Suomalainen näyttelijä, etnisesti monenlainen näyttelijä?

16.9.2021 0 Like 0 kommenttia

Näyttelijäntaiteen koulutusohjelma ei enää viime aikoina ole ollut se totaalisen valkoinen, perinteisesti ymmärretyn kantasuomalaisuuden linnake, jollaisena se joskus julkisessa keskustelussa on esitetty.

Keskustelu suomalaisten esittävien taiteiden representaatioista ja valkoisuudesta on lisääntynyt muutaman viime vuoden aikana muun muassa koreografi Sonya Lindforsin taiteen ja sanallistuksien ansiosta. Ansiokkaita taiteellisia puheenvuoroja aiheesta on käyttänyt myös esimerkiksi näyttelijä Geoffrey Erista.

Esittävien taiteiden kentälle vaaditaan enemmän etnistä(kin) monenlaisuutta ja saavutettavuutta. Tämä koskee sekä päällepäin näkyvää diversiteettiä että näkökulmien ja sisällöllisten keskustelujen monimuotoisuutta. Teatteri ja erityisesti elokuva ja tv ovat representaatioiden muotoutumisen kannalta tärkeitä koneistoja. Se, miltä suomalainen näyttelijä näyttää ja millaista kokemusta ja tietoa hän kantaa mukanaan, ei ole yhdentekevää.

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelmassa tämä viesti on kuultu. Asia koskee meitä.

Etninen diversiteetti pidemmällä kuin muut vähemmistöt

Koulutusohjelmassa on aloitettu valintakokeiden tutkimus. Tutkimus sai alkunsa professorien halusta ymmärtää prosessia paremmin ja kehittää sitä edelleen. Käytännön havainnointi tapahtuu näyttelijäntaiteen koulutusohjelman vuosien 2020–2022 valintakokeiden yhteydessä. Tutkimus toteutetaan taiteellisena toimintatutkimuksena yhteistyöotteella. Pyrimme yhdessä purkamaan valintojen käytäntöjä ja niihin kytkeytyviä arvoja ja käsityksiä.

Tutkimuksella on kolme fokusaluetta, joista yksi on saavutettavuus ja diversiteetti.

Etnisen diversiteetin suhteen näyttelijänkoulutuksen valinnat ovat nähdäkseni pidemmällä kuin joidenkin muiden vähemmistöjen suhteen.

Näyttelijäntaiteen koulutusohjelma ei enää viime aikoina ole ollut se totaalisen valkoinen, perinteisesti ymmärretyn kantasuomalaisuuden linnake, jollaisena se joskus julkisessa keskustelussa on esitetty.

Suomalaisen näyttelijäkenttä on kuitenkin vielä prosentuaalisesti pitkälti sellainen. Siksi on edelleen tärkeää säilyttää valppaus ja itsereflektio sen suhteen, kuinka katsomme potentiaalista näyttelijää. Yhtäältä on osattava hahmottaa suomalaisen näyttelijäkentän tulevaisuutta etnisesti(kin) monenlaisena. Toisaalta on oleellista olla asenteellisesti tai käytännössä roolittamatta ketään ensisijaisesti edustamaan jotain tiettyä vähemmistöä.

Valinnat aidosti avoimiksi kaikille

Näyttelijäntaiteen koulutusohjelmien opiskelijavalinnat ovat suomalaisen näyttelijänkuvan kannalta erittäin keskeinen prosessi. Mutta oleellista on myös se, mitä tapahtuu ennen valintoja, koulutuksen aikana ja sen jälkeen.

Ketkä harrastavat teatteria, keitä rohkaistaan, ketkä tulevat pyrkimään? Millaisia rooleja ja tehtäviä opiskelijoille annetaan koulutuksen puitteissa ja myöhemmin työelämässä?

Yksi tavoitteemme on tutkimuksen pohjalta päästä edistämään yhteyksiä niihin ympäristöihin, joissa mahdolliset tulevat pyrkijät elävät. Haluamme, että valinnat näyttäytyvät aidosti avoimina kaikenlaisille hakijoille.

Lue lisää näyttelijäntaiteen koulutusohjelman opiskeluvalintoja koskevasta tutkimushankkeesta.

Kirjoittajasta

Anu Koskinen on näyttelijä, Taideyliopiston lehtori ja tutkija (teatteritaiteen tohtori), joka toimii valintakoetutkimushankkeessa tutkijana.