Simo Kellokumpu & Leena Rouhiainen: Kaksiosainen Zoom-keskustelu maailmasta ja aikalaisuudesta #2

3.10.2023 0 Like 0 kommenttia

Tauko on päättynyt. Zoom keskustelu L:n ja S:n välillä jatkuu:  

S: Niin. Vien tämän nyt koulutuksen kysymyksiin, koska tästä avautuvat runsaat maastot myös sitä ajatellen. Olen huomannut, että tohtorikoulutuksen viiden vuoden prosessi oli minulle tällaisen maaston johdannollinen läpikäynti, jossa esiin nousseet käsitteet sekä teemat ja aihiot ehtivät läpäistä ja materialisoitua ruumiin ja praktiikan. Vasta hiljattain post.doc projektin aikana tohtoriprosessinkin massat ovat kuitenkin liikahdelleet niin että pystyn tarkemmin jäsentämään ja sanoittamaan esimerkiksi opetukseeni sen mistä prosessissani on ollut kysymys. Mitä tämä sinussa herättää?

L: Yleisesti ottaen tohtorikoulutusta ohjaa se, että siellä on mahdollisuus tarttua itseä hiertävään taiteeseen liittyvään problematiikkaan… Sinä jäädyit, oletkohan sinä siellä vielä, kuuletkohan sinä minua?

S: (näyttö jäätynyt): Olen joo kuulen hyvin

L: ..ja antaa sen ohjata ja tarjota sille ympäristö ja tukirakenne, jossa voi uppoutua syvenevästi tällaisen prosessin äärelle. Palautteen perusteella tämä on ollut taiteellisen tutkimuksen tohtorikoulutuksen tärkeintä antia.

S: (näyttö toimii)

L: Mielestäni kuvasit sitä, että kuinka käsitteet ovat ruumiillisia. Praktiikasta voi syntyä käsitteitä, mutta myös muut käsitteet ruumiillistuvat praktiikkaan. Kyseessä on kaksisuuntainen suhde. Tohtorikoulutuksessa pohdiskelevan tekemisen kautta on tarkoitus kehittää sitä taiteen aluetta, jolla toimii.

S: Huomaan ja tunnistan tämän siinä, että oma puhuntani ja tuntoni juuri tästä dynamiikasta on muuttunut, tarkentunut ja juurtunut. 

L: Ja on hyvä huomioida, ettei mikä tahansa käsitteellinen keskustelukumppani sovi praktiikalle, vaan se kutsuu esiin jonkun tietyn teoreettisen vuoropuhelukumppanin. Kun vuoropuhelua sitten käydään, se syventää molempia osapuolia vastavuoroisesti.

S: Tohtorin tutkintoon johtaneessa projektissani keskeisiksi vuoropuhelukumppaneiksi nousivat lukemisen teoriat ja se oli minullekin jossain määrin yllättävää. Itse asiassa näkevänä tiettyyn kulttuuriseen kontekstiin kuuluvana ihmisenä huomioni kiinnittyy nytkin siihen miten tätä tekstiä lukiessa silmäni liikkuvat vasemmalta oikealle ja mitä lukiessa oikeastaan tapahtuu.

L: Tekstillä on myös affektiivinen vaikutus eli kieli on ruumiillista myös sillä tavalla.

(Hiljaisuus. S etsii seuraavaa kysymystä)

S: Haluaisin kuulla ajatuksiasi taiteellisen tutkimuksen koulutuksen haasteista ja mahdollisuuksista sekä siitä millaisena näet taiteellisen tutkimuksen koulutuksen tulevaisuuden Taideyliopistossa?

L: Melko todennäköinen yliopistollinen haaste on, että opetusministeriö jossain vaiheessa asettaa 3-4 vuoden tavoitetutkintoajan. Tohtorikoulutuksen opetussuunnitelmaan kuuluu nyt tarkastettavat 1-3 taiteellista osaa sekä sen lisäksi kirjallinen kommentaari. Kun tohtorikoulutettavat ovat hyvin kunnianhimoisia työnsä suhteen tämä mahdollinen aikaraami voi aiheuttaa haasteita. Edelleen haasteena on myös yliopistossa toteutettava. taiteellisen tutkimuksen yhteydet taiteen kenttään ja muuhun akateemiseen maailmaan.  Tähän liittyy yhteinen pohdinta siitä, miten taiteen kentällä tapahtuva taiteellinen tutkimus voisi käydä vuoropuhelua yliopistossa tapahtuva taiteellisen tutkimuksen ja kuinka ne tukevat toisiina. Tarvittaisiin vielä taiteellisen tutkimuksen erityisyyden yleistajuista lobbaamista ja ehkä myös hanakampaa hakeutumista yhteistyöhön muun akateemisen maailman kentän kanssa.

S. Kyllä, mutta oman kokemukseni perusteella paljon on jo tapahtunut hyvää, jos ajattelee viimeistä 10 vuotta. Taiteen kenttä tunnistaa taiteellisen tutkimuksen jo paljon paremmin ja taiteellisen tutkimuksen tapahtumat ovat taiteen kentän toimijoiden ulottuvilla. 

L: Yksi positiivinen seikka on se, että taiteellinen tutkimus on jo osa kokonaiskeskustelua TeaKissa eli jo BA -tasolla tutustutaan taiteelliseen tutkimukseen. Valmiuksia hakea tohtorikoulutukseen rakennetaan lisää MA -tasolla ja monesti tohtorikoulutuksen hakijat ovat jo hyvin pitkällä väitöstutkimusprosesseja ajatellen. Kiinnostavaa on, että tietokäsitykset ovat muuttumassa vahvemmin kohti affektiivisten, kehollisten, yhteistoiminnallisen ja situationaalisten tiedonmuodostusten tapojen tunnustamista. Näissä taiteellisella tutkimuksella on annettavaa. Yhteistoiminnallisissa tutkimusprosesseissa on mahdollista luoda tilaa kokemusasiantuntijoille kontribuoida tiedontuotantoon, varsinkin jos ja kun jalkaudutaan moninaisiin sosiaalisiin konteksteihin. Tällainen liikahdus myös muuttaa käsitystä siitä mitä tutkija tekee ja mikä tutkija on. Seuraan kiinnostuneena mihin tällainen juonne voi kehittyä. 

S: Sama koskee mielestäni taiteilijaa. Pohdimme jatkuvasti millaisia työelämävalmiuksia taiteilijakoulutukseen tulisi sisältyä. Millaiseen maailmaan taiteilija siitä näkökulmasta astuu opintojen jälkeen? Koin, että tohtorikoulutus antoi hyvin laajat taidot toimia työkentällä. Sain esimerkiksi valmiuksia toimia vastuullisissa asiantuntijatehtävissä, joissa tarvitaan kykyä pohtia asioita monista eri näkökulmista ja taitoa tunnistaa olennainen tieto.

L:  Tohtorikoulutus vahvistaa jäsentelyn ja reflektoinnin taitoja myös taiteen mediumin ulkopuolella.

S: Kyllä. Hmm, aika juoksee (katsoo ruudulla olevaa kelloa). No vielä viimeiseksi haluaisin kysyä mitä tutkimustoiminnan kehittämiselle kuuluu TeaKissa?

L: Taideyliopistoon perustettiin vuoden alussa uusi yksikkö, jonka nimi on Taideyliopiston tutkimusinstituutti. Sen tehtävänä on kehittää Taideyliopiston monialaista tutkimusta yhteistyössä yliopiston johdon ja akatemioiden tutkimus- ja tohtorikoulutusyksiköiden kanssa. Sen erityisenä tavoitteena on vahvistaa tutkijayhteisöä ja saada resursseja tutkimukselle. Yliopistomme aiemman Research Hubin kolme tutkimuskeskusta jatkavat tutkimusinstituutin temaattisina tutkimusverkostoina ja olemme kehittämässä monenlaisia yliopiston tutkimusta tukevia toimenpiteitä, mukaan lukien säännölliset yliopiston yhteiset tutkijatapaamiset ja temaattisten tutkimusverkostoja edistämisen prosessi.

S: Kuulostaa hyvältä ja tarpeelliselta, että tätä kautta myös tutkijayhteisöön kuulumista voitaisiin vahvistaa. Koin tohtorikoulutuksen jälkeen putoavani pois tietynlaisesta tutkimusyhteisöstä, ja se sai minut hakeutumaan vierailevaksi tutkijaksi. Tähän liittyy se, että taiteellisen tutkimuksen ja taiteen tekeminen on itselleni yhteydessä toivoon. Toiminnassa on läsnä toivon voima ehkä huomaamattakin. Mitä ajattelet tästä?

L: Joudumme eri aikoina kamppailemaan aina eri tavoin sen eteen, että taide pysyy elävänä, ajankohtaisena ja merkityksellisenä yhteiskunnassa. Kaikille ei ole mitenkään yksiselitteistä se, että tarvitsemme taidetta, mutta joillekin yhteiskunnallisille toimijoille se tietysti on. Me tarvitsemme taidetta, taiteilijoita, taiteilija-tutkijoita, ja taiteen tutkijoita uudelleen suuntamaan taiteen yhteiskunnallista merkitystä ja roolia sekä vahvistamaan ja ylläpitämään taiteen asemaa.

S: Se miten kuvailet tätä kääntyy minulle taiteilijana myös yhteiskunnallisen toivon tarkasteluun ja sen mahdolliseen ylläpitämiseen yhtenä tutkimuksen ulottuvuutena.

L: Hyvä sana tuo toivo. Kirjoitin sen ylös.

(L ja S hymyilevät. Zoom sulkeutuu.)