta, moninaisuutta ja monimuotoisuutta. Se on yritys ymmärtää monia tapoja olla ja nähdä maailmaa, mahdollisuus oppia, olla olemassa ja elää yhdessä.  

Se voisi olla myös väylä tilaan, jota emme vielä tunne. Tuntematon alue, jolla ei ole rajoja, mutta potentiaalia uuden ilmaantumiselle, välisyyksissä.