Simo Kellokumpu & Leena Rouhiainen: 28.8.2023 kaksiosainen Zoom-keskustelu maailmasta ja aikalaisuudesta #1

10.10.2023 0 Like 0 kommenttia

Osallistujat:  

S = Simo (pienessä työskentelykopissa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, näytön tausta sumennettu)

L  = Leena (kotona työpöydän ääressä, näytön tausta sumennettu)

(Zoom avautuu)

S: Hei Leena ja kiitos kun tapaaminen järjestyi! Otin sinuun yhteyttä, koska olen kollegani Jana UnmüSssigin kanssa toteuttamassa tanssitaiteen 40-vuotisjuhlaseminaarin julkaisua. Haluaisin keskustella kanssasi taiteellisesta tutkimuksesta, tohtorikoulutuksesta ja taiteellisen tutkimuksen tulevaisuudesta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, TeaKissa. Meillä ei ole tässä kovin paljon aikaa, mutta olisi mukava käydä läpi tutkimuksen kuulumisia julkaisuumme. 40-vuotisjuhlapäivän teema on Maailma ja aikalaisuus. Aloitetaanko vaikka siitä, että mitä ajatuksia nämä sanat ja niiden yhteen tuominen sinulle herättävät?

L:  Spontaanina assosiaationa ’maailmasta’ tulee mieleen paikka- ja aikasidonnainen spesifi maailma, joka elää globaalissa kontekstissa. Kun nämä kaksi termiä, maailma ja aikalaisuus liittää yhteen, tulee ajateltua, kuinka paljon tällaisia spesifejä asioita ja maailmoja on päällekkäin. Keskeisenä kysymyksenä tähän liittyen nousee esiin se, miten tiedostamme ja tunnistamme näitä päällekkäisyyksiä, ja miten tunnistamme mahdollisia yhteisyyksiä ja eroavuuksia niiden välillä? Monikriisinen maailmamme pakottaa katsomaan omaa positiota suhteessa globaaleihin tilanteisiin.

S: No mitä tämä voisi tarkoittaa taiteessa, esimerkiksi: onko viime vuosina noussut jonkinlaisia erityisiä suuntauksia esiin?

L: Havaintoni mukaan toistakymmentä vuotta ainakin taiteen hybridisaatio on ollut suuntaus, jossa mennään konventionaalisen taiteen medioiden ulkopuolelle, ja jossa lainataan myös toisilta elämänmuodoilta. Niin tehdessä taiteella on monesti poliittinen tarkoitusperä, herättää meidät olemaan uudenlaisissa suhteissa todellisuuteen ja etsimään ratkaisuja visaisiinkin kysymyksiin. Refleksiivisyys ja oman toiminnan positiointi ja suhteisuuden pohtiminen on tässä tärkeää. Sitä nämä sanat yhdessä nostavat esiin.

S: Tunnistan tämän hyvin omassa ja kollegoiden taiteellisessa työssä. Esimerkiksi ekologisten suhteisuuksien pohdinta on tuttuakin maastoa esittävissä taiteissa, mutta pohdin tässä mitkä ovat ne taiteellisen praktiikan keinot, joilla pystyisi tukemaan kykyä tunnistaa ja jäsentää moninaisia erityisyyksiä ja päällekkäisyyksiä? Oma positiointi on varmasti yksi keino ja kontekstuaalinen ja situaationaalinen paikantumisen praktiikka on tärkeää. Suhteisuudet ja päällekkäisyydet tuottavat myös ruumiita ja sen tarkastelu on ehkä myös toimiva näkökulma jäsentää tätä kysymystä tanssin ja koreografian viitekehyksissä. Post.doc projektissani vein ekologisen kysymyksen taiteellisessa työssäni planetaarisesta interplanetaariseen ja yritin spekulatiivisen fiktion kautta selvittää vyyhteä, johon ruumis paikantuu. Miten tällaista monisuhteisuutta, jota maailma ja aikalaisuus yhdessä aiheuttaa, voisi mielestäsi lähestyä?

L: Tulee mieleen ajatus toiseudesta ja toisen kunnioittamisesta. Mitkä ovat ne yhteistoiminnan muodot ja toimijat, joiden kanssa olen tai olen ollut tekemisisissä? Miten ne ovat muokanneet minua ja intressejäni? Ehkä näiden kysymysten kautta avautuvien painotusten ja toimintatapojen tunnistaminen ja näkeminen voisi olla yksi keino. Haluan vielä sanoa, että tämän tarkastelu ei välttämättä tarkoita vain suhteisuutta eläviin olentoihin vaan kaikenlaisiin olosuhteisiin. Millaisia historiallisia jäänteitä kannamme mukanamme, jotka sitten projisoituvat tilaan?  Hyvä on pohtia niin sitä mistä olen kiinnostunut kuin mitä jätän huomiotta, kun fokusoin juuri tähän? Mikä vaikuttaa epäsuorasti tietoisuuden kynnyksellä ja taustalla, mikä vaikuttaa vaikka ei ole tuntuvasti läsnä. Toisin kysyen, mitä fokuksen suuntaaminen sulkee pois? 

S: Oikeastaan tästä nouseekin seuraava kysymys, että mitkä sitten ovat niitä merkityksellisiä asioita? Millaisia teemoja, sanoja, aihioita on viime aikoina ollut esillä taiteellisen tutkimuksen ja taiteen valinnoissa, kierrossa ja kierrätyksessä?

L: Ekologinen problematiikka ja yhdenvertaisuuden haasteet ovat ilmeisiä. Haluaisin tämän lisäksi puhua siitä, että tunnistamme mainitsemani yhteistoimijuuden moninaisia vain taustallakin vaikuttavia ulottuvuuksia, meille voi avautua myös uusia mahdollisuuksia olla ihminen. Mehän tarvitsemme uudenlaisen käsityksen ihmisyydestä, jossa ihmisen arvoa ei mitata suoritusten perusteella eikä materiaaleja pidetä vain tuotannollis-teknisenä, hyväksikäytettävinä asioina.

S: Niin, tämä koskee myös taiteilijuutta ja taiteilijakoulutusta. Millaista uudelleen ajattelua praktisella tasolla tarvitaan, jotta keskustelussamme olevaa vyyhtiä on mahdollisuus avata, purkaa ja reitittää uudelleen? Päällekkäisyys ja monisuhteisuus luo hitaasti tunnistettavaa liikkuvaa massaa, joka osaltaan muodostaa taiteen tekemisen ontologisen alustan. Jos tätä massaa yritetään taiteessa reitittää uudelleen, mitä se aiheuttaa praktiikassa niin henkilökohtaisella kuin institutionaalisella tasolla? Kyse on minusta uudenlaisesta ekologisesta ja ekonomisesta järjestäytymisestä. 

L: On syytä tosiaan huomioida aika, jotta ja jossa muutos ehtii tapahtua ja läpäistä olemusta yhteiskunnallisessa kompleksisuudessa. Tähän liittyy kysymys, että miten tällainen prosessi on mahdollinen ’toista’ kunnioittaen?

Tauko. Keskustelu jatkuu hetken kuluttua.