Terapeuttinen ilman terapiaa – Taiteen hyvinvointivaikutuksista vanhustenhoidossa 

17.5.2024 0 Like 0 kommenttia

Kulttuurisessa hyvinvoinnissa on kyse siitä, että kaikki nähdään kokevina ja ajattelevina toimijoina: yksilöinä, joilla on omat taustansa, moniulotteiset identiteettinsä ja kiinnostuksena, kirjoittaa yliopistotutkija Kai Lehikoinen.

Yksi taiteen terveyttä edistävistä ominaisuuksista on, että se voidaan kokea terapeuttiseksi – ilman, että se on taideterapiaa. 

Taiteella voi olla myönteisiä vaikutuksia kehoon ja mieleen, ja se saa ihmiset tuntemaan olonsa paremmaksi ja terveemmäksi.  

Alain de Botton ja John Armstrong (2019) esittelevät kirjassaan taiteelle seitsemän tehtävää, jotka ovat kytköksissä taiteen terapeuttisuuteen: muistelu, toivo, surun käsittely, elämän tasapainottaminen, itseymmärryksen vahvistaminen, henkinen kasvu ja arvostus. Taide voi esimerkiksi auttaa ihmisiä tunnistamaan ja arvostamaan kauneutta, merkitystä ja arvoa siinä, mikä heitä ympäröi, erityisesti tutussa ympäristössä. 

Katsauksessa kansainväliseen tutkimukseen Turun ammattikorkeakoulun Aktiivisen ikääntymisen tutkimusryhmän johtaja tohtori Helena Malmivirta (2017) kirjoittaa taiteesta ikääntyneiden elämässä: 

“Vanhuuteen kuuluu kokemustietoa ja tarinoita – taide rakentaa niille näkyvyyttä. Taide luo tiloja, menetelmiä ja välineitä itsen ja toisen kohtaamiselle: se luo osallisuutta, mahdollisuutta vaikuttaa, tulla kuulluksi ja olla merkityksellinen.”  

Varhainen altistuminen taiteelle tärkeää ikääntyneiden aktiiviselle osallistumiselle 

Taide ei automaattisesti vaikuta hyvinvointiin. Jotta se olisi yksilölle merkityksellistä, tarvitaan henkilökohtainen suhde taiteeseen ja kyky osallistua siihen.  

Kulttuurisella pääomalla on tässä tärkeä rooli. Valitettavasti nämä voimavarat jakautuvat yhteiskunnassa epätasaisesti. Taiteet vetävät yleensä puoleensa keskiluokkaisia, syntyperäisiä asukkaita ja kulttuuriin suuntautuneita ihmisiä, kirjoittaa Mari Martin (2017) tutkimuksessaan. 

Tuulikki Laes ja Pauli Rautiainen (2022) ovat tutkimuksessaan osoittaneet, että varhainen altistuminen taiteelle on ratkaisevan tärkeää ikääntyneiden ihmisten aktiiviselle osallistumiselle taiteeseen ja kulttuuriin. Mutta vaikka et olisi aloittanut taiteen harrastamista lapsena, on mahdollista oppia osallistumaan taiteisiin itsellesi mielekkäällä tavalla. 

Henkilökohtainen suhde taiteeseen voimavarana  

Monilla vanhustenhoidon ammattilaisilla on jo henkilökohtainen suhde taiteeseen, ja he voivat hyötyä siitä työskennellessään vanhusten kanssa. Henkilökunnan henkilökohtainen suhde taiteeseen ja kulttuuriin on arvokas, mutta usein unohdettu voimavara kulttuurisen hyvinvoinnin edistämisessä vanhustenhoidossa.  

Kyse on siitä, että kaikki nähdään ajattelevina ja havainnoivina toimijoina: yksilöinä, joilla on omat taustansa, moniulotteiset identiteettinsä ja kiinnostuksen kohteensa. Ja kyse on siitä, että pohditaan yhdessä taidekokemuksia ja arvostetaan niiden herättämiä tunteita ja ajatuksia. 

Henkilökunnan henkilökohtainen suhde taiteeseen ja kulttuuriin onkin aliarvostettu, mutta arvokas, voimavara vanhustenhoidossa, sillä se voi toimia kulttuurisen hyvinvoinnin vahvistajana vanhustenhoidon arjessa. 

Kirjoittaja 

Kai Lehikoinen työskentelee yliopistotutkijana Taideyliopiston tutkimusinstituutissa. Hänen tutkimuksensa keskittyy taiteisiin ja sosiaaliseen osallistumiseen, ja se tuottaa arvokasta tietoa taidealan ammattilaisten ammattitaidon laajentumisesta, identiteeteistä ja hyvinvoinnista.