Taiteellisen tutkimuksen yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta 

2.10.2024 1 Like 0 kommenttia

Professori Leena Rouhiainen kirjoittaa taiteellisen tutkimuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden suhteesta tekstissään, joka perustuu hänen puheelleen Uudenmaan kulttuurifoorumi -tilaisuudessa Musiikkitalolla 24. syyskuuta 2024.

Taideyliopiston edistämän tutkimuksen keskiössä on taide. Työn alla olevan Taideyliopiston tutkimuksen käsitteet -raportin perusteella tavoitteenamme on, että tutkimuksemme kehittää ja vaalii taiteen sisältöjä, käytäntöjä ja teoriaa sekä uudistaa niiden yhteiskunnallista ulottuvuutta ja vaikuttavuutta. Näin yliopistomme pyrkii rakentamaan kestävää ja yhdenvertaista maailmaa taiteilijakoulutuksen ohella myös taiteeseen keskittyvällä tutkimuksellaan. (Rouhiainen et al. 2024.) 

Taideyliopiston strategian mukaan meillä tehdään taidetutkimusta, jolla viitataan niin taiteen tutkimukseen kuin taiteelliseen tutkimukseen ja näiden välisiin yhdistelmiin. Yliopistomme tutkimuksessa taide voi täten olla sekä tutkimuksen lähtökohta, menetelmä että kohde ja uuden tiedon tuottamisen ohella sen päämääränä voi olla myös uudet taiteelliset menettelyt ja uusi taide. (Rouhiainen et al. 2024.) Tutkimuksemme tämänhetkisiä painotusalueita ovat erityisesti taiteilijapedagogiikan, taidekasvatuksen- ja koulutuksen, taide-elämän ja historian tutkimus sekä taiteellinen tutkimus. Mutta meillä tehdään myös muun muassa tanssintutkimusta, teatterintutkimusta, esitystutkimusta, musiikintutkimusta ja nykytaiteen tutkimusta. Tutkimuksemme on näin monitaiteista. Käydessään aktiivista dialogia myös muiden tieteenalojen kanssa se on yhtä lailla monialaista tai monitieteistä. 

Monikriisisessä maailmassamme taiteilta ja tieteiltä molemmilta kaivataan uudenlaisia näkemyksiä ja ratkaisuja paremman tulevaisuuden rakentamiseksi.

Keskityn tässä blogissa erityisesti taiteelliseen tutkimukseen ja sen yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen. Taiteellinen tutkimus on erityisesti taiteilijan mutta myös muun taideammattilaisen tekemää tutkimusta. Se sisältää taiteellisia prosesseja, esityksiä, konsertteja tai näyttelyitä, ja niitä kontekstualisoivaa pohdintaa sekä tuottaa uusia käsitteellisiä ja käytännöllisiä johtopäätöksiä, uutta tietoa ja taidetta. Taiteellisessa tutkimuksessa taiteellinen toiminta on edellytys tutkimuksen etenemiselle ja keskeinen tutkimuksen sisältöjen ja tulosten jakamisen muoto. Taiteellinen tutkimus sijoittuu sekä akateemisiin että taidemaailman konteksteihin ja sen tarkoituksena on edistää taiteita, taiteen koulutusta ja tutkimusta sekä taiteen yhteiskunnallista merkitystä. Taiteellinen tutkimus on myös itsekriittinen käytäntö, joka tarkastelee omia toteutumisen ehtojaan ja edistää taiteellisen tutkimuksen itseymmärrystä. (Rouhiainen et al. 2024.) 

Taiteellisen tutkimuksen kolme vaihetta

Juuri tätä itseymmärrystä edistäessään, taiteellisen tutkimuksen professori Mika Elo (2022) luonnehtii taiteellisen tutkimuksen noin kolmikymmenvuotista elinkaarta erottamalla siitä kolme kehitysvaihetta. Viime vuosituhannen lopussa ja tämän vuosituhannen alussa taiteellisen tutkimuksen perustellessa olemassaoloaan sitä määritti kysymys siitä, mitä taiteellinen tutkimus on tai mitä se voi olla. Tässä keskustelussa taiteellinen tutkimus asemoitui taidemaailman ja yliopistomaailman rajapinnalle. Yhdistäessään taiteita ja tieteitä taiteellinen tutkimus koettiin sekä haasteena että mahdollisuutena, niin taiteen kentän kuin yliopistotoimijoidenkin näkökulmasta (Elo 2022). Tämän keskustelun laantuessa ja taiteellisen tutkimuksen vakiintuessa huomio siirtyi siihen, mitä taiteellinen tutkimus tekee tai voi tehdä, mihin se kykenee monialaisella tutkimuskentällä. Taiteellista tutkimusta nähtiin määrittelevän metodologinen pluralismi ja ylialaisuus (transdisciplinarity) (Schwab ja Borgdorff 2014). Taiteellinen tutkimus yhdisti monialaisia näkemyksiä synnyttäen niitä ylittävää uudenlaista toimintaa ja uusia käsitteitä. Elon (2022) mukaan taiteellista tutkimusta pidettiin myös eräänlaisena esteettisenä valistusprojektina, joka uudistaa taiteita ja tuottaa viitteellistä tieteen kritiikkiä. Nyt olemme siirtymässä taiteellisen tutkimuksen kolmanteen vaiheeseen, jossa aiempia keskusteluja leimanneiden kysymysten rinnalle ovat yhä voimallisemmin nousemassa kysymykset taiteellisen tutkimuksen yhteiskunnallisista kytköksistä. Elon (2022, n.p.) sanoin: ”Enää ei tunnu riittävältä pohtia uuden tutkimusalan identiteettiä taidemaailman ja yliopistomaailman rajapinnoilla. Keskiöön on noussut erityisesti tutkimusympäristön kestävyyden tematiikka, jonka voi kiteyttää yhteen kysymykseen: Miten taiteellisen tutkimuksen tulisi organisoitua, jotta se olisi elinvoimainen yhteiskunnassamme ja myötävaikuttaisi kestävään kehitykseen.”  

Monikriisisessä maailmassamme taiteilta ja tieteiltä molemmilta kaivataan uudenlaisia näkemyksiä ja ratkaisuja paremman tulevaisuuden rakentamiseksi. Taiteelliseen tutkimukseenkin liitetty näkökanta ylialaisuudesta (transdisciplinarity) sisältää ajatuksen siitä, että tutkimus tekee yhteistyötä akateemisen maailman ulkopuolisten toimijoiden kanssa ja ratkoo yhteisiä yhteiskunnallisia ongelmia (Schwab ja Borgdorff 2014). Yksittäiset taiteellisen tutkimuksen projektit tarttuvatkin ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin esimerkiksi tarkastelemalla suhdettamme ekologiseen kriisiin, pyrkiessään purkamaan syrjintää ylläpitäviä käytäntöjä tai edistäessään moniäänisempiä ja demokraattisempia kaupunkitiloja. Systemaattisempi yhteistyö taidealojen ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitsee kuitenkin vahvistamista.  

Yhteiskunnalllisesta vaikuttavuudesta

Vuosina 2021 ja 2022 Taideyliopistossa toteutetun ensimmäinen tutkimuksen kokonaisarvioinnin raportissa todetaan, että yliopistolla on hyvää tutkimuksen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyvää potentiaalia. Raportissa lausutaan myös, että yliopistolta puuttuu jaettua ymmärrystä siitä, mitä tutkimuksen yhteiskunnallisella vaikuttavuudella tarkoitetaan, ja keinoja todentaa, miten tutkimuksemme muuttaa yliopiston ulkopuolisten toimijoiden uskomuksia, käyttäytymistä ja toimintaa (University of the Arts Helsinki Research Assessment 2021–2022). Nämä toteamukset heijastavat viime aikoina vahvistunutta tutkimuksen rahoittajien vaatimusta, että tutkimuksella olisi tieteellisen vaikuttavuuden ohella yhteiskunnallista vaikuttavuutta. 

Yleisesti ottaen tutkimuksen yhteiskunnallisella vaikuttavuudella tarkoitetaan tapoja, joilla tutkimus vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen ja yhteiskunnallisten asioiden käsittelyyn. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus kertoo siis siitä, millaisen muutoksen tai hyödyn tutkimus saa aikaan tiedemaailman ulkopuolella liittyen talouteen, kulttuuriin, julkisiin palveluihin, terveyteen, ihmisten ja yhteisöjen elämänlaatuun ja ympäristöön. Vaikuttavuus on kuitenkin monimutkainen ilmiö, joka syntyy tutkimustiedon ja muiden tekijöiden vuorovaikutuksessa, usein pitkällä aikavälillä. Tarkasteltaessa tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta käytetään myös termejä ’vaikutusketjut’ ja ’vaikutusverkostot’ osoittamaan tutkimuksen vuorovaikutussuhteita yhteiskunnan eri sektoreiden ja toimijoiden välillä (Pulkkinen 2023). Nämä termit korostavat sitä, että yhteiskunnallinen vaikuttavuus syntyy toimialojen ja toimijoiden välisen aikaa vaativan yhteistyön ja vuorovaikutuksen seurauksena. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus on hyvä ymmärtää tutkimusprosessiin olennaisesti kuuluvana yhteistyön ulottuvuutena. Parhaassa tapauksessa se on yhteiskehittämistä ja etenevää yhteistyötä eri toimintojen ja kumppaneiden kanssa. (Pulkkinen 2023.) 

Tänä vuonna valmistuneessa julkaisemattomassa Taideyliopiston tutkimuksen vaikuttavuusraportissa todetaan yhtä lailla, että taidetutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on monisyinen ilmiö, jota voidaan verrata taiteen performatiivisiin vaikutuksiin – mitä taide tekee, saa liikkeelle ja miten taide toimii. Vaikutukset voivat olla laajalle levinneitä, kun niitä ei estetä ja kun ne otetaan positiivisesti vastaan ​​ja niitä tuetaan. Taidetutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääminen edellyttää järjestelmällistä yhteistyötä, jossa kaikki toimijat ovat tärkeitä. (Anttila et al. 2024.)  

Tällä hetkellä kanssatutkiminen ja dekoloniaalinen ajattelu avaavat uudenlaisia tutkimusmahdollisuuksia Taideyliopiston taiteellisessa tutkimuksessa. Dekolonisaatiokeskustelu on nostanut esiin tarpeen tarkastella uudelleen taiteellisen tutkimuksen sisältämiä valtahierarkioita, jotta taiteellinen tutkimus kehittyisi paremmin inklusiivisuutta, monimuotoisuutta ja oikeudenmukaisuutta edistäväksi. Osallistavammat, yhdenvertaisemmat ja demokraattisemmat tutkimusmenetelmät ja monimuotoisemmat tietokäsitykset avaavatkin ovia tehdä suvaitsevampaa ja mahdollisesti laajempaa yhteistyötä eri yksilöiden ja ryhmien sekä taidealojen ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Näen, että meidän tulisi edistää eri toimialoja ja toimijoita yhdistäviä alustoja ja verkostoja, palvellaksemme paremmin yhteistoiminnallista, yhteiskunnallisia kysymyksiä tarkastelevaa taiteellista tutkimusta. Yhteiskuntamme ongelmat ovat monimutkaisia ja niihin vastaaminen tarvitsee niin moninäkökulmaista ja kriittistä taidetta kuin tutkimusta.  

Kirjoittaja

Leena Rouhiainen on Taideyliopiston tutkimusinstituutin johtaja ja taiteellisen tutkimuksen professori.

Lähteet

Anttila, Eeva, Riikka Haapalainen, Kai Lehikoinen ja Elina Saloranta. 2024. Taideyliopiston tutkimuksen vaikuttavuus. Julkaisematon raportti.  

Elo, Mika. 2022. “Taiteellisen tutkimuksen kolmevaihetta.” Puheenvuoroja. Ruukku: Taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisu 18. http://ruukku-journal.fi/issues/18/voices/mika-elo 

Pulkkinen, Kirsi. 2023. ”Mitä yhteiskunnallinen vaikuttavuus voi olla horisontti-rahoitteisissa tutkimushankkeissa?” Blogi. Business Finland. https://www.businessfinland.fi/ajankohtaista/blogit/horisontti-eurooppa/2023/yhteiskunnallinen-vaikuttavuus-mita-se-on 

Rouhiainen, Leena, Mika Elo ja Juha Ojala. 2024. Taideyliopiston tutkimuksen käsitteet. Julkaisematon raporttiluonnos.  

Schwab Michael ja Henk Borgdorff. 2014. ”Introduction.” Teoksessa The Exposition of Artistic Research: Publishing Art in Academia, toim. Michael Schwab ja Henk Borgdorff, 8–21. Leiden University Press.  

University of the Arts Research Assessment 2021–2022. https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7645