Vastauksia avoimeen hakuun #7
Anniina Kumpumiemi
Aistiva, koskettunut keho. Liikkeessä. Sulattelee sattuman houkuttamia valintoja. Valitsee. Liikahtelee. Työstää muistoja, liikkeiden alkujuuria, kokemuksellisia ja muuttuvia. Maailmassa olemista, hengittävää ja ääntelevää olentoisuutta. Vaikuttuu maailmasta, joka vaikuttuu takaisin –perhosen siiveniskun ajan. Taiteellinen praktiikkani keskustelee kokemusten kanssa, muotoaa maailmaa tarjoamalla esiintyjän korokkeet ylittäviä tai arkeen laskeutuvia esityksellisiä kokemisen ja vuorovaikutuksen tiloja. Maailmassa sijaitsevat, arjen ympäristöihin hiipineet näyttämöt tarjoavat tilan heijastaa, kaiuttaa ja suodattaa ympärillä tapahtuvaa. Huokoista, siivilöityvää, kuiskivaa, kaiken kattavaa –ympäröivää todellisuutta. Eletty ja koettu muovautuu ajatteluksi ja teoiksi, koreografiaksi.
Laura Lehtinen
Kosketus kiinnostaa, överi ja banaali kiinnostaa, röyhkeä ja kiihkeä kiinnostaa. Ja mikä vielä. Arkinen, höpsö ja dialogi.
Miten tehdä tilaa kaikkien tanssia? Miten ruumiin kautta voisi kokea yhteyttä itseen ja toiseen? Miten tanssi voisi olla kokoontumisen paikka, ei etäännyttävä. Miten se olisi hyvinvoinnin pyhättö, ei kärsimyskuja. Tunne siitä, että tämä on meille kaikille. Miten voisimme juhlistaa kestävää yhteiseloa? Erilaisten olemisen tapojen esiinmarssia ja pinnalla pysyttelyä ja tilan tekemistä ja olemisen oikeutusta ja keskarin nostoa yhdenlaisuudelle? Kai tämä on jonkinlainen praktiikka. Ja muutakin. Kiihkeyttä, röyhkeyttä, banaaliutta, sentimentaalisuuttakin. Olisi järisyttävää, jos tällaisilla asioilla olisi vakipaikka maailmassa. Olisiko se liikaa
Rea-Liina Brunou
Kyse on kai lopulta aina artikulaatiosta. Siitä, miten saisi sanotuksi sen, minkä haluaisi peittää, tai mitä kammoaa. Ja pelkoja on kaikkialla. Maalaan niitä fosforilla. Sitten häpeä liittyy keskusteluun. Syntyy hirveä sotku, ja joku astuu vahingossa tietokoneen päälle. Ei se haittaa, pikkuhousut on muutenkin jatkuvasti pissasta nihkeät. Mutta kuvittelen, että työssäni olisi potentiaalia vielä kunnon talviuimariksi. Se dippailee itseään avantoon ja jään alta lipuu näkyviin kaikenlaista vanhaa roinaa. Työ avaa suunsa ja nuolee romut kauniiksi. Ja kuuluu sihinää, vikinää, läähätystä, jokin parsii, kursii kasaan kaiken tämän, mikä repesi, kun vilahti.
Lotta Suomi
Tanssijana ja tanssitaiteilijana työtäni motivoi ruumiin elämänvoiman ruokkiminen. Näen ruumiini voimana, joka elää maailman voimissa. Maailman voimat asuvat ruumiissani. Ruumiini rakentuu ja hajoaa, syntyy ja tuhoutuu keskeytymättä kaikkien ja kaiken kanssa.
Sytyn ja sammun. Haluan ja torjun. Kerron ja hiljenen. Nauran ja itken. Pöyhkeilen ja piiloudun, sulan ja parkkiinnun. Murisen, värisen, hymisen, jyrisen, rakoilen, kylven.
Haluan vapauttaa, elvyttää ja elähdyttää ruumiin lihallista poeettisuutta ajassa, jossa ihmisen toimet on tuomittu moneen kertaan. Haluan herkistyä uusille toimijuuden näkymille, suhteisena, huokoisena, virtaavana ja liikkeellisenä.
Worldmaking and Contemporaneity – 40 years of higher education in Dance and Choreography
This bilingual publication (Finnish/English) collects and extends traces of a seminar that took place October 23rd at the Theatre Academy (Teak) University of the Arts Helsinki. The seminar was held on the occasion of Teak´s 40th anniversary of higher art education in dance and choreography. Seminar focus was on worldmaking and contemporaneity in dance and choreography in higher art education.
The publication aims at opening the potential for dialogue and conversation about dance and choreography pedagogy in higher art education with a local and international body of readers. Hence the publication may be seen as an opportunity for conversation about dance and choreography training in higher art education beyond the day of the festivity of the 40th anniversary.
Latest posts
Follow blog