Taide ja kulttuuri demokratian tukipilareina: kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa

23.9.2024 1 Like 0 kommenttia

Yliopistotutkijamme Kai Lehikoinen haastaa taidealan instituutiot ja oppilaitokset eriarvoisuuden mekanismien purkutalkoisiin. Hän esittää kolme kysymystä ja kehottaa jokaista pohtimaan omassa toiminnassaan niihin vastauksia.

Kansalaisfoorumin tilaisuudessa Pikkuparlamentissa julkaistiin syyskuussa Kansalaisfoorumin ja Taiteen perusopetusliiton selvitykset taide- ja kulttuuriharrastamisen vaikutuksista eri taidealoilla ympäri Suomen. Tuloksissa korostuivat positiiviset sosiaaliset ja oppimiseen liittyvät vaikutukset (Pulkkinen, 2024; Taiteen perusopetusliitto, 2024).

Hienoa oli huomata, että taideharrastuksiin osallistuvat kokevat vahvaa kuulumista ja tuntevat olevansa tarpeellinen osa yhteisöä. Lisäksi vastaajat raportoivat kokevansa harrastuksessaan kiusaamista ja syrjintää erittäin vähän.

Taide on perusoikeus

Tilaisuuden paneelikeskustelussa, johon osallistuin, minulta kysyttiin taiteisiin osallistumisen merkitystä yhteiskunnalle demokratian näkökulmasta. Kerroin, miten edistämällä osallisuutta, osallistumista, kriittistä keskustelua, luovuutta ja yhteistyötä taiteilla ja taideharrastuksilla on keskeinen rooli demokraattisen yhteiskunnan tukemisessa.

Taide- ja kulttuurikokemusten ja taidekasvatuspalvelujen tasapuolinen saavutettavuus on linjassa demokraattisten periaatteiden kanssa, joissa korostetaan tasa-arvoa ja oikeutta osallistua kansalaiselämään. Oikeus osallistua taiteisiin ja sivistää itseään taideharrastamisen kautta on perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten turvaama perusoikeus, joita yhdenvertaisuuslaki ja siinä mainittu syrjintäkielto tukevat.

Siten kyse ei ole mielipiteestä, vaan oikeudellisesta velvoitteesta taata kaikille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua taiteisiin ja kulttuuriin riippumatta yksilön fyysisistä, psyykkisistä, sosiaalisista tai taloudellisista taustatekijöistä. Tämä tarkoittaa, että taideinstituutioiden ja -oppilaitosten on aktiivisesti purettava esteitä ja edistettävä inklusiivisuutta varmistaakseen, että kaikki voivat käyttää oikeuttaan osallistua taiteisiin.

Taide rikastuttaa demokratiaa

Terveelle demokratialle on merkitystä sillä, että mahdollisimman monet ihmiset eri taustoilla pääsevät osallisiksi taiteista ja saavat sitä kautta äänensä ja kokemuksensa esiin, mikä rikastuttaa julkista vuoropuhelua ja edesauttaa tulemista tietoiseksi erilaisista kokemuksista ja näiden kokemusten ymmärtämistä. Tämä on erityisen tärkeätä kulttuurienvälisen dialogin edistämiseksi monikulttuurisessa Suomessa.

Tämä on erityisen tärkeää myös yhteiskunnassa, jossa eräät poliittiset ryhmittymät pyrkivät vähättelemän tai ohittamaan sellaisia ääniä ja todellisuuden kokemuksia, jotka eivät edusta heidän arvojansa. Siten taiteen avulla voidaan luoda tiloja, joissa erilaiset äänet ja identiteetit tulevat näkyviksi, kuulluiksi ja keskustelluiksi, tarjoten vastapainon populistiselle yhtenäiskulttuurin käsitykselle.

Sosiaaliset taidot ja empatia kiusaamisen ehkäisemisessä

Kansainvälisten tutkimusten mukaan tanssilla on yhteys muun muassa sosiaaliseen kognition ja empatiakyvyn kehitykseen. Nämä kyvyt ovat merkittäviä erityisesti kouluviihtyvyyden, erilaisuuden hyväksymisen ja kiusaamisen ehkäisemisen näkökulmista (Anttila, ym., 2019). Tämä on tärkeää erityisesti aikana, jolloin kulttuurisotiin liittyvät aggressiot ja cancel-kulttuuri ovat levinneet ei-rakentavana vaikuttamisen tapana ja kiusaamisen muotona Yhdysvalloista Suomeen, edistäen samalla yhteiskunnallista polarisaatiota.

Siten taidetta ja taideharrastuksia ei pidä ajatella yhteiskunnasta irrallaan olevina koristeina tai puuhasteluna vaan niitä pitää ajatella keskeisenä demokratian peruspilarina, joka voi edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kulttuurista monimuotoisuutta ja kansalaisvaikuttamista, jos niin halutaan.

Henkilökohtainen taidesuhde edellytyksenä

Kansalaisfoorumin tilaisuudessa nousi useaan kertaan esiin yksinäisyys ja kasvavat mielenterveyden haasteet Suomessa. Jäin pohtimaan asiaa ArtsEqual -tutkimushankkeen oivallusten valossa. ArtsEqualissa nojasimme sosiologi Göran Therborn (2014) ja filosofi Amartya Senin (2009) määritelmiin tasa-arvosta, joka voidaan ymmärtää yhdenvertaiseksi kyvyksi toimia täysimääräisesti ihmisenä niin, että yksilö voi toteuttaa täyden potentiaalinsa.  

ArtsEqualissa opimme, että taiteisiin osallistumisesta syntyvien hyvinvointivaikutusten edellytyksenä on taiteen ja taidekasvatuksen yhdenvertaisen saavutettavuuden lisäksi henkilökohtaisen taidesuhteen kehittyminen, jotta ihmisillä olisi ylipäänsä valmiuksia osallistua taiteisiin (Lehikoinen, 2021).

Henkilökohtainen taidesuhde ja sen mahdollistama kulttuurihyvinvointi eivät kuitenkaan kehity automaattisesti. Niiden ”vahvistumisen perustana on elämän aikana rakentuvat kulttuurinen pääoma … sekä yksilöllinen kulttuurikompetenssi … eli kyky omaksua, käyttää ja muuttaa kulttuurista elinympäristöään” (Kuitu, ym., 2024) todetaan Valtioneuvoston kanslian juuri julkaistussa Kettu-hankkeen koordinoimassa tietokoosteessa, joka pitää sisällään viimeisintä tietoa muun muassa kulttuurihyvinvoinnista.

Nykyisellään henkilökohtainen taidesuhde ja sen osana yksilöllinen kulttuurikompetenssi eivät kehity yhdenvertaisesti kaikkien kohdalla Suomessa, koska kulttuurinen ja sivistyksellinen pääoma jakautuvat yhteiskunnassa epätasaisesti ja eriytyminen alkaa jo varhaislapsuudessa ennen kouluikää.

Eriarvoisuuden mekanismien purkutalkoot

ArtsEqual -hankkeessa tunnistimme kolme eriarvoisuutta ylläpitävää mekanismia, jotka vaikuttavat taiteisiin ja taidekasvatukseen osallistumiseen erityisesti taiteen kentän sisällä: etäännyttäminen, hierarkkinen ajattelu ja ulossulkeminen (Ilmola-Sheppard ym., 2021).

Vasta, kun nämä kolme taidealan sisäistä eriarvoisuutta ylläpitävää rakenteellista mekanismia saadaan puretuksi, voi taiteen ja taidekasvatuksen palvelut saavuttaa ja palvella nykyistä paremmin kaikkia ihmisryhmiä ja siten edistää kulttuurihyvinvoinnin toteutumista nykyistä paremmin Suomessa. Tähän päästään osin rahoitusohjauksella ja osin täydennyskouluttamalla instituutioiden ja oppilaitosten johtoa ja opettajia uudenlaiseen taidekasvatusajatteluun ja pedagogiikkaan.

Haaste taideinstituutioille ja -oppilaitoksille

Haastan taidealan instituutiot ja oppilaitokset eriarvoisuuden mekanismien purkutalkoisiin! Ehdotan jokaista pohtimaan omassa toiminnassaan käytännön ratkaisuja, jotka vastaavat seuraaviin kysymyksiin:

• Miten voisimme osaltamme entistä paremmin edistää demokratian ja yhdenvertaisuuden periaatteiden toteutumista omassa organisaatiossamme?

• Miten voisimme purkaa taidealan sisällä eriarvoisuutta ylläpitäviä mekanismeja: etäännyttämistä, hierarkkista ajattelua ja ulossulkemista?

• Miten voisimme yhdessä eri kansalaisryhmien kanssa löytää ratkaisuja ja toimintamalleja, joiden kautta tosiasialliset mahdollisuudet osallistua taiteisiin toteutuisivat mahdollisimman monien kohdalla ja että toiminnalla päästäisiin purkamaan polarisaation synnyttämää vihanpitoa ja ulossulkemista sekä vaikuttamaan mielenterveyden ja yksinäisyyden haasteisiin?

Kirjoittaja

Kai Lehikoinen työskentelee yliopistotutkijana Taideyliopiston tutkimusinstituutissa. Hän toimi ArtsEqual-tutkimushankkeen (2015-2021) varajohtajana ja Arts in Health and Care -tutkimusryhmän johtajana. Hanke keskittyi eriarvoisuutta luoviin tekijöihin taiteen ja taidekasvatuksen peruspalveluissa sekä kulttuurihyvinvoinnin toteutumisen ehtoihin ja haasteisiin Suomessa.

Lähteet

Anttila, E., Jaakonaho, L., Kantomaa, M., Siljamäki, M., & Turpeinen, I. (2019). Tanssi liikuttaa. Policy Brief 1/2009. ArtsEqual. https://sites.uniarts.fi/documents/14230/0/PB_Tanssi+liikuttaa+1_2019/d27f1e7d-31b8-4727-9aff-18499dd90539

Ilmola-Sheppard, L., Rautiainen, P. Westerlund, H., Lehikoinen, K., Karttunen, S., Juntunen, M-L., Anttila, E. (2021). ArtsEqual: tasa-arvo taiteen ja taidekasvatuksen palveluiden suuntana.ArtsEqual.

Kuitu, P., Linnansaari, A., Kesanto-Jokipolvi, H., Roponen, J., Koivumäki, T., Rantala, E., Laitinen, L., Rosenlöf, A.-M., & Absetz, P. (2024). Terveys ja hyvinvointi. Teoksessa Käyttäytymistieteellinen tutkimuskatsaus (ss. 15–24). Käyttäytymistieteellinen ennakointi ja tieto tulevaisuuden hallinnossa (Kettu)-hanke. Valtioneuvoston kanslia.

Lehikoinen, K. (2021). Sosiaalisesti osallistava taide terveys- ja sosiaalialan ympäristöissä: näkökulmia kulttuurihyvinvointiin. Synteesi 40(4), 50-73.

Sen, A. (2009). Capability and well-being. In M. C. Nussbaum & A. Sen (Toim.), The quality of life (ss. 30–53). Oxford University Press. (Alkuperäinen teos julkaistu 1993).

Pulkkinen, H. (2024). Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset 2024. Selvitysraportti. Kansalaisfoorumi.

Taiteen perusopetusliitto. (2024). Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset – taiteen perusopetus. Taiteen perusopetusliitto.

Therborn, G. (2014). Eriarvoisuus tappaa (T. Henttonen, Suom.). Vastapaino.